Miasma Chronicles taktisessa testissä Gamescomissa

Tuntuu siltä, että suurin osa taktisista vuoropohjaisista roolipeleistä sijoittuu sotaiseen ympäristöön, ja usein vielä maailmanlopun jälkeiseen aikaan. Mutant Year Zero: Road to Edenistä muistettava Bearded Ladies on jälleen valinnut maailmanlopun jälkeisen ajan Miasma Chroniclesille. Gamescomissa kokeilemani perusteella peliltä puuttuu persoonallisuutta.

Miasma Chroniclesissa pelaaja on Elvis. Hän on kaivoskaupunki Sedentaryssa varttunut nuori heppu, jonka on kasvattanut robottinen "isoveli". Pelin alussa pääsee pelaamaan molemmilla henkilöhahmoilla joutomaata tutkien. Tulevaisuudessa Yhdysvaltojen alueen yli on pyyhkäissyt tuhoava Miasma. Vastaavia aatoksia on esitetty peleissä ennenkin, ja testin aikana koin useita menneisyydestä muistuttavia hetkiä.

Elvis näyttää perinteiseltä toimintasankarilta, ja jostain syystä hän kiljahtaa aina puhuessaan, on se sitten tilanteeseen sopivaa eli ei. Robottinen matkakumppani on hieman parempi, joskin koko ulkomuoto ja persoonallisuus on otettu suoraan Borderlands-pelin Claptrapilta.

En pystynyt keksimään pelissä mitään omaperäistä. Sedentaryn pitäjä näyttää tavalliselta Falloutin kylältä, ja Frontierin kaltainen tunnelma on sekin toteutettu moneen kertaan ennenkin. Se on sanottava, että esittelyssä ei ollut mukana lainkaan sivutehtäviä, joten lopullinen peli voi olla monipuolisempi valinnaisen sisällön puolesta.

Pelattavuus on niin ikään hyvin samanlaista kuin Mutant Year Zero: Road to Edenissa, ja se on minusta hyvä asia. Miasma Chroniclesissa tuntuu olevan mukana se sama taktinen ja syvällinen meno, ja jopa samoja liikeanimaatioita on mukana. Toistaiseksi on vaikea sanoa, rakentaako uusi peli vanhan päälle. Pääsin näkemään vasta opastusosion.

Taistoja voi lähestyä kahdella eri tavalla. Voi joko mennä eteenpäin pyssyt paukkuen, tai hiippailla hiljaa. Jälkimmäinen keino on yleensä suositeltavampi, sillä taisteluun kuluu vähemmän esineitä ja muita tarvikkeita. Mutta kun ensimmäiset laukaukset on ammuttu, ei hiippailulla ole enää merkitystä.

Taistelut voitetaan asemoitumalla oikein kartalla, ja käyttämällä suojia hyväksi ympäristöä unohtamatta. Esimerkiksi räjähtävän materiaalin ampuminen toimii aina. Aseissa on tietysti omat vahvuutensa ja heikkoutensa, ja sama koskee erilaisia pahistyyppejä.

Mikään edellä kuvatusta ei ole erityisen uutta ja outoa, ja harmillisesti pahista ei voi lyödä, jos pääsee tarpeeksi lähelle. Peli kuitenkin toimii hyvin, ja ohjaus on sujuva peliohjaimellakin. Pelaaminen vaihtuu ilman ongelmia taisteluista ympäristön tutkimiseen, mikä on omiaan rytmittämään kokemusta. Kunpa vain se itse maailma olisi kiinnostavampi.

Ainakin päällisin puolin vaikuttaa siis siltä, että Miasma Chronicles on lisää sitä samaa. Se ei ole välttämättä huono asia ottaen huomioon, että Mutant Year Zero: Road to Eden oli hyvä peli. Samalla edellisen pelin tapahtumapaikka ja muukin maailma erottuivat edukseen. Miasma Chroniclesin oma juttu tuntuu toistaiseksi olevan vain se Miasma. Kehittäjä lupaakin, että tämä mystinen voima on isossa osassa tarinaa, ja päähenkilön nimi Elvis on sekin ihan tarkoituksella sellainen kuin on. Miasman luvataan vaikuttavan myös pelin taisteluihin ja erikoiskykyihin.

Julkaisu tapahtuu vuonna 2023, ja teknisesti peli on jo hyvässä mallissa. Jos Mutant Year Zero: Road to Eden miellytti, kannattaa Miasma Chroniclesia odottaa.