Mortal Kombat

Yliampuva, typerä ja täysin ennalta arvattava - tuore Mortal Kombat huokuu tiettyä 1990-luvun henkeä, vaikka sitä toisaalta voisikin kutsua uudeksi aluksi sarjalle. Kuitenkaan konseptuaalisesti mikään ei ole muuttunut, ja peli tarjoaa turpakäräjiä sarjalle ominaiseen tyyliin.

Uudessa osassa hylätään 3D-tyyppinen pelimekaniikka, oudot bonustasot, beat ‘em upilta haiskahtavat sivuraiteet ja kaikki muu hölynpöly. Kehittäjä Netherrealm Studios on päättänyt palata perusasioihin. Pelillisesti Mortal Kombat vuosimallia 2011 onkin jostain Mortal Kombat 2:n ja 3:n väliltä, muutamine oleellisine lisäyksineen.

Yksi lisäyksistä on supermittari, joka näkyy ruudun alareunassa. Aivan kuin Street Fighter IV:ssä pelaaja voi käyttää kartutettua superenergiaa eri tavoin, mikä lisää oman taktisen mausteensa mätkintään. Mittariin sisältyy kolme vaihetta, joista jokainen tarjoaa tietyn lisäkyvyn. Nighthawk saattaa ampua kolme nuolta jousellaan tai Sub-Zero voi nakata lisää jäätä. Jos mittarin antaa täyttyä toiseen vaiheeseensa, sitä voi käyttää katkaisemaan vastustajan liikesarjat. Katkaisujen opettelu onkin tärkeää, erityisesti mikäli mielii pärjätä verkkopelissä.

Lopulta mittarin saavuttaessa kolmannen vaiheensa on mahdollista tehdä X-ray-hyökkäys, jossa vastustajan luuranko kirjaimellisesti murskataan rajujen iskujen tai potkujen kautta. Groteski hyökkäys esitetään, kuten nimi vihjaa, eräänlaisen röntgenkameran läpi.

Supermittarin idea on oivallinen, ja siitä tulee nopeasti keskeinen osa hyökkäysarsenaalia. X-ray-hyökkäykset olisi kuitenkin pitänyt jättää sikseen, sillä ne horjuttavat pelin tasapainoa. Hyökkäyksen tekeminen ei ole kovinkaan vaikeaa, mutta silti se leikkaa helposti lähes puolet vastustajan energiasta. Epätasapaino ei niinkään synny hahmojen eroista, koska kaikki hahmot kykenevät superhyökkäykseen. Sen sijaan kyse on pelin hauskuudesta. Kova työ liikesarjojen, katkojen ja torjuntojen kanssa pelaamisesta jää palkitsematta, kun vastustaja voi jyrätä vain yhdellä halvalla superhyökkäyksellä.

Tämän seurauksena Mortal Kombat, joka on pohjimmiltaan varsin kelvollinen taistelupeli, tuntuu enemmän bilepeliltä kuin ansaitsisi. Ottelut latistuvat joskus pelkäksi superhyökkäysten kärkkymiseksi. X-ray tuntuu innovaatiolta, joka ei täysin tue muuta pelimekaniikkaa ja on vähän tekemällä tehty. Ammattimaisempaa taistelua kaipaavien kannalta olisi hyvä, jos sen saisi ainakin kytkettyä pois käytöstä.

Näppäinasettelu on myös muuttunut, tällä kertaa kohti Tekkeniä: yksi nappi vasemmalle kädelle, yksi oikealle ja niin edelleen. Ratkaisu toimii erinomaisesti, ja silkkisen sulava ruudunpäivitys luo otteluihin periaatteessa hyvän flow'n. Tästä huolimatta Mortal Kombat ei pääse lähellekään Super Street Fighter IV:n ja Virtua Fighter 5:n syvyyttä, tarkkuutta tai tempoa.

Pelimekaniikka on edelleen liian jäykkä. Hahmot eivät milloinkaan tunnu liikkuvan ketterästi, eivätkä animaatiot varsinaisesti sulaudu toisiinsa. Samanlaista zen-henkeä, mitä Street Fighter IV tarjoaa, ei Mortal Kombatista löydy.

Mortal Kombatin tarina on aina ollut oleellinen osa sarjaa, vaikka sitä voisi sanoa myös typeräksi, macho-keskeiseksi ja naurettavaksi. Tällä kertaa älyttömyydessä mennään kuitenkin uudelle tasolle. Mukaan sotketaan mentaalisia projektioita, vaihtoehtoisia kohtaloita, pettureita ja taistelua hyvän ja pahan välillä. Tarina tuntuukin usein itsensä parodialta. Ensin naurattaa, mutta sitten ärsyttää, kun juoniosuuksia ei voi ohittaa.

Tarinatilan ohella pelistä löytyy tuttu Challenge Tower, joka tarjoaa 300 mielikuvituksellista haastetta päihitettäväksi. Tässä Mortal Kombat on parhaimmillaan, ja Ed Boonin patentoitu huumorintaju on edelleen tallella, eikä vaikeustasokaan jätä valittamisen sijaa. The Kryptissä voi puolestaan sijoittaa muissa pelimuodoissa ansaittavia kolikoita avaten uusia asusteita, konseptitaidetta ja hahmojen luonnoksia.

Netissä Mortal Kombat voi tarjota sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Osa käymistäni otteluista vaikutti täysin lagittomilta, kun taas toisia oli vaikea läpäistä viiveen takia. On ilmeistä, ettei Netherrealm Studiosilla ole samanlaista kokemusta verkkopelin rakentamisesta kuin Capcomin ja Namcon kaltaisilla jäteillä. Valtaosan ajasta online-kokemus voi olla verrattain keskinkertainen. Peli kaipaisi myös Super Street Fighter IV:n kaltaisia ottelupyyntöjä.

Yksi ominaisuus Mortal Kombatissa tietysti kiehtoo: se herättää muistoja. On yksinkertaisesti mahtavaa päästä jälleen heittämään lentopotkuja kaverin lärviin Scorpionilla. Se vie 20 vuotta ajassa taaksepäin ja tarjoaa ihastuttavan nostalgiatripin 16-bittiseen aikakauteen.

Samalla Mortal Kombat ei kuitenkaan kykene haastamaan nykyaikaisempien taistelupelien briljanttia kellosepän tarkkuutta. Netherrealm Studios vetoaa Mortal Kombat -faneihin, jotka kaipaavat vulgaaria taistelukokemusta, über-väkivaltaa ja tuhteja pelimuotoja. Pelaaminen on hauskaa aikansa, mutta lajityypin tähdeksi pelistä ei ole.