Motorstorm: Pacific Rift

Ensimmäinen Motorstorm oli kuin vaahtokarkki: ensihaukkauksella helkkarin maukas, mutta suurissa annoksissa siitä sai nopeasti tarpeekseen. Itseään toistava montturälläys oli grafiikkaansa lukuun ottamatta aika keskinkertainen kaahailupeli. Jatko-osassa tuttu tekijäporukka ei ole lähtenyt muuttelemaan pelimekaniikkaa isommin, ainoastaan ympäristöt on laitettu kertalaakista remonttiin.

Motorstorm: Pacific Riftissa rällätään etelämeren viidakkosaarella, joten maisemien puolesta pullat ovat huomattavasti paremmin uunissa kuin edellisessä osassa. Motorstomin aavikolle sijoittuvat ralliareenat ovat Pacifin Riftin maisemiin verrattuna pölyisiä kangastuksia, sillä nyt graafikot ovat painaneet duunia niska limassa ja onnistuneet luomaan ennennäkemättömän komeita ympäristöjä. Sademetsäiset rallikarkelot ovat väärällään yksityiskohtia, vehmasta lehmustoa riittää vaikka lampaiden syötäväksi ja yksityiskohtaisuudestaan huolimatta peli pyörii täysin nykimättä. Peli on kiistatta yksi Playstation 3:n komeimmista peleistä.

Silkkisestä sulavuudesta huolimatta tai siitä johtuen vauhdin tunnetta saisi olla roppakaupalla enemmän. Piikkipyörät vaikuttavat skoottereilta, vaikka kierroksen ajaisi nitronappi pohjassa alusta loppuun. Maisemien tarkkailuun ja tapahtumiin reagoimiseen jää näin enemmän aikaa, mutta tällaisessa pelissä pitäisi päästellä gepardin eikä etanan selässä. Lisäksi moottoriäänet ovat jälleen kerran todella vaisuja. Muu äänisuunnittelu tallaa tuttuja polkuja ajopelien muiden edustajien kanssa. Musiikki on pääasiassa punkin sävyistä räminärokkia, ja sitähän kuuntelee mielellään.

Ratasuunnittelu on tutun veikeää. Radoilla on rutkasti vaihtoehtoisia etenemisreittejä, mitkä lisäävät kisaamisen haastetta. Radat on tunnettava läpikotaisin, mikäli pyrkii mitalisijoille kovemmilla vaikeustasoilla. Tuuhea kasvillisuus vaikeuttaa reittien hahmottamista, joten kovien kierrosaikojen saavuttamiseksi saa nähdä melkoisesti vaivaa. Silloin tällöin oikeaa reittiä saa tosissaan tähyillä, mikä saattaa ärsyttää joitain pelaajia.

Ohjauksesta ei moitittavaa löydy, sillä nappulat ja namiskat jäävät nopeasti mieleen ja ohjaustuntuma on juuri sopivan jämäkkä. Nelipyöräiset eroavat kiitettävästi mopoista ja eri ajoneuvoluokilla on ilahduttavan erilaista kisailla. Ohjaimen liiketunnistimia hyödynnetään kanssakilpailijoiden härnäämiseen. Jos kilpasisko ui liiveihin, voi mokoman tuupata takaisin omalle puolelleen ohjainkapulaa heilauttamalla.

Uusista ympäristöistä huolimatta Motorstorm: Pacific Rift tuntuu 'vain' siltä mitä se on, eli edeltäjänsä päivitetyltä versiolta. Toivottavasti myös sisältöön panostetaan tällä kertaa hieman enemmän, sillä hienoista puitteistaan huolimatta ensimmäisen Motorstormin tarjoama viihdyke oli juuri niin autiota kuin kilpailujen näyttämönä toiminut aavikko.