Naruto: The Broken Bond

Naruto: The Broken Bond on käytännössä ensikosketukseni Narutoon. Sinänsä kulttuurien kohtaaminen sujui mainiosti, sillä The Broken Bond on eittämättä hyvä peli. Sarjaa tuntemattomalle peli on kuitenkin hieman tyly, sillä tarinaa tai henkilöitä ei vaivauduta esittelemään juuri lainkaan. Kaltaiselleni animeummikko ei siis tule kokemaan valaistusta The Broken Bondin parissa, vaan suhde jää helposti pikaisen seikkailun asteelle. Kaiken lisäksi peli jatkaa edeltäjänsä tapahtumista, ja sijoittuu jonnekin mangan keskivaiheille, joten olin lievästi sanottuna pihalla juonikiemuroista.

Kaikesta huolimatta päätin astua rohkeasti Naruton seuraan. Naruto on teini-ikäinen ninja, jonka sisään on vangittu hänen kotikylässään tuhoa aiheuttanut kettudemoni. Pelin juoni ei varsinaisesti huimaa eeppisyydellään, mutta sarjan fanit onnistunevat saamaan tarinasta huomattavasti enemmän irti. Keskeisenä ajatuksena kuitenkin toimii ystävyys ja kuinka yhdessä toimimalla voidaan saavuttaa enemmän. Naruton ninjaystävät ovatkin varsin värikästä sakkia. Päällimäisenä hahmona mieleeni jäi mies, joka jahtaa naisia ja harrastaa tirkistelyä. "Tutkimustyönsä" ohella hän on ninjamestari, joka kykenee muuntautumaan jättimäiseksi sammakoksi.

The Broken Bondissa pelaaja ohjastaa Narutoa ja kumppaneita puoliavoimessa pelimaailmassa. Juonta edistävien tehtävien lisäksi pelaaja voi käyskennellä alueilla etsimässä kätkettyjä esineitä tai osallistua vaikkapa juoksukisoihin. Varsinaiset tehtävät ovat ajoittain hieman liian yksinkertaisia, sillä suuri osa ajasta vietetään samoja reittejä seuraten esineitä hakiessa. Toimintaosuuksia viljellään sopivasti, ja perinteistä mätkintäpeliä muistuttavat kamppailut ovatkin pelin suola. Taisteluissa on käytettävissä mukavasti iskuyhdistelmiä, ja lisäksi jokaisella hahmolla on omat jutsu-erikoisliikkeensä. Esimerkiksi Naruto voi tehdä itsestään klooneja, jotka hyökkäävät vihollisen kimppuun yhdessä. Yhteistyötä korostavan hengen mukaisesti taisteluissa on pääsääntöisesti mukana useampia hahmoja, joista kentälle pääsee kuitenkin vain yksi kerrallaan.

Peli sisältää paljon sorminäppäryyttä tai nopeutta vaativia minipelejä. Onneksi minipeli-osuudet pysyvät kohtuullisen mittaisina, vaikka välillä peli alkaa tuntua enemmän minipelikokoelmalta kuin toimintaseikkailulta. Nappi- ja tattirumbaa käytetään nimittäin jutsu-liikkeissä, tarinaa edistävissä purkitetuissa animaatioissa, alueelta toiselle siirryttäessä, ja pelissä on vielä ihan oikeitakin minipelejä, joiden pelaaminen on pakollista tarinan edistämiseksi.

The Broken Bond on teknisesti onnistunut. Sarjakuvamaista grafiikkaa on miellyttävää katsella, ja tyyli säilyy läpi pelin uskollisena esikuvalleen. Taisteluissa liike säilyy sujuvana nopeasta temmosta huolimatta, eikä liioitelluista iskuyhdistelmistä ja efekteistä ole tingitty tuumaakaan. Ääninäyttely on saatavilla englannin lisäksi pelin alkuperäiskielellä, ja japanilainen Naruto kuulostaakin huomattavasti miellyttävämmältä kuin rasittava englanninkielinen ininä.

Naruton poppoota on mahdollista myös kehittää pelin edetessä. Tehtävien suorittaminen antaa käyttöön ystävyyspisteitä, joilla voi parantaa hahmojen ominaisuuksia. Hahmonkehitys on toimiva ominaisuus, vaikka varsinaiseksi roolipelaamiseksi varsin kepoista järjestelmää ei voi kutsua. Pelin mainiolle taisteluosuudelle on annettu tilaa myös erillisenä pelimuotona, ja muita Naruto-faneja pääsee mäiskimään myös verkon välityksellä.