Monster Hunter: Wilds, entistä villimpää ja vapaampaa mörönmetsästystä

Jos olet Monster Hunter: Worldin jälkeen odottanut seuraavaa isoa MH-peliä kuin kuuta nousevaa, hanki Wilds saman tien. Jos pelisarja kiinnostaa, mutta siihen sisään pääseminen tuntuu ymmärrettävästi vaikealta, Wilds auttaa hieman, mutta pitäytyy edelleen toisista peleistä poikkeavissa ratkaisuissaan. Toisaalta ne ovat isolta osin se syy, miksi Monster Hunter on niin ainutkertainen.

Capcomin Monster Hunter -sarjan suosio räjähti 2018 julkaistun Worldin myötä. Sen tavoin Wilds on pelattavissa kaikilla moderneilla koneilla PC:stä Pleikkaan ja Xboxiin, ja auttaa uusia pelaajia ainakin hieman pelin kanssa kärryille pääsemisessä. Tarina on hyvin perinteinen saaga, jossa retkikunta matkustaa steampunk-laitteillaan kohti uusia tuntemattomia maita. Matkan varrella tutustutaan paikallisiin asukkaisiin, ympäristöihin ja erityisesti niitä kansoittaviin massiivisiin olentoihin. Pelaaja saa luoda hahmonsa hyvin vapaasti erittäin monipuolisella työkalulla, joka mahdollistaa melkoisten hirviöiden luomisen astalon tässäkin päässä. Peliä leimaa muutenkin melkoinen säädettävyys, sillä harvassa pelissä jopa käyttöliittymää pääsee muokkaamaan näin syvällisesti ilman kolmannen osapuolen modeja. Valikot ovat muutenkin iso osa MH-pelejä, ja niiden runsaudenpulaan kestää totutella tunti jos toinenkin.

Kun oma hahmo on pullautettu ulos, toiminta voi alkaa. Alku on hieman sähäkämpi kuin varsin konservatiivisesti lähtökuopissaan vellonut World. Monet pelin uusista ominaisuuksista, kuten Seikret-ratsut, esitellään välittömästi retkikunnan tärkeimpien jäsenten kanssa heti ensimmäisillä peliminuuteilla. Aloittelevalle pelaajalle Seikret tarjoaa nopeampaa ja helpompaa ympäristössä navigointia, jossa ratsu hoitaa reitinhaun ja pelaaja voi valmistautua henkisesti seuraavaan koitokseen. Oma hahmo sekä tämän Palico-kissa-apuri ovat molemmat ääninäyteltyjä, ja osallistuvat mitä eriskummallisine varusteineen välinäytöksiin tämän tästä. Vaikka kyse on usein vakavista asioista, juonta kuljetetaan tutun kevyellä otteella, jossa elämä on ihanaa ja jännittävää, vaikka pankkikonttorin kokoinen öttiäinen haluaisi puraista pääsi irti. Maailma on nyt entistä vapaampi, ja leirit ovat kiinteä osa kokonaisuutta. Jos pelaaja haluaa lähteä seikkailemaan, ei tarvitse kuin ratsastaa portista ulos ja on jo pelimaailmassa ilman latausruutuja.

Monster Hunterin aseistuksesta voisi kirjoittaa kirjan tai kaksi, mutta lyhykäisyydessään jokainen tuntuu lähes omalta peliltään pelin sisällä. Moniin muihin toimintapeleihin verrattuna myös Wilds on hitaampi, ja edellyttää vihollisen liikkeiden seuraamista ja oikea-aikaista hyökkäämistä. Valtavat hirviöt ovat onneksi nekin varsin verkkaisia etenkin pelin alkupuolella, eivätkä lyö tuhottoman lujaa takaisin. Uusi Fokus-tila auttaa pelaajaa tähtäämään voimakkaita mutta hitaita iskujaan paremmin, sekä hyödyntämään vihollisiin ilmestyviä haavakohtia isoa vahinkobonusta vastaan. Valtavien mörköjen valikoima on totuttuun tapaan valtaisa, ja edustavat eläinkuntaa monipuolisemmin kuin ennen. Joskus taannoin jokainen metsästettävä hirviö oli tavalla tai toisella dinosaurus, mutta tästä on sittemmin joustettu. Jokainen ensikohtaaminen on sykähdyttävä, ja hienot alustusvideot antavat kaikille öttiäisille hetken parrasvaloissa ennen taistelun alkua. Mitä vähemmän näistä möröistä tietää, sitä parempi. Iso osa sarjan imua on tutustua sen kirjavaan viholliskavalkadiin ja oppia taistelemaan niitä vastaan.

