Nämä juhlat on jo nähty - Mario lainaa viihdykettä Kinect-ajoilta

Super Mario Party Jamboree julkaistiin viime vuoden lokakuussa, eikä sen uudelleenjulkaisu nyt tehokkaammalle Switch-konsolille muuta käytännössä mitään. Oleellinen pelin nimessä löytyy vasta plusmerkin jälkeen. Samaa mieltä on alkuvalikko, joka kysyy, pistetäänkö käyntiin Mario Party vai Jamboree TV.

Alkuun oikaisu ristiriitaiseen spekulaatioon, jota uutuuksista on liikkunut ennen julkaisua. Kamera ei ole pakollinen Jamboree TV:n pelaamiseen, eikä Jamboree TV ole itsessään uusi pelimuoto. Kyseessä on Mario Partyn aukiota tai kuumailmapalloa vastaava keskusvalikko, josta päätetään, mitä pelataan. Tällä kertaa valikko on maskeerattu muistuttamaan TV-visailua, jota saavutaan seuraamaan sankoin joukoin. Jos kamera löytyy, oma pärstä keikkuu yleisön joukossa. Ilman kameraa jokaista pelaajaa kohden paikalle saapuu yksinkertaistettu ihmisavatar.

Valittavia pelimuotoja on neljä: Bowser Live, Carnival Coaster, Free Play sekä hiukan hämmentävästi Mario Party. Mario Partya voi nyt siis pelata Mario Partyn tai Jamboree TV:n kautta. Töllötinversiossa kaikki pelilaudat ovat heti valittavissa, normijuhlissa ne avataan pelaamalla. Lisäksi mölytoosa esittelee sääntövarianttina viiden vuoron pikapelin ja tuota... Siinä se. Lopputekstit. Esirippu sulkeutuu. Eivät ole kotibileet kasvaneet vuodessa mihinkään.

Free Play lienee vielä pahempi "uutuus". Sen kautta aukeaa lista kaikista minipeleistä, joita saa sitten nappailla pelattavaksi mielensä mukaan yksi kerrallaan. Kyseessä on siis tismalleen sama Free Play, joka löytyi peruspelin suuntimasta Minigame Bay. Nyt mukaan vain ängettiin jokunen uusi minipeli, joissa ihan hirmuisesti halutaan esitellä joyconin hiiriominaisuuksia, että ei juhlien isäntäväki hirveästi mieleenpainuvaa viihdykettä ehtinyt tuoreille vieraille keksimään. Toteutus myös herättää epäuskoista supinaa sen takia, että Jamboree TV:n kautta ei edes löydy kaikkia minipelihuvituksia, vaan esimerkiksi verkon selviytymisturnajaiset tai päivittäiset haasteet täytyy yhä hakea Mario Partyn puolelta.

Aitoa tuoretta tuulahdusta tarjotaan Bowser Liven ja Carnival Coasterin puolella, mutta hupi nautitaan melko lantrattuna. Carnival Coasterissa istuskellaan vuoristorata-ajelulla ja kiusataan paikallista lentävää väestöä palloja viskomalla. Käytännössä siis hyvin yksinkertaista räiskimistä, jossa tähtäystapana on hiiri. Tasaisin väliajoin ajelu keskeytetään yhden minipelin ajaksi, kunnes taas mennään. Linnanmäki on yhdellä visiitillä nähty.

Bowser Live piilottaa puolet sisällöstään, jos kotielektroniikasta ei löydy yhteensopivaa kameraa, sillä aluksi pitää valita, temppuillaanko kameran vai mikrofonin parissa. Mikrofoniksi kelpaa konsolin sisäänrakennettu mikki, joten tämä vaihtoehto on kaikille automaattisesti tarjolla. Valinnan jälkeen pelaajat pistetään kahteen joukkueeseen, minkä jälkeen areenalle astuu (hyyyyyyvin yllättäen) Bowser kera kasa minipelejä. Eniten pisteitä saanut joukkue voittaa. Muusta minipelaamisesta poiketen tässä mittelössä kaikki perustuu alkuvalinnan mukaan joko kamerakuvaan tai mikin poimimaan ääneen. Niinpä ennen ensimmäistäkään mittelöä sain traumaväristyksiä Xboxin Kinect-ajoilta.

Kaipa teknologia kiertää ikuista kehää, eikä menneisyyden huvituksia pääse pakoon. En tiedä, onko maailmassa ketään, joka ilman valtavaa sosiaalista painostusta tai vaapukkamehua suostuisi heilumaan sätkynukkena Nintendon lagisen kamerakuvan edessä, ja pokkana huutaisi päälle, että parhaat bileet ikinä. Sama pätee mikkipeleihin. Sisimmästä nousee aivan erityinen häpeän tunne, kun pitää karjua aivan liian kovaa "GO!!!", jotta kuvitteellinen leikkiauto kiitäisi rakettina kohti ääretöntä. Arvoisat naapurit, sori siitä. Lupaan olla viikon hiljaa.

Ehkäpä teilläpäin huutaminen sekä heiluminen herättävät innostusta, mutta kukaan ei pääse pakoon muinaisteknologiasta tuttuja haasteita. Kamerapeleihin tarvitaan jopa olohuoneellinen tyhjää tilaa. Täh? Näillä neliöhinnoilla! Mikkileikit taas kelpaavat rauhoittumistesteiksi, sillä vain vuorossa olevasta pelaajasta pitäisi lähteä ääntä. Muuten jalan potkaisu pöydän kulmaan kelpaa taputusääneksi ja kevyt jutustelu säästä on sama kuin käskyttäisi lentävää otusta korkeammalle. Mikäs sen hauskempaa kuin odottaa sekä liikahtamatta että inahtamatta!

Super Mario Party Jamboree + Jamboree TV on outo kombo, koska televisiohirveyksistä huolimatta kokonaisuutta ei kelpaa haukkua huonoksi. Olen vieraillut kaikissa Marion pippaloissa, mitä on ollut saatavilla ensimmäisestä Switchistä eteenpäin, ja näistä paras - nimenomaan kokoperheen lautapelinä - on Jamboree. Se tarjoaa hauskoja pelilautoja, tasapainon taidon ja tuurin välillä, mahdollisuuden kytkeä liiketunnistuspelit pois päältä, aiempia juhlia vähemmän odottelua sekä riittävästi keinoja muiden kiusaamiseen, jotta kaikki eivät keskity vain omaan suoritukseen. Siksi paketti, joka sisältää Jamboreen, on aina jossain määrin hyvä. Silti hankkimisen arvoinen on asia erikseen.

Myyntitilanne vaikuttaa päätökseen paljon. Jos saat alkuperäisen Jamboreen halvemmalla kuin uuden version, valitse se. Saat kaiken oleellisen sisällön ja säästät pennosia. Jos molemmat versiot ovat saman hintaisia, valitse uusittu painos. Saat kaupan päälle muutaman tuoreen minipelin, joista tuurilla jokin riemastuttaa. Mikäli omistat jo Jamboreen, jätä päivityspaketin ostaminen välistä. Se ei tee jo muuten toimivasta pelistä parempaa.