EA kutsui pelimedian kesäiseen Tukholmaan tutustumaan NHL 14:ään tuottaja Andy Agostinin johdolla. Paikalle vääntäytyi Suomesta peräti parinkymmenen toimittajan ja fanin joukko, kun taas muista Pohjoismaista mukaan saatiin vain muutama vahvistus. Tapahtuman osanottajia katsellessa NHL:n merkitystä suomalaisille ei voinut olla pistämättä merkille. Sarjahan tuppaa keikkumaan vuodesta toiseen maamme myydyimmän pelin pallilla. Menestyksen voisi laittaa pelkästään lajin suosion piikkiin, mutta eipä unohdeta, että NHL-pelit ovat olleet myös laadukkaita ja lisäksi lajin luonne sopii lähes täydellisesti sohvamoninpeliksi. Laji on riittävän nopea, raju ja taiturimainen, jotta siihen on helppo tempautua mukaan, mutta siinä on vaikea oppia mestariksi. Toisin kuin esimerkiksi jalkapallo, jonka hienous paljastuu vain lajiin perehtyneille.
Agostinin mukaan NHL 14:n kehityksessä on keskitytty juuri hauskuuteen, joka syntyy nopeuden, taidon ja aggression kolmiyhteisyydestä. Peli lupaa kovempia taklauksia, realistisempia tappeluita ja nopeampia harhautuksia. Taikasanat ovat FIFA-sarjasta lainattu Player Impact Engine, Fight Nightista sovitettu Enforcer Engine ja tätä peliä varten kehitetty One-Touch Dekes. Nämä eivät välttämättä kuulosta maata mullistavilta ominaisuuksilta, mutta niiden vaikutusta pelattavuuteen ei sovi vähätelläkään.
Suurin yksittäinen harppaus on tehty tappeluiden saralla. Aiemmissa osissa tappelut kuvattiin ensimmäisen persoonan kuvakulmasta, mikä ei oikein sulautunut muuhun peliin. Kahakat tapahtuivat kuin omassa kuplassaan, jossa esimerkiksi pelaajien kokoeroilla ei ollut osaa eikä arpaa. NHL 14:ssä kuvakulma pysyy lintuperspektiivissä ja tappelut syntyvät saumattomasti normaaleista pelitilanteista. Jos vastustajan tähtipelaajaa moukaroi kyseenalaisilla taklauksilla, joku vastustajista voi rynnätä puolustamaan tähteään. Isot ja vahvat jässikät, kuten George Parros, ovat luonnostaan parempia tappelijoita kuin NHL:n keskivertopelaajat.
Kannattaa kuitenkin huomata, että vaikka tappeluiden ympärillä voi nähdä muutakin neuvonpitoa, nyrkkirysyt eivät koskaan leviä koko kentällisen kokoisiksi joukkotappeluiksi. Agostini naurahti nähneensä joitakin suomalaisia jääkiekkotappeluita, mutta NHL 14:ssä tappelut ovat aina kahdenvälisiä ja niillä halutaan enemmän alleviivata tiettyä NHL:n käytöskoodia kuin ajaa puoli joukkuetta silmä mustana pukukoppiin. Se lienee järkevä rajanveto.
Agostinin mukaan hän on henkilökohtaisesti innostunein uudesta taklausfysiikasta, ja parin tunnin pelaamisen perusteella tähän on helppo yhtyä. Viime vuonna NHL 13 esitteli True Performance Skatingin, joka kuvasi luistelun liike-energiaa realistisemmin, mutta silti joskus kontaktitilanteissa saattoi käydä niin, että pitkään ladattu niitti jäi suutariksi ikään kuin pelaajilla ei olisikaan massaa lain. NHL 14:ssä kontaktitilanteet huomioivat pelaajien mittasuhteet paremmin ja taklaukset ovat selvästi purevampia. Erillistä taklausliikettä ei edes oikealla tatilla tarvitse tehdä; riittää kun kiilaa vastustajan eteen. Näinkin yksinkertaisella asialla voi olla mielenkiintoinen vaikutus puolustuspelaamiseen, kun spastisen taklailun sijaan voi luottaa siihen, ettei hyökkääjä kimpoile pakeista ohi kuin pingispallo.
Toisaalta hyökkääjät saavat tehokkaan uuden aseen One-Touch Dekesin muodossa. Näppäriä ohitusharhautuksia voi nyt tehdä lähes reaktionomaisesti vasenta olkanappia painamalla. Ne eivät tietenkään aina tehoa (riippuvat pelaajien etäisyyksistä, koosta ja taidoista), mutta ovat aiempaan verrattuna nopeampia käyttää.