Puolustukseen ja vastaiskuihin perustuvat peitsi ja kilpi vaativat aivan erilaisia taktiikoita kuin vikkelä Insect Glaive, jolla pelaaja voi pyöriä hirviöiden ympärillä kuin ampiainen. Suoraviivainen nuija on huomattavasti helpompi opetella kuin muotoa muuttava Charge Blade erilaisine latauspalkkeineen. Monimutkaisimman aseen mantteli menee tällä kertaa jo valmiiksi erikoiselle Hunting Hornille, joka on kuin pelaisi taistelu- ja rytmipeliä yhtä aikaa. Monipuolisuuden ansiosta pelikokemusta voi muokata merkittävästi asevalikoiman kautta, ja aloittelijan kannattaa totutella kaikkeen siihen valtavaan sisällön ja tekemisen määrään ensin jonkin helpomman aseen kanssa. Kaikkia aseita on joko muokattu tai niiden ominaisuuksia lisätty sitten Worldin, joten veteraaneillekin löytyy paljon uutta kokeiltavaa. Erittäin mieluisena uutuutena Seikret-ratsu kuljettaa nyt toista asetta mukanaan, joten metsälle voi lähteä kahden toisistaan poikkeavan torrakon kanssa.

Kolmannen kirjan voisi kirjoittaa pelin varustelupuolesta. Se sisältää paitsi ikoniset valtavat aseet ja mielikuvitukselliset panssarit, myös valtavan valikoiman apuvälineitä ja rohtoja epäsuoriin hyökkäyksiin, väijytyksiin ja niin edelleen. Käytännössä peli etenee niin, että jahka mörön on niitannut ja sen ruho on pilkottu paloiksi, näitä palasia käytetään seuraavien varusteiden valmistukseen. Niiden kanssa pärjää taas astetta kovempia hirviöitä vastaan, ja sykli käynnistyy uudelleen. Keksittävää ja kokeiltavaa tuntuu olevan loputon määrä, sillä vaikeammissa metsästyksissä kaikki apuvälineet tulevat tarpeeseen ja väärää elementaalivahinkoa tekevä ase on käytännössä pelkkä verkonpaino. Ei siis ihme, että jokaisen Monster Hunter -pelin myötä netti täyttyy ääriään myöten erilaisista vinkkivideoista, keskusteluista ja Wiki-sivustoista.

Teknisesti peli toimii erittäin sujuvasti Xbox Series X:llä testatessa. Ruudunpäivitystä ja näyttävyyttä voi muokata kolmen eri pelitilan kanssa, ja Performance-tila tuotti erinomaisen lopputuloksen taistelussa kuin taistelussa. Kuten kuvista ja pelivideoista näkee, Wilds on näyttävä lähes kauttaaltaan, ja jopa sen alun karuille aavikoille on saatu puhallettua henkeä. Komeimpia näkymiä ja olentoja säästellään toki hieman myöhemmälle. Vaikka peli on parhaimmillaan yhteistyössä kavereiden kanssa, kaikki eivät pysty tai halua pelata sitä netissä. Heitä varten mukaan voi kutsua yhdestä kolmeen tietokoneohjastettua metsästäjää, jotka ovat kohtalaisen oma-aloitteisia toimissaan. Mitään huippuoptimoituja tappokoneita ne eivät ole, ja vetovastuu säilyy tällöinkin pelaajalla.

Monster Hunter Wilds on ääriään myöten pursuileva toimintapeli, joka tekee asiat omalla tavallaan. Se ei ole edelleenkään kaikille, ja eri liikeyhdistelmien opettelussa kuluu vähintään yhtä pitkä aika kuin valikoiden sisäistämisessä. Se tarjoaa silti jotain mitä yksikään muu peli ei tee, ja joihinkin se tekee lähtemättömän vaikutuksen. Jos on valmis uhraamaan massiivimoninpelin verran pelitunteja yhteen peliin, Wilds voi hyvinkin olla se peli. Toisille se saattaa olla jotain, mitä on mielenkiintoista seurata sivusta.