Naughty Bear

Naughty Bear on nalle, jolla ei ole yhtään ystävää. Muut nallet syrjivät ja kiusaavat häntä minkä ehtivät ja niinpä nallen päässä lopulta napsahtaa. Seurauksena on kostoretki, jossa pehmojen täytteet lentelevät ja nallekarhujen mielenterveys on vaakalaudalla.

Peli koostuu lyhyistä kostoretkistä, joissa Naughty käy milloin mistäkin syystä silpomassa kaikki muut ilkeät pehmot. Alkuasetelmat ovat välillä todella hauskoja. Naughtyn synttärilahja ei kelvannut, joten nallet täytyy pistää vanuiksi. Avaruusolennot valtaavat Maan, joten vastuussa oleva ilkimysnalle täytyy tappaa. Yksi karhu onnistuu herättämään kuolleet, joten ei auta kuin käydä takomassa nallelle järkeä kirveellä. Valitettavasti herkulliset asetelmat vesitetään täysin, sillä seikkailut tapahtuvat aina samoissa paikoissa, eikä pelattavuudessa ole läheskään tarpeeksi vaihtelua.

Kaiken perustana pelissä ovat pisteet ja niitä jaetaan muun muassa pehmoeläinten tappamisesta, heidän perinpohjaisesta säikäyttelystään, paikkojen hajottamisesta ja yleensäkin kaikesta tuhon aiheuttamisesta. Yhtäjaksoisesta riehumisesta tulee enemmän pisteitä, joten yleensä paras taktiikka on ase kädessä juokseminen ja kaiken näkemänsä terrorisoiminen. Kaikkein suurimmat pisteet ansaitaan teloittamalla nalleja muiden nähden tai ajamalla heidät hulluuteen erilaisilla säikäytyksillä.

Koko Naughty Bearin idea on rakennettu silpomisen ja pelottelun ympärille. Ilkeät nallet voi pistää vanuiksi joko perinteisillä aseilla tai sitten voi hyödyntää ympäristöstä löytyviä esineitä. Jokaisella kättä pidemmällä on oma lopetusliikkeensä, joilla haavoittuneet nallet voi hoidella pois päiviltä. Toisaalta ympäristön hyödyntäminen on huomattavasti tehokkaampaa, sillä nalleja ei tarvitse hakata henkihieveriin ennen teloitusta, vaan pehmojen henki lähtee kerrasta. Teloitukset jaksavat aluksi naurattaa, mutta vitsit laimenevat nopeasti. Päiden hakkaaminen muusiksi pesäpallomailalla tai naamojen silpominen levysoittimessa eivät tunnu enää 30. kerralla kovin hauskoilta.

Jos tappaminen ei jaksa kiinnostaa, voi ilkiöitä myös ajaa säikäytyksillä hulluuden partaalle. Helpoiten tämä onnistuu, kun sabotoi jonkin ympäristön esineen tai virittää pehmojen kulkureiteille jonkin ansan. Korjaustöissä ahkeroivan tai ansaan jääneen nallen mielenterveys hupenee reilusti, kun hiippailee selän taakse ja huutaa karmeasti "BUU". Pelkoa lietsovat myös kuolleiden lajikumppanien löytäminen, teloitusten todistaminen tai hulluksi tulleen nallen kohtaaminen. Jos mielensä menettäneen nallen säikäyttää vielä kerrankin, johtaa se itsemurhaan. Vaikka idea on hauska, on säikäyttely tappamista huomattavasti tylsempää, sillä se toistaa itseään hyvin nopeasti.

Kostoretken nautittavuutta vie myös järkyttävän huono tekoäly. Tämä näkyy muun muassa siinä, miten nallet kävelevät turhan helposti viritettyihin ansoihin ja kuinka heidän mielestään sabotoidun vessanpytyn korjaaminen on todella tärkeää, vaikka viereisessä pöntössä makaa hukutettu kaveri. Yhdessä tehtävässä onnistuin helposti ajamaan nallet hulluiksi vain virittämällä yhden ansan. Kun nalle jäi kiinni jalkarautaan, toinen riensi auttamaan hänet siitä irti. Pelästytin auttavan nallen ja juoksin puskaan piiloon. Nalle unohti Naughtyn sekunnissa ja alkoi taas ahertaa jalkaraudan parissa. Tein uuden säikäytyksen ja juoksin piiloon. Tätä jatkamalla sain säikyteltyä nallet helposti hulluiksi. Tarvitseeko edes sanoa, että nykyään tekoälyltä odottaisi hieman enemmän. Hyvin harvoin pehmot jopa osoittavat järkevää käyttäytymistä linnoittautumalla johonkin taloon, mutta useimmiten ne vain säntäilevät aivottomina paikasta toiseen.

Peliä saattaisi pitää vioistaan huolimatta jopa ajoittain viihdyttävänä, ellei sen toteutus olisi aika pahasti pielessä. Ensinnäkin peli on todella ruma. Siihen on selvästi haettu lastenohjelmien ulkonäköä, sillä paikat ovat satumaisia ja värikkäitä. Valitettavasti kaikki pinnat näyttävät todella suttuisilta, eikä maisemissa ole tarpeeksi yksityiskohtia. Rujosta ulkoasusta huolimatta peli myös tökkii ajoittain todella pahasti. Ongelma ei ole vain kosmeettinen, sillä käsikähmät muita nalleja vastaan ovat toivottomia, kun peli taantuu pahimmillaan diaesitykseksi. Oman lisänsä ongelmiin luo villisti heiluva kamera, jolla on taipumusta pyöriä välillä miten sattuu. Äänimaailma on onneksi muutoin onnistunut, mutta ärsyttävin kuulemani selostaja onnistuu vesittämään sen lähes täysin. Tämä lässyttävä herra huutaa innosta aina kun Naughty tekee jotain järkyttävää ja nämä kiljaisut saavat pinnan kireälle jo viiden minuutin pelaamisen jälkeen. Muut äänet koostuvat lähinnä kauhistuneiden nallejen kiljahduksista ja pelokkaista vaikeroinneista, jotka sinällään ovat hauskankuuloisia.

Naughty Bear on myös lyhyt peli. Siinä on vain seitsemän erilaista päätehtävää ja lisäksi jokaisesta neljä erilaista muunnelmaa. Joissain tehtävissä tarkoituksena on vain pelästyttää kaikki järjiltään, toisissa ei saa tulla nähdyksi ja niin edelleen. Tehtävien läpäiseminen avaa aina pari uutta, mutta vaikeimpien kenttien avaaminen vaatii aikaisempien tehtävien hinkkaamista parempien arvosanojen toivossa. Lisäarvoa pelille haetaan tästä kenttien toistosta ja pisteiden keräämisestä, sillä peli päivittää parhaat tulokset nettiin. Mukana on luonnollisesti myös moninpeli, mutta sitä ei arvion puitteissa päästy testaamaan.

Naughty Bear oli minulle pettymys, sillä lupaavasta ideasta huolimatta sen sisältö jäi hyvin laihaksi. Se on lyhyt, huonosti toteutettu ja itseään toistava. Täytyy kuitenkin myöntää, että vaikka pelaaminen tuntui pääosin aika työläältä, ei se täysin jää ilman viihdearvoa.