MindsEye on keskeneräinen

Jacob Diazilla ei ole helppoa. Hänen päivänsä erikoisjoukkojen sotilaana on vaatinut veronsa, ja täydellisen muistinmenetyksen ohella hänellä on niskassaan istutettu tekoälysiru. Kun Las Vegasin (Redrockin) pormestari Shiva Vega ja vallanhaluinen Silva Industriesin teknologiamiljardööri ja toimitusjohtaja Marco Silva ottavat yhteen, käynnistyy väkivaltainen kamppailu Redrockin tulevaisuudesta. Ja tässä kaikessa poloinen Jacob ilman muistiaan kera posttraumaattisten stressioireiden istuu hyvin piinatun altavastaajan asemaan sankariksi, joka törmää suureen salaliittoon, joka uhkaa ihmiskunnan tulevaisuutta.

Mindseyen lähtökohta ei ole omaperäinen. Se ei ole omintakeinen tahi kiinnostava, vaan päinvastoin. Sama tarina samoilla hahmoilla on nähty sadoissa peleissä jo aiemmin, ja on selvää, että Build A Rocket Boy on pitänyt kaiken yksinkertaisena niin tarinan kuin rakenteenkin suhteen. Mukana on Isun osuus Assassin's Creediä, hakkerointi ja tekoälyosuus Watch Dogsista, tehtävärakenne Mafia II:sta ja pienempiä osia GTA V:stä sekoitettuna mukaan kokonaisuudeksi, joka on löyhä, mutta ei kuitenkaan huono. Uuvuttava, mutta kuitenkin hieman kiinnostava. GTA-tuottaja Leslie Benziesin ensimmäiseltä isolta peliltä odotin enemmän. Enemmän henkistä munaa, enemmän huumoria, enemmän omaperäisiä hahmoja ja ennen kaikkea enemmän asennetta. Mindseye tuntuu yhdentekevältä keskitason peliltä alusta saakka, ja sen muutaman tunnin kestonsa ajan perusteella peli sopii paremmin alekoriin kuin täysihintaiseksi peliksi.

Toisin kuin GTA IV ja GTA V (jotka Leslie tuotti, ja oli siten erittäin tärkeässä osassa kehitystä), ei Mindseyessa ole suoraa dynaamista tehtävärakennetta, ja kuten vaikka Mafia II:ssa, on avoin maailma enemmänkin tausta antamassa mielikuvaa täydellisestä vapaudesta eikä oikeasti antamassa pelaajalle vapaita käsiä toimia Redrockissa. Mindseye on jokseenkin lineaarinen, eikä koskaan onnistu yllättämään tai tuomaan jotain uutta vanhoihin kuvioihin, ja se on surullista. Muuten tarinankerronnassa ei ole hurraamista, valitettavasti. Dialogi on ennalta arvattavaa ja laimeaa, ja vaikka mukana on asiansa hyvin tekeviä ääninäyttelijöitä, ei mukana ole mitään, joka loisi pelaajalle innostusta tai uteliaisuutta, mikä toki tarkoittaa sitä, että suurin osa kymmenestä tunnista, joka vaaditaan loppuun pääsemiseen, tuntuvat kuin tavalliselta bussi- tai junamatkalta. Mukana on hieman sosiaalista kritiikkiä siinä, miten Mindseye kuvaa tulevaisuuden valvontayhteiskunnan, joka on jo nähty aiemmin sadassa muussa tuotannossa ja, kuten sanoin, olisin odottanut jotain omaa enemmän omalla kuviollaan.

Pelimekaniikan osalta on selvää, että osa Mindseyen tekijöistä on tullut Rockstarilta, ja olleet työssä niin GTA IV:n kuin V:n parissa. Jacob liikkuu kuin Michael Grand Theft Auto V.ssä, hän ampuu kuin Michael ja suojautuu tulitaisteluissa kuin Michael. Ajaminenkin tuntuu hyvin samalta kuin GTA V:ssä, ja se on hyvä asia. Pelimekaniikka kaipaa hiomista, mutta nykyisellään pelaaminen ei ole huonoa. Autoja on hauska ajaa, ja ajoittain mukana on välähdyksiä mahtavuudesta siinä, miten Jacob liikkuu tulitaisteluissa. Pahisten tiputtaminen massoittain johtuu siitä, että Mindseye on huomattavan helppo jopa Hard-tasolla. Pahikset ovat hieman haastavampia kuin jos pelaisi Normal-tasolla, mutta Jacobin terveys palautuu automaattisesti niin nopeasti osuman jälkeen, ettei siitä miltei koskaan ole oikeasti vaaraksi, ja tämä yhdessä surkean tekoälyn kanssa tekee taisteluista samanlaisen kuin tarinastakin - tylsää.

Pelissä on paljon tekoälyn ohjaamia henkilöhahmoja, jotka ovat ihan hukassa selvästi juosten ennalta määrättyä reittiä sen sijaan, että reagoisivat tilanteisiin aidosti. Monta kertaa pysähdyin, katselin liikkumista ja nauroin. On todella selvää, että Leslie & Co eivät ole ehtineet hioa Mindseyen tukipilareita kuntoon ja kuten niin monet muut, on peli laitettu ulos, vaikka se olisi kaivannut vielä ehkä puoli vuotta lisää kehitysaikaa, ainakin. Tällä tavalla, ja ottaen huomioon, miten autio ja ontto Redrockin kaupunki on kera typerien poliisien ja tyhjästä ilmaantuvien siviiliautojen, tulee ajoittain mieleen jopa julkaisunsa aikainen Cyberpunk 2077. Kaiken huipuksi pelissä on paljon bugeja, jotka, kuten sanoin, aiheuttavat sen, ettei peliä olisi koskaan pitänyt julkaista tällaisessa tilassa. Välivideot pätkivät ja pysähtyvät, autolla takaa-ajot yskivät ja paukkuvat, ja PC:llä Mindseye kaatui neljä kertaa kymmenen tunnin aikana. HP:n tappiin tuunatulla Omen 16 Maxilla peli pyöri usein vauhdilla 10-15 fps, mitä ei tietenkään voi hyväksyä, ja lisäksi kohteita vain ilmestyy ja katoaa ruudulla aivan liikaa.

En koskaan olettanut kirjoittavani Leslie Benziesin ensimmäisestä pelistä sitä, että se on mielikuvitukseton ja mitäänsanomaton. Odotin edes omaperäisyyttä ja asennetta, vaikka peli ennakkoon keskeneräiseltä näyttikin. Niin ei käynyt, ja on helppoa nähdä, että Mindseye julkaistiin puoli vuotta liian aikaisin, ja lisäksi se muistuttaa kymmenen vuotta vanhaa GTA-kloonia, jonka ominaisuudet ovat jääneet puolitiehen.