Might & Magic: Clash of Heroes

Mahdin ja magian maailmassa vain mystinen yhtenäisyyden kalpa pitää ihmisten ja verenhimoisten demonien maailman erillään. Vääriin käsiin joutuessaan kyseinen teräase kuitenkin aiheuttaa maailmanlopun. Loput voikin arvata. Demonit saavat petturien avulla miekan käsiinsä ja niinpä kaikki olevainen on jälleen uhattuna, ellei viiden urhean sankarin ryhmä onnistu saamaan miekkaa takaisin ja kiilaamaan sen avulla demoneja takaisin omaan maailmaansa.

Might & Magic: Clash of Heroes etenee yhden sankarin näkökulmasta kerrallaan. Pelaaja etenee tyypilliseen roolipelityyliin kartalla aarteita ja salaisuuksia keräillen sekä tehtäviä suorittaen. Sankari ei koskaan matkusta yksin, sillä mukana raahataan valtaisaa armeijaa sotilaita, taikureita, aarnikotkia ja ties mitä. Heroes-pelien henki on seikkailussa mukavasti mukana. Vaikka linnoja ei tällä kertaa vallatakaan, on armeijaa mahdollista kasvattaa reitin varrella sijaitsevista soturikaupoista ja valuuttana toimii kullan sijasta myös muita materiaaleja. Tuttuja nimiä ja paikkoja vilisee Heroesinsa pelanneelle jatkuvasti.

Suurin osa peliajasta kuluu kuitenkin taistellessa. Päällisin puolin kyse on tutusta ja turvallisesta kolmen samanvärisen yksikön yhdistämisestä toiseensa. Kun yksiköitä kasaa pystysuuntaan, syntyy hyökkäys ja vaakasuuntaisella värisuoralla puolestaan muuri yksiköiden suojaksi. Yksiköt seisovat omalla kenttäpuoliskollaan maksimissaan kuuden jonoissa ja ainoastaan jonojen alimmaiset yksiköt ovat liikuteltavissa. Sankari itse on yhtä kuin kentän pääty, johon saapuneet hyökkäykset verottavat suoraan heeroksen hipareita. Kaikki hyökkäyksen tiellä seisovat muurinpalaset ja viholliset verottavat hyökkäyksen voimaa, joten myös puolustuspelillä on merkitystä. Samanväristen sotilaiden hyökkäyksiä on myös mahdollista ketjuttaa keskenään tai yhdistää kaksi samanväristä hyökkäystä. Molemmissa tapauksissa hyökkäysten teho kasvaa, mikä on tärkeää varsinkin heikompia hyökkäyksiä suunnitellessa.

Might & Magic: Clash of Heroesin taisteluiden varsinaisena porkkanana toimivat taidoiltaan erilaiset yksiköt. Esimerkiksi sotilaat ovat voimakkaita rymistelijöitä ja papit parantavat hyökkäyksillään sankarin osumapisteitä. Tavallisten yhden ruudun kokoisten yksiköiden lisäksi pelaajalla voi olla armeijassaan myös useamman ruudun kokoisia veteraani- ja eliittiyksiköitä, joiden onnistuneet hyökkäykset usein ratkovat kokonaisia otteluita. Erityisesti eliittijoukot ovat pahimmillaan tyrmistyttävän voimakkaita tapauksia, joilla vastustajan sankarin saa parhaimmillaan kaadettua laakista. Niinpä eliitin vilahtaessa ruudulle onkin elintärkeää saada kyseinen pullistelija nitistettyä ennenkuin vihollinen saa rakennettua sille hyökkäyksen. Koska isojen yksiköiden hyökkäykset kestävät useamman vuoron latautua, on hätätapauksessa mahdollista myös heikentää vahvimpien joukkojen hyökkäyksiä iskemällä nopeammilla mutta heikommilla sotilailla vastaan.

Perusyksiköitä on pelaajan käytössä loputtomasti, mutta veteraanit ja eliitit poistuvat yksi kerrallaan armeijasta kuoltuaan. Niinpä jokainen vuoro on suunniteltava todella tarkkaan, jotta kallisarvoisia yksiköitä ei menisi haaskuuseen. Toki yksiköitä voi aina ostaa lisää, mutta varsinkin eliitit ovat syystäkin röyhkeän kalliita otuksia.

Vaikka pelaaminen on yksinkertaista, taisteluiden taktinen syvyys on huikea. Tuurilla on luonnollisesti osansa asiaan, mutta taitava pelaaja pystyy selvittämään taistelun voitokkaasti, vaikka onni ei alussa olisikaan kohdallaan. Koska sankarin lisäksi myös yksiköt keräävät taisteluista kokemuspisteitä, heikomman armeijan voittaa fiksusti pelaamalla aina, vaikka lähtötilanne olisi mikä. Vastaavasti jos nokkansa työntää liian vaikeaa vastustajaa kohti, kerjää vain ongelmia armeijakunnalleen.

Niinpä Might & Magic: Clash of Heroesin taistelut tuntuvat oikeasti taisteluilta Puzzle Questin Sankari vs. Demoni -lautapelisessioiden sijaan. Kärhämissä on myös vaihtelua. Välillä pelaajaa vastaan marssii muutaman ruudun kokoinen pomohirviö, välillä avataan esimerkiksi porttia iskemällä kaksi hyökkäystä yhtä aikaa ruudulla näkyviin vipuihin ja sitä rataa. Silkan taistelun oheen kartalta löytyy myös nopeampia pähkinöitä purtavaksi, jossa tarkoituksena on tuhota vastapuolella seisovat yksiköt yhden vuoron aikana. Siitä vain kokeilemaan, omat nystyräni onnistuivat ratkomaan niistä ainoastaan yhden.

Seikkailu ja taistelu ovat erinomaisen hyvin tasapainossa ja vaihtelua piisaa, joten peli myös koukuttaa ankarasti. Tunnit vilistävät pelatessa silmissä ja mikäpä siinä, pelattavaa nimittäin piisaa. Might & Magic: Clash of Heroes on jaettu viiteen jaksoon, jotka kestävät vajaat 10 tuntia kukin, jos kaiken mahdollisen tahtoo matkan varrella suorittaa. Myös haaste on oivallista tasoa. Vihollisten tekoäly on mainio, eivätkä ne edes huijaa. Vastapuolella voi käydä taistelun alussa aivan yhtä huono mäihä kuin pelaajallakin.

Muuten pelillisesti hienossa teoksessa on vain yksi pienen pieni ongelma, käyttöliittymä voisi nimittäin toimia nopeammin. Might & Magic: Clash of Heroes on ohjattavissa niin ristiohjaimella kuin kosketusnäytölläkin, mutta varsinkin kartalla viive komentojen tottelemisessa on turhan pitkä. Kosketusnäyttö ei puolestaan tunnu aina reagoivan komentoihin, tosin ongelma voi tässä tapauksessa piillä myös omassa, runsaasti käyttöä nähneessä konsolissanikin.

DS:n vuosi ei voisi paljoa paremmin käynnistyä. Might & Magic: Clash of Heroes on liki jokaisella mittapuulla onnistunut, koukuttava ja hauska peli. Se syventää Puzzle Quest -kaavaa tarpeeksi ja pelatessaan tunteekin pelaavansa enemmänkin strategia- kuin puzzlepeliä. Olisipa hienoa, jos tämä saataisiin jossain vaiheessa vuotta muillekin alustoille, peli itsessään on kaiken saamansa huomion ansainnut.