Uutisissa on kerrottu parannetusta maalivahtitekoälystä, joka näkee muun muassa hyökkääjien kätisyydet (ellei ole maskissa) ja ennakoi tämän perusteella hyökkäyskuvion etenemistä. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa parannus, vaan Agostinin mukaan tekoälyä viilataan koko kentän laajuudelta pelitasapainoa silmällä pitäen. Esimerkiksi maalintekoon on kiinnitetty huomiota, jotta maalitilanteita syntyisi monipuolisemmin. Jäähynottoon liittyvä koodi on uusittu kokonaan, jotta tekoälykin tekisi rikkeitä ja yksin uraa pelaavat pääsisivät useammin harjoittamaan ylivoimakuvioitaan. Ennakkoversiossa omat joukkuetoverit olivat vähän turhan hanakoita luistelemaan paitsioon, mutta Agostini vakuutti, että tekoälyä hienosäädetään viimeiseen asti parhaan mahdollisen tasapainon löytämiseksi.
Agostinin mukaan kehittäjät ovat tietoisia Jokerien KHL-suunnitelmista. KHL:ää ei ainakaan vielä ole mukana, mutta EA pitää ovet avoinna uusille liigoille.
Mielenkiintoisena kontrastina uskottavan jääkiekkoilun tavoittelulle tarjoaa uusi NHL 94 -moodi. Aiemmissa peleissä on toki ollut NHL 94 -ohjausmalli yksinkertaisempaa pelattavuutta kaipaaville, mutta NHL 94 -moodi on enemmän kuin vain kaksi nappia ja tatti. Se nostaa pelinopeuden uusille lukemille ja säestää tätä irvokkaan sinisellä retrojäällä ja legendaarisella urkumusiikilla. Samalla turhat säännöt, kuten jäähyt, paitsiot ja pitkät, otetaan pois käytöstä ja pelaajat voivat keskittyä vain pommittamaan tällejä ja häkkejä. Pelaaminen on yllättävän hauskaa.
Tarkoitus ei ole tehdä täydellistä NHL 94:n kopiota. Kyseessä on edelleen NHL 14, mutta osittain muokattuna. Pelaajat ovat samat kuin peruspelissä, kuin myös joukkueet ja areenat. NHL 94 olisi toki voitu sisällyttää levylle 20-vuotisjuhlansa kunniaksi, mutta Agostini sanoi, ettei tähän haluttu mennä kahdesta syystä. Toisaalta aika on kullannut muistot, toisaalta kehittäjät haluavat tuoda uusia pelaajia juuri NHL 14:n pariin. NHL 94 -moodin voisi kuvitella toimivan oivasti esimerkiksi illanistujaisissa, joissa kaikki eivät ole NHL-veteraaneja. Ja jos syvyyttä alkaa ennen pitkää kaivata lisää, on myös peruspeli aina läsnä.
Tällaisiin tuuppauksiin ei enää tarvita erillistä taklausliikettä ohjaimella: riittää, kun luistelee päin.
Pienemmistä muutoksista mainittakoon siistimmin organisoitu päävalikko, mahdollisuus ansaita EA Puckseja (pelin sisäistä valuuttaa) myös yksittäisotteluista eikä vain Hockey Ultimate Teamistä ja hiotut online-ominaisuudet, jotka tuovat NHL-sarjan kutakuinkin samalle viivalle Fifan kanssa.
NHL 14:ssä on vähintäänkin kohtuullisesti parannuksia, mutta toisaalta on myös selvää, ettei se ole täysi vallankumous kiekkopelien saralla. Se on enemmänkin kruunaus kaikelle, mitä EA on sarjassa tämän sukupolven aikana tehnyt. Jykevämmät taklausfysiikat, luonnollisemmat tappelut ja näppärämmät harhautukset tuntuisivat hiovan pelistä soljuvamman, mutta kaikkia nykyteknologian rajoitteita ne eivät luonnollisesti poista. Miltä kiekkoilu näyttää tehokkaammalla raudalla, jää nähtäväksi. Tiimi keskittyy vielä Playstation 3:een ja Xbox 360:aan, joten uuden sukupolven versiota ei ainakaan tänä vuonna saada. Agostini vihjasi, että hyppy uudelle sukupolvelle voisi ehkä tapahtua ensi vuonna.