Naruto: Uzumaki Chronicles 2

Uzumaki Chronicles 2:n ennalta-arvattava juoni käsittelee pahan Shirogane-klaanin robottimaisten nukkemestarien yritystä herättää henkiin kaikkien nukkejen isä ja äiti, Master Puppet. Tähän tehtävään klaanin on kerättävä kaikki viisi Spirit Orb -taikakalua, joihin Master Puppet on suljettu. Kun Shirogane-klaani lähtee liikekannalle, he saapuvat myös Hidden Leaf Villageen, joka on nuoren Uzumaki Naruto -ninjapojan koti. Ei aikaakaan, kun Naruton ja tämän porukan niskoille sälytetään klaanin suunnitelmien tyhjäksi tekeminen. Jos Naruton maailma ei ole pelaajalle ennestään tuttu, voi tunne olla tyhjä ja ulkopuolinen pelin alkumetreiltä lähtien.

Kehnolla juonella ei tee mitään, ja se lienee tarkoitettu ainoastaan kehykseksi loppumattomalle mäiskeelle toisiaan toistavien tehtävien halki. Hidden Leaf Villagen ninjakylä toimii tehtävien lähtöpaikkana, ja kylästä siirrytään eteenpäin kornin näköisen karttaruudun välityksellä. Jokaisessa tehtävässä on kohdepaikka, jonne päädytään satunnaiskohtaamisten kautta. Useimmiten päämääränä on hakata kaikista sisu pihalle, ja mikäs siinä, ellei taistelu olisi yksi pelin pahimmista kompastuskivistä.

Taistelu ei tarjoa juuri mitään mielenkiintoista. Hyökkäykset ovat yksinkertaisia, ja vaikka pelaajan käytettävissä on muutama erikoishyökkäys ja yhdistelmähyökkäyksiä, taistelu käy nopeasti tylsäksi puurtamiseksi. Tilannetta ei paranna se, että yksioikoisuutensa lisäksi taistelut ovat pääsääntöisesti helppoja eivätkä vaadi ajatustyötä suuntaan tai toiseen. Napinrämpyttämisellä mennään, eikä se ole Uzumaki Chronicles 2:n tapauksessa lainkaan hyvä juttu.

Peliä piristää hiukan mahdollisuus vaihtaa hahmoa kesken tehtävän. Pelin mekaniikkaa se ei kuitenkaan pelasta, sillä taistelu tuntuu täsmälleen samalta hahmosta riippumatta. Toinen hieman mielenkiintoisempi yksityiskohta on hahmonkehityskartta Skill Plate, jota järjestelemällä pelaaja pystyy parantamaan hahmonsa taitoja ja ominaisuuksia.

Lukuisat lisätehtävät antavat pelille ikää, mutta ne ovat - jos mahdollista - vielä tylsempiä kuin tarinatehtävät, joten niiden arvo sinällään on kyseenalainen. Peliä on myös mahdollista pelata kaksinpelinä, jos uskaltaa paljastaa kaverille mitä on tullut hankkineeksi.

Peli näyttää ja kuulostaa hirveältä. Vetävän näköinen alkuanimaatio tuntuu pelin rujon ulkoasun rinnalla ironiselta vitsiltä. Hahmoanimaatio on pahasti vanhentuneen näköistä ja ympäristöt kenttäsuunnittelua myöten mitäänsanomattomia. Kaikesta huolimatta latausajat ovat turhauttavan pitkiä: 7-15 sekunnin taukoja on niin tiuhaan, että pelkät latausajat tuntuvat haukkaavan peliajasta leijonaosan.

Vaikka alkuperäinen ääninäyttely olisi saattanut pelastaa jotakin, järkyttävä dialogi yhdistettynä eriskummallisesti taukoileviin repliikkeihin saa kokonaisuuden kuulostamaan epäonnistuneelta. Englanninkielinen ääninäyttely on amatöörimäisyydessään naurettavaa ja ääniefektit häiritsevän kehnoja. Tässä valossa on erikoista, että pelin musiikki on jokseenkin onnistunutta ja aiheeseen sopivaa.

Yleisesti ottaen luokaton toteutus asettaa haasteita löytää Uzumaki Chronicles 2:sta mitään hyvää sanottavaa. Ainoa oikea teko, jonka pelille voikin tehdä, on antaa sen olla. Kamppailugenrestä löytyy lukemattomia pelejä, jotka ovat kaikilta osiltaan valovuosia edellä tätä ajanhukkaa. Varoitus on annettu.