Viime vuoden NHL 11:ssä EA panosti suuresti fysiikkamoottoriin ja lupasi virtuaalista jääkiekkokokemusta, jossa "mitä tahansa voi tapahtua". Peli lunasti kovat odotukset, ja pelaajat pääsivät niittaamaan toisiaan laidalle entistä väkevämmin. Näin peli kaappasikin lajiin kuuluvan fyysisyyden. NHL 12 muovautuu saman ajatuksen ympärille, mutta pelielämys halutaan nostaa uudelle tasolle.
Tämän vuoden versiossa kaukalossa voi havaita viitteitä Personality Plussasta, EA:n iskulauseesta, johon kiteytyviä aatteita on jo hyödynnetty yhtiön FIFA-sarjassa. Se tarkoittaa virtuaalisten ammattilaispelaajien konkreettista erottelua toisistaan koon, voiman ja taitojen perusteella.
NHL-sarjaan sovitettuna kiekkoilijoiden fyysinen yksilöinti näyttelee luonnollisesti omaa rooliaan siinä, miten pelaajat käyttäytyvät toisiaan vastaan jäällä. Pitemmät ja voimakkaammat pelaajat saavat ilmeisen ylilyöntiaseman pienempiä ja heikompia vastustajiaan vastaan, ja aggressiiviset puolustustaktiikat realisoituvat entistä tarkemmin maalin edessä, kun isokokoinen pakki voi parkkeerata muuriksi irtokiekkoja havittelevien hyökkääjien eteen. Toisaalta isot hyökkääjät voivat nyt luoda aidosti maskia maalivahdin eteen, kun taas ketterät pelaajat voivat helpommin väistää isoja pommeja.
On mielenkiintoista nähdä, kuinka kehittäjien kunnianhimo lopulta realisoituu todellisessa pelitilanteessa, fanien käsissä. Jos pelimoottori kykenee tuntuvasti hyödyntämään pelaajien yksilöllisiä fyysisiä ominaisuuksia, rikkomatta kuitenkaan pelituntuman herkkää tasapainoa taidon ja taklausten välillä, jäälle saataneen runsaasti uusia hienovaraisia elementtejä, jotka etenkin lajia ahkerasti seuraavat havaitsevat taistellessaan kiekosta. Tämä voi korostaa oikean pelaajan käyttöä oikeassa paikassa.
Tähtipelaajilla on hihassaan muita enemmän harhautuksia, ja nämä kykenevät myös sellaisiin laukauksiin ja taklauksiin, jotka saavat katsomot polvilleen. Maalivahdit puolestaan käyttäytyvät entistä dynaamisemmin, reagoiden taklauksiin ja venyen parhaimmillaan hengästyttäviin pelastuksiin. Mutta myös toisenlaisia uudistuksia on luvassa, eivätkä kaikki ominaisuudet ole yksiselitteisesti vakuuttavia.
Viime vuoden versiossa oli esimerkiksi mahdollista lyödä maila vastustajan käsistä. Kaksitoista kuukautta myöhemmin vihanpuuskat voi kääntää kasvojen suuntaan, mikä johtaa väistämättömään pikkupoikien nahisteluun ja nyrkkeilynäytökseen.
Vaikka tappelut eivät ole täysin poikkeuksellisia oikeissa peleissä, NHL 12:n kohdalla ei voi olla pohtimatta, kuinka monet ohittavat turpasaunat keskittyäkseen vain seuraavan maalin iskemiseen. EA:n oikeus on tietysti tarjota entistä todenmukaisempi kuvaus lajista konsoleilla, ja on täysin pelaajasta itsestään kiinni, haluaako päästellä höyryjä mukiloimalla vastapuolen pelaajia. Henkilökohtaisesti ainakin uusi maalivahtien yhteenotto tuntui sen verran tylsältä, että parempi pitää kädet mailassa ja kypärä päässä.
Tällä kertaa NHL-kiekkoa päästään pelaamaan myös ulkostadionilla ja Euroopassa. Ensimmäistä kertaa mukana oleva Winter Classic tuo kuvioihin uuden pelimuodon, jossa päästään ottamaan osaa tänä vuonna Heinz Fieldin areenalla Pittsburghissa pelattuun kiekkotapahtumaan autenttisissa puitteissa. Suurten katsomoiden reunustamassa ulkoilmatapahtumassa riittää urheilujuhlan henkeä, ja esitystapa vastaa tapahtuman loisteliasta TV-esitystä.
Esittelyn aikaan NHL 12 oli vielä varhaisessa kehitysvaiheessa, joten lopullisten päätelmien tekeminen pelistä on toistaiseksi vaikeaa ellei jopa mahdotonta. Peruspalaset ovat kuitenkin kohdallaan, ja näytetyn perusteella vaikuttaisi siltä, että EA on hivuttamassa sarjaa jälkeen askeleen eteenpäin lupaamillaan pelimekaniikkaa syventävillä uudistuksilla. Ja vaikka laajennettu tappelusysteemi ei innostanut, se ainakin osoittaa, että EA todella yrittää jäljitellä urheilua, jossa mitä tahansa voi tapahtua.
