Microsoft Flight Simulator 2024 kärsii teknisistä ongelmista

Microsoft Flight Simulator oli yksi vuoden 2020 parhaista peleistä. Ylistystä sai teknologia ja kunnianhimon aste, ja tässä kauan odotetussa jatko-osassa kaikki on käännetty kaakkoon ja ainakin yleensä parempaan suuntaan. Ainesta todellakin on, ja kyseessä on yksi parhaimman näköisistä peleistä kuluvana vuonna, kun kaikki toimii niin kuin pitää. Ongelma on, että varsin usein kaikki ei toimi niin kuin pitää, ja lukuisat tekniset ongelmat voivat sabotoida pelikokemusta. Siksi kyseessä on yksi kuluvan vuoden hankalimmin arvioitavista peleistä, sillä kun kaikki toimii, peli viihdyttää ruhtinaallisesti siinä missä edeltäjäkin.

Vaikuttavinta on, että aivan kuin edeltäjässä, on nytkin mahdollisuus valita paikka maapallolta, ja ryhtyä lentämään. On vain valittava paikka, aika, lentokone ja painettava aloitusta, joka onkin nyt nopeampi ja sujuvampi kuin koskaan aiemmin lataamaan pelimaailman valmiiksi. Jos haluaa vierailla Gobin autiomaassa riippuliitimellä, tai oleilla helikopterilla Grand Canyonin yläpuolella, voi niin tehdä. Tämä on se pelin isoin vahvuus. Tällä kertaa simulaattori on varustettu myös pelimäisillä elementeillä ja enemmillä ajokeilla, joten tässä versiossa voi aloittaa uratilan ja suorittaa töitä lentäjänä oikeassa elämässä, ja se tarkoittaa matkustajien kuljettamista, tulipalojen sammuttamista ja ihmisten pelastamista. Pelaaja palkitaan tähdillä ja rahalla tehtävien suorittamisesta, ja rahaa voi sitten käyttää uudenlaisten tehtävien tekemiseen, ja uusien ajokkien ostamiseen.

Uratila on tervetullut uudistus ja jotain sellaista, mikä edeltäjästä puuttui. Enää ei tarvitse muuttaa tai teeskennellä lennättävänsä ihmisiä eri paikkoihin maapallolla. Vaikka tekoälyn tekemät ääninäytteet aiheuttavat usein naureskelua, on silti pakko todeta, että pelimuoto on mahtava ominaisuus. Yksi syy pelimuodosta pitämiselle on, miten vaihtelevia tehtävät voivat olla pituudeltaan, vuorokaudenajaltaan, säältään, paikaltaan ja lennokiltaan. Järjestelmä rankaisee varsin raskaasti virheistä, mikä tarkoittaa, että on mahdollista hävitä nopeasti ansaitut kokemustasot. Arvostan tarjolla olevaa haastetta.

Kritiikkinä sanoisin, että tehtävien aikana saadut rangaistukset ovat yleensä epäselviä. Esimerkiksi saattaa saada rangaistuksen, jos rullaa lentokoneella liian nopeasti. Pelaajalle ei kuitenkaan kerrota, mikä se oikea nopeus olisi numeroilla ilmaistuna. Lisäksi kestää aikansa ymmärtää, mistä pelaaja tuomitaan, ja mikä on kussakin kategoriassa ero 80% ja 95% kesken. Järjestelmät ovat syvällisiä ja monipuolisia, mutta tarvittava tieto pitää pystyä välittämään paremmin.

Yksi ratkaisu tieto-ongelmaan voisi olla hyvä tietokirja, perusteellisemmat harjoittelutehtävät uratilassa ja videopätkät. Tällä hetkellä on löydettävä tietoa muualta verkosta, mikä on sekä aikaa vievää että tarpeetonta. Joistakin lentokoneista on tarjolla varsin kattavia ohjekirjoja pelin kotisivuilla, mutta olisi siitä huolimatta mukava, että se olisi ollut mukana pelissä itsessään. Innoittajana voisi olla Civilisation, joka osaa selittää asiat hyvin. Tätä Asobon on syytä pohtia, sillä simulaatio on monimutkainen, ja monet erilaiset ihmiset pelaavat sitä. Samalla yhä useampi voisi uskaltautua kokeilemaan simulaattoria, ja näin pelaajakunta kasvaisi.

Pelaaja seuraa muutamaa lentäjää sosiaalisessa mediassa, jotka uppoutuvat tähän jatko-osaan. He auttoivat pelaajaa pääsemään alkuun edeltäjässä, sillä ei ole helppoa ohjelmoida tietokoneita, autopilottia tai ihan vain lentää. Kun haluaa sulkea toissijaiset järjestelmät, on usein etsittävä tieto verkosta, ja voi olla konstikasta oppia simulaation eri puolia vain yrityksellä ja erehdyksellä. Toivottavasti kehittäjät ottavat pelaajia mukaan kehittämään parempia harjoittelutapoja, sillä osa kansasta on varmasti kummissaan, kun tietoa ei aina ole tarpeeksi saatavilla.

