Mortal Kombat vs DC Universe

Omintakeinen asetelma saadaan aikaan, kun ehtaan sarjistyyliin ulottuvuusportit häiriintyvät ja kosminen tasapaino järkkyy pahisten juoniessa suunnitelmiaan. Niinpä Teräsmies, Kissanainen, Jokeri ja muut löytävät itsensä kuolettavan kamppailun kukkuloilta, kun taas ukkosen jumala Raiden joukkioineen putkahtaa Gotham Cityn pimeille kaduille. Hämmentävää kyllä, asetelma toimii. Hervottoman höpsö punainen lanka onnistuu kuin onnistuukin punomaan lähtökohtiin nähden uskottavan linkin maailmojen välille.
Molemmista maailmoista on valittu 12 taistelijaa per puoli rauhoittamaan universumia väkivallan keinoin.

Mortal Kombat - puolen hahmovalikoimassa ei yllätyksiä nähdä. Liu Kang, Scorpion, Kano, Sonya ja muut ovat jo taistelleet läpi liki jokaisen sarjan osan, poikkeuksena useamman osan väliin jättänyt piikkikätinen hirviö Baraka. DC Universen hahmokatras on puolestaan sekalainen mikstuura kirkasotsaisia sankareita ja mielipuolisia pahiksia. Kertalaakista lempparihahmoikseni nousivat sähköistä kädenpuristusta tarjoileva ja kuolettavia pelikortteja viskelevä Jokeri sekä äänennopeudella paikasta toiseen kiitävä Flash. Toisin kuin aluksi kuvittelin, molemmat osapuolet sopivat samalle areenalle yllättävän hyvin, eivätkä universumien väliset erot ole lopulta kovinkaan suuria.

Aivan ensi alkuun taistelut vaikuttavat toivottoman kankeilta. Ohjauksesta ei saa kiinni heti ja kaikki tuntuu tapahtuvan ärsyttävällä viiveellä. Ensikertalaiselle tyypillinen hysteerinen napinpieksentä ei tuota minkäänlaista tulosta. Kärsivällinen harjoittelu palkitaan, sillä taistelusysteemi osoittautuu kerrassaan mainioksi. Yksinkertaisimmilleen tiivistettynä ottelut perustuvat kahteen asiaan: oikein ajoitettuun erikoisliikkeiden käyttöön sekä vastaiskuihin. Jokainen hyökkäys on mahdollista torjua, jolloin puolustuksesta voi yrittää paukauttaa vastapalloon niin pitkän liikesarjan kuin vain mahdollista.

Kentät ovat myös täysin kolmiulotteisia, jonka ansiosta tulipallot voi väistää astumalla sivuun, ja tämä taas puolestaan aukaisee erinomaisen paikan hyökkäämiselle. Hahmojen erikoisliikkeet ovat verrattain helppoja suorittaa, joten onnistuneen suorituksen edellytyksenä on vain sorminäppäryys ja vastustajan liikkeiden ennakointi. Märkäkorva ei todellakaan pärjää konkarille, mikä tuli karvaasti todistettua nettipelin muodossa.

Taisteluita on piristetty muutamalla reaktiotestiosuudella. Lähitaistelu ja vastustajan kielekkeeltä alas nakkaaminen on toteutettu hektisellä "paina samaa nappia kuin vastustaja sekunnin murto-osassa" - minipelillä. Muutamissa kentissä vastustajaa on myös mahdollista retuuttaa juosten läpi seinien, jolloin tehtävänä on paukuttaa jotain ohjaimen napeista niin lujaa kuin nivelistä irtoaa. Osiot piristävät ja monipuolistavat taisteluita kummasti, vaikkakin ne aluksi tuntuvat vaativan liki yli-inhimillisiä refleksejä. Harjoittelu on jälleen villakoiran ydin.

