NHL 11

Se yleensä vaatii aika paljon, että kuluttaisin päivät päästä jääkiekkoilupelin parissa. NHL 94 oli yksi sellainen peli, selkeä suosikki 8-bittisen kulttikiekkoilu Ice Hockeyn ohella. EA Sportsin
kiekkoilupeleihin en ollut uppoutunut syvällisemmin ennen vuoden 2008 versiota. NHL 09 oli yksinkertaisesti yksi parhaista kiekkopeleistä pitkään aikaan, ja roikuin lätkässä intensiivisemmin
kuin koskaan toimituksen monien fanaattisempien kiekkohullujen mukana.

Viime vuoden versiossa uudistuksia oli jälleen vähemmän tai ne olivat merkitykseltään huomaamattomampia. Kehittäjät hieroivat laitapeliä, lisäsivät ensimmäisen persoonan kuvakulman
tappeluihin ja mahdollistivat jälkipelin vihellyksen jälkeen. Tänä vuonna NHL 11:llä on muutamia isoja ässiä hihassaan, mutta runko on suurimmaksi osaksi rakennettu jo edellisissä osissa ja laadun takeena on entistä korkealuokkaisempi viimeistely.

Yksi merkittävä uudistus on pelimoottorin siirtäminen animaatiopohjaisesta toiminnasta fysiikkapohjaiseen toimintaan. Pelaajalle se tarkoittaa sitä, että taklaukset eivät enää ole ennalta purkitettuja. Laidat ryskyvätkin selvästi aiempaa näyttävämmin ja realistisemmin. Pelituntuma on parempi, kun taklauksiin liittynyttä kömpelyyttä esiintyy nyt vähemmän. Pelaaja voi jopa aiempaa helpommin sohia vastapuolen pelaajia kahdella eri tavalla, ylös tai alas, mikä tuntuu niin ikään tervetulleelta uudistukselta.

Toinen pelillinen muutos koskee syöttelyä. NHL 11:ssä kiekko ei suinkaan lähde lavasta, kun napin painaa pohjaan, vaan vasta sitten kun sen irroittaa. Mitä kauemmin syöttöä pitää aktiivisena, sitä enemmän voimaa se saa, joten pelaajat voivat punnertaa harkittuja harpuunoita kentän halki tai nopeita lättysiirtoja viereiselle joukkuekaverille täysin pelitilanteesta riippuen. Myös alotuksia on viilattu entistä paremmiksi. Aloitukseen voi nyt itse valita oman asentonsa, mikä mahdollistaa myös vastustajan horjuttamisen.

Tekoälyä on viilattu viime vuodesta hieman, joten joukkuetoverit ja vastustajat käyttäytyvät uskottavammin ja tekevät järkevämpiä ratkaisuja jäällä. Se lisää otteluiden realistista vaikutelmaa. Aivan ihmismäisesti tekoäly ei silti vielä toimi, vaan silloin tällöin kiekkoilijoiden otteissa esiintyy pieniä ongelmia.

Mittavan pelimuotokavalkadin jatkoksi on lisätty monille jo FIFA-sarjasta tuttu Ultimate Team, joka luo uuden, vaihtoehtoisen näkökulman perinteiseen uratilaan. Pelimuodossa kasataan omaa unelmajoukkuetta kokoamalla ostettavista jääkiekkokorteista mahdollisimman tiukkoja ketjuja. Pelaajien ikä, kehitys ja synergia näyttelevät isoa roolia, joten samalla pakalla ei voi jatkaa loputtomiin. Pelimuoto on liitetty saumasttomasti myös nettiin, joten kuumista pelaajista voi käydä huutokauppaa ja omaa pakkaa voi vertailla muiden unelmajoukkueisiin.

Visuaalisesti peli on luonnollisesti näyttävin lätkäpeli EA:lta tähän mennessä. Grafiikkamoottori ei kuitenkaan ole samalla tasolla upeimpien pelien kanssa, ja paikoin pelaajat näyttävät enemmänkin zombeilta kuin elämää pursuavilta urheilijoilta. Kokonaisuudessaan NHL 11 näyttää silti mainiolta, presentaatio on tyylikkäämpi ja kiekkoilu käy sulavammin kuin koskaan. Sulavuudesta suuri kiitos kuuluu uudelle fysiikkapohjaiselle pelisysteemille. Taklaaminen näyttää ja oikeasti myös tuntuu paremmalta, minkä lisäksi pelaajat luistelevat uskottavammin kuin aiemmissa versioissa.

Parannettu pelituntuma yhdessä satojen joukkueiden, kattavien uratilojen ja toimivan grafiikan kanssa takaa lopputuloksen, jota kiekkofanin on vaikea vastustaa. Tuttujen NHL-seurojen ja eurooppalaisten joukkueiden lisäksi paketissa on nyt myös esimerkiksi Kanadan CHL-junioriliigat, joissa kiekkoilee monia potentiaalisia tulevaisuuden tähtiä. Tällaiseen tarjontaan verrattuna kilpailevalla NHL 2K -sarjalla on suuri työ edessään, mikäli se vielä jonain päivänä tovoo nousevansa lätkäpelien kukkulan kuninkaaksi. Tänä vuonna sarja välttää suosiolla suoran vertailun EA:n uutuuteen ja pidättäytyy vain Wiillä.

[Käännös: Kimmo Pukkila]