Pelin perusidea lienee kaikille selvä. Kentän molemmin puolin seisoo joko yksi tai kaksi tennistähteä, jotka läiskivät keltaista pelivälinettä toisilleen. Enemmän palloja vastustajan ohi lyönyt osapuoli voittaa. Ryppyotsaisen simulaation sijaan Mario Power Tenniksen jekkuna on ryydittää tapahtumia ansoitetuilla pelikentillä, mojovilla erikoislyönneillä ja pirtsakalla hahmovalikoimalla. Mukaan on myös laitettu nippu minipelejä pelattavaksi joko yksin tai kaverin kanssa. Erikoisuudet voi halutessaan myös jättää kokonaan huomiotta.
Erikoisominaisuuksista huolimatta Power Tenniksen pelitasapaino on kohdallaan. Yksikään erikoislyönneistä ei ole tarpeettoman epäreilu ja muuttuvat kentät tuovat pelaamiseen mukavaa yllätyksellisyyttä. Kun vaikkapa pelialue koostuu laatoista, joita jokainen tantereeseen koskettanut pallo tönii sivuun ja siten pienentää pelikenttää, muuttuu peli nopeasti hillittömän kaoottiseksi läiskinnäksi.
Myös pelattavaa piisaa runsaasti. Perinteiset pyramidi-järjestelmällä toimivat turnaukset ovat hahmokohtaisia ja ne ovat pelattavissa niin tavallisilla kuin ansoitetuillakin kentillä erikseen. Minipelivalikoima on pääsääntöisesti hyvä ja erityisesti moninpelinä ne ovat mainiota hupia. Jokainen turnausvoitto tuo plakkariin uusia kenttiä, minipelejä ja sen sellaista pikkukivaa. Peli on myös reilusti haasteellinen. Kaksi ensimmäistä turnausta menevät läpi vielä jotakuinkin hikoilematta, mutta kolmannen kohdalla kone pistää kampoihin jo ihan tosissaan.
Parasta Gamecuben Mario Power Tenniksessä olivat kuitenkin sarjan aiemmistakin osista tutut partaveitsen terävät kontrollit, joilla pallon ohjailu ja pelin taktinen ulottuvuus olivat huipussaan. Siksipä onkin sääli huomata, miten pelin Wii-versio on täydellisesti tyritty juuri tällä osa-alueella.
Vaihtoehtoisia ohjaustapoja on yhteensä neljä. Helpoimmassa tietokone huolehtii erilaisista lyönneistä ja superiskuista automaattisesti, vaikeimmalla peli jättää kaiken pelaajan itsensä harteille. Gamecube- tai Classic-ohjainta ei jostain käsittämättömästä syystä tueta lainkaan. Valitsi ohjaustavakseen minkä tahansa, on lopputulos yhtä kehno. Erilaisten lyöntien suorittaminen on täysin sattumanvaraista, eikä pallon ohjaaminen onnistu läheskään tarpeeksi tarkasti. Välillä peli tulkitsee pienen rannenykäyksen lyönniksi, välillä hahmo ei reagoi vaikka kuinka huitoisi.
Jos nunchaku ei ole kapulassa kiinni, vastaa virtuaalisen björnborgin liikkeistä tietokone. Harmi vain, että kone tahtoo viedä ukkelin väkisin kiinni verkkoon, josta pelaaja on todella haavoittuvainen takakentän kaaripalloille. Nunchakun kanssa ohjaaminen helpottuu hieman, mutta pallon lyöminen on siitä huolimatta todella epätarkkaa ja satunnaista. Erityisesti ongelma korostuu tarkkaa pallon sijoittelua vaativissa minipeleissä.
Epäonnistunut ohjainuudistus on todella sääli, sillä muilta osin Mario Power Tenniksen asiat ovat hyvin paketissa. Peli näyttää ja kuulostaa edelleen ihan hyvältä ja sisältöä on riittävästi, mutta ohjausongelmat pilaavat lopputuloksen täydellisesti. Pelaaminen muistuttaa liikaa Wii Sportsin tennis-sähellystä viihdyttääkseen tarpeeksi. Jos mielesi tekee hauskaa arcade-tennistä, etsi käsiisi alkuperäinen Gamecube-versio tai vaikka Virtua Tennis 3. Uusista pelikontrolleista ei tällä kertaa ole pätkääkään iloa.
Lisäarvosanat
- Grafiikka
- 7 / 10
- Ääni
- 7 / 10
- Pelattavuus
- 3 / 10
- Kesto
- 6 / 10