Vaan kun palikat ovat taisteluiden osalta muutoin hallussa, niin kehno hahmotasapaino rikkoo systeemin. Osa erikoisliikkeistä tekee selkeästi rumemmin vahinkoa kuin muut, vaikka liikkeen suorittamiseen ei taitoa vaadita tavallista enempää. Muutama näistä iskuista menee kaiken lisäksi surutta läpi suojauksen, mikä tekee esimerkiksi Teräsmiehestä oikeissa käsissä nimensä veroisen tappovälineen. Toisesta ääripäästä puolestaan Baraka on harmillisesti melko käyttökelvoton tapaus kapean liikearsenaalin ja pitkän matkan hyökkäysten puuttumisen vuoksi. Osalla hahmoista on myös käytössään vastustajan hetkeksi halvaannuttavia iskuja, mitkä tuntuvat usein varsin epäreiluilta. Nettipeleissä erot korostuvat entisestään: suurin piirtein joka toinen kohtaamani nettivastustaja suosi Scorpionia, joka keihästyksensä ja teleporttihyökkäysten avulla on todella tehokas kaveri.

Toinen huono uutinen Mortal Kombatin ystäville on pelin laimennettu väkivalta. Sarjan varsinaisena myyntivalttina on ollut alusta pitäen hurmeisen ylivedetyt lopetusliikkeet, jotka DC Universen myötä ovat kokeneet melkoisen inflaation. Varsinainen ongelma viimeistelyissä on se, että ne eivät lopeta taistelua tarpeeksi tyrmäävästi. Suurin osa näkemistäni lopetusliikkeistä ei eroa tavallisista erikoisliikkeistä juuri mitenkään, eikä vastustajia viipaloida ja grillata enää läheskään entiseen malliin. Mortal Kombat - kolikkopelikabinetin pudottaminen vastustajan päälle sentään huvitti, kuten tekivät myös maailmalla kohua herättänyt Gun Fatality sekä vastustajan nuijiminen kentän sisään. Myös Scorpionin naamarin riisuminen on tallella, vaikka lopputulos ei entisen veroinen olekaan. Heikkojen lopetusliikkeiden vastapainoksi osapuolien vaatteet repeilevät taisteluiden aikana komeasti ja iholle jää haavoja ja mustelmia muistuttamaan kovemmista kopauksista.

Yksinpelaajalle on tarjolla normaalin Arcade-pelimuodon lisäksi taustoja valottava tarinamuoto sekä taistelijakohtainen Kombo Challenge, jossa pääsee hiomaan taitojaan hankalimpien erikoisliikeyhdistelmien parissa. Kombot ovat todella vaikeita, sillä ne vaativat täydellisen ajoituksen lisäksi usein myös virheetöntä liikekontrollia, mikä on Xboxin perusohjaimella silkka mahdottomuus. Myös nettipeli toimii moitteetta ja linjoilla kamppailu on eittämättä erittäin hauskaa vaikka turpiin tuleekin. Vaikka peli pitääkin kirjaa pelaajan menestyksestä linjoilla, varsinaista tavoitetta ei moninpelissä kuitenkaan ole. Niinpä pelistä puuttuukin taistelupeleissä kovin tärkeää syvyyttä, kun avattavaa roinaa ja tavoitteita ei ole tarpeeksi. Pelin täydelliseen läpäisyyn saa halutessaan kulutettua todella paljon aikaa, mutta mitään varsinaista syytä tämän tekemiselle ei kuitenkaan anneta.

Ongelmistaan huolimatta Mortal Kombat vs DC Universe on vallan viihdyttävä tuttavuus. Monipuolisten kamppailujen ja toimivan nettipelin ansiosta aika kuluu pelin parissa varsin leppoisasti. Kuokkaan ottaminen ei kismitä, vaan pistää yrittämään kovemmin ja opettelemaan liikesarjojen salaisuuksia. Soul Caliburien ja Street Fighterien varpaille sarja ei vieläkään onnistu astumaan, kiitos sisällön lievän epätasaisuuden. Satunnaishuvina kuolevaisten kamppailu supersankareita vastaan on kuitenkin peli paikallaan.