Tiedon välittämisen ongelmista huolimatta olen sitä mieltä, että uratila on mahtava lisä, sillä sellaista on pyydetty jo yli kymmenen vuoden ajan. Yksi vahvuus on, että pelaaja saa paljon ohjeistusta lentämiseen. Esimerkiksi on mahdollista muuttaa ikoneita, jotka ohjaavat liikenteen seassa laskeutumaan oikealla tavalla, ja saa myös reitit valmiiksi suunniteltuina, ja on myös mahdollista löytää ja kirjata tietoa ylös. Reitit näytetään ikoneina maailmassa pelaajan lentäessä, jos sellaista apua tarvitsee. Pidän tällaisista ominaisuuksista, ja se osoittaa, että Asobo on yrittänyt tarjota apua uusille tulokkaille. On niin ikään mahdollista yksilöidä suoraan valikosta, miten helppoa tai vaikeaa lentäminen on. Lentäminen voi olla yhtä helppoa kuin Grand Theft Auto V:ssä, tai yhtä vaikeaa kuin tavallisessa lentosimulaattorissa.

Oman pelikokemuksen muokkaamisen lisäksi on kyseessä yksi kuluvan vuoden parhaimman näköisistä peleistä. Kasvusto ja eläimet ovat aiempaa paremmin mallinnettuja verrattuna edeltäjään, ja se saa maailman näyttämään todenmukaisemmalta kuin koskaan. Useampien luontoalueiden ansiosta on luonnossa myös aiempaa enemmän vaihtelua. Mukana on pelimuoto, jossa pääsee kauneimpiin paikkoihin maailmassa, miksi onkin niin hienoa, että mukana hyvin tehty Photo Mode kuvien ottamista varten, ja näin pelikokemus on parempi kuin koskaan ennen. Pidin maailman tutkimisesta edeltäjässä, ja on vieläkin kiinnostavampaa tässä versiossa tutkia paikkoja, sillä mukana ovat hyvä valaistus, grafiikka, Photo Mode ja aiempaa parempi suorituskyky.

Vaikka peli rullaa paremmin ja grafiikkaa on päivitetty, on mukana teknisiä ongelmia. Useat harjoittelutilat helikoptereille ovat kiinni, jolloin tehtäviä ei voi suorittaa, ja uratilassa tulee vastaan tilanteita, jossa matkustajat istuvat koneen ulkopuolella. Tästä huolimatta löysin sellaisia lentokoneita, jotka välttyivät suuremmilta ongelmilta, kun taas toisissa konetyypeissä ongelmia oli selvästi enemmän. Monet ongelmista olivat niin vakavia, että oli pakko käynnistää peli uudelleen.

Vaikka teknologiassa on puutteensa, on äänimaailma vaikuttava. Itse asiassa pelituntieni aikana en kokenut lainkaan ongelmia äänissä. Lentokoneet, helikopterit ja liitimet kuulostavat siltä kuin pitääkin, ja vahva on tunne kuulla moottorin ääni ohjaamossa, kun kone lentää myrskyyn. Sää kuulostaa myös mahtavalta simulaatiossa, ja ainoa kritiikki on, että ääninäyttelyssä olisi voinut olla mukana enemmänkin erilaista puhuttavaa. Asobon olisi pitänyt myös parantaa puheen laatua, sillä nykytulos kirvoittaa liian usein naurut.

Kunnianhimoisessa jatko-osassa on paljon hyvää huolimatta monista peli-iloa pilaavista bugeista. Melkein kaikki järjestelmät ovat paremmat kuin edeltäjässä, taustan simulaatio on edistyneempi ja monimutkaisempi, helikopterit, lentokoneet ja liittimet käyttäytyvät ilmassa paremmin, ja voisin sanoa, että viimeksi mainitun simulaatio on parempi kuin missään muussa pelissä koskaan. Sää on niin vaihteleva kuin monipuolinenkin, mikä johtaa mielenkiintoisiin matkoihin, sillä tuuli ja myrskyt vaikuttavat siihen, miten lentokone käyttäytyy ilmassa. Tuulessa ja myrskyssä lentäminen voi olla hankalaa, mutta myrskyt ovat myös kauniita katsella, ja siksi oli usein pysäytettävä peli, ja otettava kuva.

Lensin Sambian yläpuolella ja moottori petti, joten oli tehtävä pakkolasku South Luangwa National Parkiin. Kasvusto oli tiheää puista ja ruohosta unohtamatta vaeltelevia kirahveja omissa vesialueissaan, ja olin vaikuttunut grafiikan tasosta maan korkeuserojen suhteen. Astuin ulos kärsineestä Cessna Skyhawkista ja samoilin ympärilleni. Valitettavasti mikään ei ole täydellistä, ja jotkut paikat näyttävät suorastaan kamalilta, mutta samaan aikaan luonnossa voi olla yhtä kaunista kuin ilmassa, mikä on epätavallista tällaiselle simulaattorille. Pystyin saattamaan lentokoneen kuntoon ja sain suoritettua tehtävän, mutta muistot koetusta jäivät mieleen pelin sammuttamisen jälkeenkin. Siksi vaikutelmani pelistä ovat positiivisen puolella, sillä peli toimii useammin kuin ei toimi, ja se onnistuu luomaan mahtavia pelimuistoja. Niin ja se parantaa niin paljon edeltäjänsä järjestelmiin verrattuna. Teknisten ongelmien lukumäärä estää kuitenkin jatko-osaa saavuttamasta parempaa korkeutta pelinä kuin alkuperäinen.