Mainio kauhuseikkailu Mundaun alkaa, kun nuori Curdin-päähenkilö saapuu bussilla pelin mukaan nimettyyn kylään selvittämään sukunsa salaisuuksia. Erakkona Alppien maisemissa elellyt isoisä on kuollut hämärissä olosuhteissa, ja vaarivainaan kohtalo on luonnollisesti pelkkä (jää)vuorenhuippu Mundaunin pitäjän ylle laskeutuneessa pimeydessä. Mielenkiintoisen monipuolinen Mundaun sekoittaa yllättävään tarinaansa varsin ennakkoluulottomasti vapaan ja kiireettömän seikkailun elementtejä, jotka eivät ilahduttavasti vie kauhistuttavalta tunnelmalta mattoa jalkojen alta.
Mundaunin kenties silmiinpistävin piirre eli pelin upean sotkuinen ulkoasu kannattelee synkkää ja omintakeista kokonaisuutta hienosti. Mundaunin ytimessä sykkii yksinkertaisia hahmomalleja ja vähän kulmikkaita alppimaisemia pyörittävä Unity-moottori, jonka päälle tekijät ovat kuitenkin liimanneet varsin päräyttävän hiilipiirrosmaisen grafiikan. Sarjakuvamaista vaikutelmaa hakevia cel-shade-touhuja on harjoitettu pelimaailmassa jo parin vuosikymmenen verran, ja kyseisen tyylin sulokkaat ääriviivat ja värikkäät hahmot tuntuvat vähän pliisuilta Mundaunin mustanpuhuvaan meininkiin nähden. Varsin hapokkaasti liikkuvat ääriviivat ja surrealistisesti vääntyvät hahmojen kasvot tukevat komealla tavalla Mundaunin tavoittelemaa painajaisvaikutelmaa. Tekijät eivät ole myöskään unohtaneet valon merkitystä: kynttilöiden ja muiden lamppujen luoma seepianhailakka valo tuntuu todelliselta pelastukselta kulmikkaammassa ulkomaailmassa samoilemisen jälkeen.
Myös tallennuspaikkoina toimivat kaappikellot kuumottavine käymisäänineen säväyttävät, vaikka tallennuspaikan pitäisikin olla rauhoittumispaikka vauhdikkaiden kauhukohtausten jälkeen. Toinen yksityiskohta liittyy pelin varsin hienovaraiseen kameratyöskentelyyn: jos Curdin pysähtyy tutkimaan ympäristöään, hahmon katse eli pelaajan näkökenttä siirtyy kyseisessä kohdassa aavemaisen autonomisesti johonkin miljöön yksityiskohtaan. Kuvaruudun reunat myös hengittävät ja elävät Curdinin hengityksen tahtiin. Nämä kaksi suunnitteluratkaisua tuntuvat ajoittain pelaajan Curdinista vieraannuttavilta toimilta, jotka kuitenkin puolustavat paikkaansa mielenterveyden ongelmia käsittelevän tarinan ansiosta. Mundaun on ehdottomasti vaikuttavimmillaan silloin, kun sekä Curdinin mieli että itse pelimaailma tuntuvat uhkaavilta samaan aikaan.
Piirrostaidetta päästään ihailemaan myös Curdinin luonnoslehtiön puolella. Seikkailun edistymisen myötä kirjasen lehdille ilmestyy tavoitteiden ohella pelimaailman päivittyvää karttaa ja muuta interaktiivista taidetta, jonka myötä menossa laajenevan muistikirjan ajatus on viety huomattavasti pidemmälle kuin Uncharted-sarjan peleissä. Toisaalta taas Mundaun olisi jopa kaivannut lisääkin ohjeistusta esimerkiksi siihen, miten tavaravalikoita käytetään ja miten vaarivainaan mökkiä voi hyödyntää seikkailussa välivarastomaisena tukikohtana. Pelin systeemien oppimiseen menee tovi varsinkin ilman kunnon opasteita, mikä verottaa turhan paljon pelaajan huomiota itse pelin opettelemiseen sen sijaan, että pelaaja voisi heittäytyä kokemaan näyttäviä kauhukohtauksia.
Tunnelmallinen ja laadukkaasti toteutettu kauhuseikkailu innostaa pelaajaa perehtymään Mundaunin erikoiseen maailmaan, vaikka seikkailulle punaisen langan antava tarina voisi olla omaperäisempikin kirouskertomus, sillä Twin Peaks -henkinen surrealismi ei pääse aina yllättämään pelaajaa kieltämättä vaikuttavasta ylöspanostaan huolimatta. Mikäli kahdeksannen Resident Evilin kauhut on jo valloitettu ja vähän verkkaisempi kauhuseikkailu sopisi loppukesän hämärtyviin iltoihin, sopii Villagesta siirtyä kyläilemään Mundaunin puolelle.