Omasta mielestäni hevonen on parhaimmillaan 200 gramman tyhjiöpakkauksessa, mutta nyt inhoamani karvaformulat tunkevat myös pelimaailmani riesaksi. Sietämättömintä on se, että tallitytöille suunnattu hevostelupeli on varsin toimiva paketti.

Ravikunta Kaustisen kasvattina hevoset ovat kansanmusiikin ohella tuttuja jo lapsuudesta. Kotitalon kylkeen sijoitettu ravirata kutsui pikku-Jullea aina perjantaisin, mutta hevosurheilun seuraamisen sijaan raveihin mentiin syömään makkaraa. Perheenjäseneni harrastavat aktiivisesti kauramoottoreita, mutta minä joudun häpeäkseni tunnustamaan jopa pelkääväni hevosia. Pelihepat sen sijaan eivät paljoa hetkauta, joten päätin sysätä fobiani sivuun ja tarttua rohkeasti ratsastuspelin heittämään hevosenhoitohaasteeseen.

Pelin löyhä taustatarina alkaa, kun päähahmon harrastetalli keikkuu konkurssin partaalla. Lannan luomiseen ja kaakkien harjaamiseen nakitettu pelihahmo joutuu tulikokeeseen, kun hänet yhtäkkiä istutetaan satulaan ja käsketään pelastamaan kototallin tulevaisuus.

Peli tekee selväksi kohderyhmään kuulumattomuuteni jo hahmonluonnissa, sillä tarjolla on vain esiteini-ikäisiä tyttöjä. Yritä siinä sitten eläytyä hevosurheilun vaaralliseen maailmaan. Hevosharrastajien iloksi myös polleja pystyy muokkaamaan, joten unelmien digitaalikoni on vain muutaman hiirenklikkauksen päässä.

Tarinan aloituksen ja hahmonluonnin jälkeen alkaa armoton harjoittelu. Kisoihin ei pysty osallistumaan ilman treenausta, joten harjoitusaitaus kutsuu pelotonta tallityttöä ja hänen Meetwursti-heppaansa. Yksinkertaiset harjoitusosiot opettavat hevosen hallintaa ja opastavat pelimekaniikan kiemuroita. Heppaa ohjastetaan kuin autoa: "kaasusta" määritellään askellaji ja nuolinäppäimistä ratsu kaartaa haluttuun suuntaan. Esteiden yli leiskautetaan välilyönnistä ja tietyissä kisaosioissa hevosta opastetaan oikean napin vikkelällä painalluksella. Ohjauksen perusteet oppii noin sekunnissa ja muutaman näppäimen taakse kätkeytyvä mekaniikka saattaa olla varttuneemmalle pelikansalla turhan yksinkertainen. Aloittelevan hevoshullun ensipeliksi sen sijaan toteutus on ensiluokkaisen selkeä.

Pelkän kisaamisen lisäksi maatilalla voi keskittyä myös hevosen ylläpitoon. Hoitaminen tuo mukavasti syvyyttä peliin ja hevosharrastajat varmasti osaavat arvostaa hevosten silittelyä, ruokkimista, lenkitystä ja pesemistä. Suorittamisen lisäksi pelissä voi rauhassa tutkiskella paikkoja ja hoitaa arkisia askareita. Pelin kaveriksi on siis naitettu kevyt ohjelmalelu.

Tämä on mainos:

Pc-version laitteistovaatimukset ovat alhaiset, sillä peli toimii nykimättä iankaikkisen vanhalla kannettavallakin. Grafiikka ei luonnollisesti ole viimeisimpien räiskintäpelien tasolla, mutta visuaalinen toteutus ajaa asiansa enemmän kuin hyvin. Helposti lähestyttävää toteutusta tukee ääninäyttelyä myöten hyvin tehty suomennos, joten peliä voi surutta suositella kaiken ikäisille.

My Horse & Me 2 on erinomainen esimerkki hienosti rakennetusta ja kohderyhmän oikealla tavalla huomioivasta tuotteesta. Yksinkertaisuudestaan huolimatta peli ei aliarvioi pelaajaansa. Jos tyttären joululahjalistalla on poni, mutta takapihalla ei ole tilaa, kannattaa pikkuneidin lahjomista kokeilla heppasimulaattorilla.