Metro: Last Light

Huhupuheissa Metro 2034:ksi kutsuttu jatko-osa on viimein julkistettu, mutta nimellä Metro: Last Light. Nimenmuutoksella halutaan erottaa peli Dmitri Gluhovskin Metro 2034 -romaanista, johon peli ei suoranaisesti pohjaudu. Kirjailija on edelleen tarjonnut apuaan pelin kehitykseen, mutta THQ:n mielestä 2034-kirja soveltui heikosti pelimateriaaliksi. Dumpsteriin filosofiset jaarittelut ihmiskunnan tuhosta ja kehiin monstereita, hulluja ja konekivääreitä - kehittäjä 4A Games yrittää tosissaan hilata Metron kulttistatuksesta hittistatukseen.

THQ esitteli pelistä kolmea lyhyttä osuutta, jotka on kursittu yhteen pitemmästä segmentistä. Ajallisesti tapahtumat sijoittuvat pelin alkutunteihin. Näitä edeltävässä tunnelmallisessa avausnäytöksessä seurattiin hetken ulkomaailman romuntäytteisiä maisemia, ennen kuin sukellettiin takaisin tunneliverkostoihin maanpinnan alle.

Avausnäytöksellä halutaan alleviivata, että mukana on edelleen ensimmäisen osan kova ydin: tunnelmallinen selviytymiskauhu, johon kytkeytyy joko hiippailu tai räiskintä pelaajan pelityylistä riippuen. Pelimekaniikkaa on kuitenkin viilattu, jotta Metro 2033:n epäonnistuneet elementit saataisiin oikaistua. Tekijät eivät täsmentäneet, mitä elementtejä tällä tarkoitettiin, mutta ainakin vihollisten tekoälyn sanottiin olevan Last Lightissa selvästi kehittyneempää. Lisäksi aseista on tehty tehokkaamman tuntuisia. Joitain elementtejä, kuten ammusten käyttöä valuuttana, säädetään edelleen (peli valmistuu vasta ensi vuonna), kun taas moninpelistä ja vaihtoehtoisista lopuista ei vielä suostuttu puhumaan.

Sarjan peruspalaset olivat selvästi nähtävillä, kun sankari laskeutui toisen soturin kanssa viemäriin tarkoituksenaan etsiä ja vapauttaa vanki maanalaiselta metroasemalta. Jäiset jätteet saivat kaasunaamarin visiirin huurtumaan, ja vartijan lähestyessä suojaa luotiin näkösuojaa kiertämällä lamppu irti valon minimoimiseksi. Ja kun vartija oli kävellyt ohi, hahmo seurasi synkkään tunneliin ja kolkkasi tämän huomaamattomasti. Myöhemmin liikuttiin suojasta suojaan harventaen vaivihkaa muita aseistautuneita joukkoja, jotka olivat sokaistuneet omasta valostaan. Ja toki mukana on myös itse kyhättyjä aseita, joista asemalle siirtyessä vilahti bensamittarilla varustettu kivääri.

Epäselväksi jäi, oliko mittarin tarkoitus kuvata ammusten määrää vai ilmanlaatua, kun vartiopisteeltä käsiin tarttui nopeasti gatling gun. Tämä käynnisti elokuvamaisen sekvenssin, joka näytti lukemattomien sotilaiden vyöryvän tukikohtaan. Nämä joutuivat oitis ylivoimaiseen luotimyrskyyn, joka repi niin lihaa kuin sementtiäkin. Vahvistusjoukot kuitenkin pakottivat sankarin kipittämään pitkin porraskuiluja ja suojautumaan murenevien muurien taakse kuin nurkkaan ahdistettu rotta.

Minuutteja myöhemmin ilmassa oli jännitystä, kun pelaaja yhdessä kumppaninsa kanssa kävelivät aseman halki kaikkien nähtävillä. Välinpitämättömyys ja huolettomuus toimivat tässä parempana naamiointina kuin yritys navigoida aseman täyteen pakattuja käytäviä kenenkään huomaamatta.

Eteen tuli myös hieno kohtaus, joka riffasi niin Assassin's Creediä kuin Indiana Jonesiakin. Kaksikon oli hivuttauduttava eteenpäin täyteen pakatussa, natsihenkisillä bannereilla koristellussa auditoriossa kannattajiksi naamioituneina. Hahmot liikkuivat kohti edessä olevaa puhujanpönttöä ja mielessä vilahti ajatus, miten ihmeessä kaksikko selviäisi näin uhkarohkeasta salamurhayrityksestä. Mutta sitten kumppani veti aseen esiin ja ampui kattoon. Tämä loi sekasortoa ihmisten säntäillessä ympäriinsä, mikä mahdollisti siirtymisen vaivihkaa vanginkuljetusasemalle. Epäonneksi kuljetusjuna oli jo ehtinyt lähteä ja matkasi edessä aukeavissa tunneleissa.

Esittelyssä jatkettiin suoraviivaiseen, mutta toimintaa pursuavaan osuuteen, jossa hahmot jahtasivat vanginkuljetusta muokatulla kaivosvaunulla. Sankari ampui suojatulta vihollisten täyttämiin vaunuihin, kunnes vaunut olivat aivan rinnakkain ja välinäytös loihti ruudulle junanvaihtoyrityksen yli 100 kilometrin tuntivauhdissa. Hypyn jälkeen matka jatkui eteenpäin halki vaunujen, vartijoiden ja tulitaisteluiden pysäyttäessä etenemisen aika ajoin.

Pelin grafiikassa ja äänimaailmassa on otettu hyvin huomioon nopeusluokka, jossa kohtauksessa liikutaan. Laatikoiden päälle vedetyt pressut läpättivät ja kahisivat tuulessa, ja tunnelin valot välkkyivät ohi kiireesti kuin rave-klubilla. Junan omat lyhdyt polttivat silmiä ja heittivät pitkiä varjoja rahtitavarasta ja vartijoista. Vaunujen ja kiinnitysketjujen kalske yhdessä aseiden paukkeen kanssa loi sinfonisen melskeen. Tilanne tuntui erittäin elävältä.

Sankarin taivaltaessa hitaasti kohti junan keulaa edessä olevat vaunut räjähtivät yllättäen ja täysin selittämättömästi silmille. Ruutu meni mustaksi ja ensiesitys oli tullut päätökseensä.

THQ tekee selvästi lujasti töitä täyttääkseen lupauksensa siitä, Last Lightista tulee tehokkaan PC-raudan lippulaivapeli. Peli näyttää todella mainiolta, joskin näytetyt kohtaukset on varmasti hiottu huippuunsa noustakseen esiin E3-hulinassa. On mielenkiintoista nähdä, pysytteleekö kehittäjä elokuvamaisissa piirteissä, jotka tekivät ensimmäisestä osasta niin vangitsevan, tai lisätäänkö mukaan uusia juonia laajentamaan ja jatkamaan maailmaa.

Vaikka peli ei poikkeaisi kauas 2033:sta, viimeistelyaikaa on todennäköisesti jäljellä vielä vuodenpäivät, ja sinä aikana Last Lightista voi hyvinkin kehkeytyä yksi ensi vuoden mielenkiintoisimmista tulevaisuuteen sijoittuvista kokemuksista.