New Little King's Story

Little King's Story otettiin aikanaan vastaan kohtuullisen hyvin, mutta se jäi silti yhdeksi Wiin unohdetuista julkaisuista vuonna 2009. Peli sekoitti Pikminiä ja Overlordia kuningaskuntasimulaatioon, jossa keskityttiin sekä rakennuksiin että kansalaisiin. Nyt kun pari vuotta on kulunut, julkaistaan pelille kannettava seuraaja.

New Little King's Story alkaa suunnilleen siitä mihin edellinen peli jäi. Tuntematon voima on ajanut Kuningas Corobon linnastaan, jonne jäi myös kuninkaallinen kaarti. Myös prinsessat ovat hukassa, joten on aika alkaa alusta ja rakentaa kaikki uusiksi. Kansalaiset kehittyvät, saavat ammatteja sekä tasoja, ja kuningaskunta laajenee, kun ympäröivillä alueilla lymyäviä hirviöitä kurmotetaan. Lineaarisen alun jälkeen peli avautuu ja sallii enemmän tutkimusmatkailua ja vapautta pelaajalle.

Pieni kuningas on omillaan melko heikko, mutta tämä voi antaa alamaisilleen ammatteja sekä taitoja, viedä näitä seikkailuille, laittaa nämä etsimään aarteita ja tietenkin taistelemaan. Pian kuninkaan perässä juokseekin kokonainen saattue väkeä.

Uusia alueita aukeaa yleensä, kun valikoimaan saadaan uudenlainen alamainen. Puuseppä osaa rakentaa portaita, metsuri kaataa puita ja kaivosmies murskaa kiviä. Pelissä ansaitaan valuuttaa aarteista ja vihollisten taltuttamisesta, ja tällä voi puolestaan laajentaa ja kehittää kuningaskuntaa.

Kartta vaikuttaa aluksi haastavalta, mutta se on yllättävän kompakti, ja kunhan kuningas bongaa itselleen kyvyn hypätä paikasta toiseen, kutistuu se entisestään. Taistelemisesta tulee entistä monipuolisempaa sitä mukaa kun uusia muodostelmia saa avattua, ja vaikka pomot eivät olekaan niin vaihtelevia kuin The Legend of Zeldassa, on niissä silti taktista haastetta.

New Little King's Storyssä piisaa omintakeista huumoria. Yksi UB-niminen, 40-vuotias kansalainen lähetti minulle viestin, jonka hän allekirjoitti UB40. (Alle kolmikymppiset googlatkaa.) Samaten ensimmäisen pelastetun prinsessan nimi on Apricot. Mukana on paljon tällaisia pikku vitsejä, ja huumori vaihtelee pelin edetessä hupaisasta sysiomituiseen.

Vastaan tulee muun muassa kellopeliritareita, jättikanoja, sammakoita, meloneita ja auringonkukkia. Myös hahmogalleria on sangen viihdyttävä, joskin siellä saattaa piillä muutama klisee liikaa joillekin.

Apricotista puheen ollen, prinsessat ovat muutakin kuin nättejä. Ne voivat liittyä joukkoon ja antaa porukalle bonuksia, vaikka eivät suoraan taisteluun osallistukaan. Mikromanageri pystyy varustamaan kaartinsa monenlaisilla esineillä, jotka voivat myös olla sangen omituisia. Kaartin vaatettaminen on hyvä keino erottaa kaverit toisistaan. Alamaisia voi myös naittaa keskenään, koska lapsetkin ovat resurssi. Alkemistien killan kautta väkeä voi puolestaan lähettää rakentelemaan uusia esineitä.

Pelissä on myös huonotkin puolensa. Vaikka seuraajia voi pelin edetessä ohjastaa hienovaraisemminkin, alkaa "hyökätkää suuntaan X" maistua puulta jossain vaiheessa. Kyllähän se toimii, mutta ajoittain olisin kaivannut käskytykseen enemmän tarkkuutta ja ehkä mahdollisuuden lukittautua viholliseen. Reititys jättää paljon toivomisen varaa, ja jotkut myöhemmät mekaniikat jäävät kovin vähälle selitykselle. Joitakin niistä ei selitetä laisinkaan, mikä merkitsee, että hyödyllisetkin jutut saattavat jäädä huomaamatta. Pelissä on siis vielä hiottavaa, mutta se onnistuu silti hurmaamaan huumorillaan.

New Little Kings Story tuo PS Vitalle jotain, mitä siltä on puuttunut: peli joka vetoaa sekä roolipelien että simulaatioiden ystäviin. Se olisi hyötynyt lisähiomisesta, ja muutama tutoriaali lisää olisi auttanut, mutta yleisesti ottaen kuningaskunnan kasvattaminen ja alamaisten hoitaminen oli nautinto.