Rajumpia taklauksia, nopeampia harhautuksia ja realistisempia tappeluita - tällainen on NHL 14 pähkinänkuoressa. EA:n kiekkosarjalle on nykyään vaikea antaa arvosanaa, koska uudistukset ovat jo vuosia olleet ominaisuuspäivityksiä kokonaan uuden pelirungon sijaan. Toisaalta pelit ovat olleet järjestään genrensä huippua, mutta jossain vaiheessa tuttuus vie hokkareista terävimmän terän itse kultakin. Minulle se kävi tässä osassa. NHL 14 tuntuu peliltä ennen uuden sukupolven mullitusta, eikä sen puraisevin lisäys liity mitenkään tavoitteisiin mallintaa jääkiekkoa realistisesti.
Tuo koukku on tietenkin NHL 94 Anniversary -moodi, joka juhlistaa kahdenkymmenen vuoden takaista retroklassikkoa. Moodin ideana ei ole tuoda klassikkoa takaisin sellaisenaan, kuten NHL 06:ssa, vaan tuoda sen henki NHL 14:n puitteisiin. Niinpä NHL 94 -moodi vaihtaa kontrollit yksinkertaistettuun malliin, ruuvaa pelinopeuden tähtiin ja poistaa turhat säännöt käytöstä. Kuvakulma on suorempaan ylhäältä kohti jäätä, kuten alkuperäisessä, ja lisäksi jää maalataan epäluonnollisen siniseksi, tauoilla soi 16-bittinen urkurallatus ja pelaajien alla näkyvät tutut tähtikuviot.
Graafisesti peli näyttää lähestulkoon identtiseltä viime vuoden versioon verrattuna.
Jos haluaa vain mahdollisimman realistista jääkiekkoa, NHL 94 -moodi voi tuntua humpuukilta. Se on kuitenkin yllättävän hauska pelimuoto paikalliseen moninpeliin. Joskus on vain virkistävää unohtaa nykyisten urheilupelien monimutkaisuus ja keskittyä maalien mättämiseen, mikä ei peruspelissä heti onnistu monimutkaisemman ohjauksen ja hitaamman tempon takia. NHL 94 -moodin ansiosta NHL 14 on edeltäjiään avoimempi satunnaispelaajille, joten illanistujaisissakin kaikki voivat pelata ilman ennakkoharjoittelua.
Vakavampaa kiekkoa harrastavat yritetään vangita jälleen pienillä pelimoottoriin tehdyillä viilauksilla. Uusi pikaharhautusnappi helpottaa reaktionomaisten väistöjen tekemistä hyökkäyspäässä. Uuden taklausmoottorin ansiosta vastustajia voi horjuttaa luistelemalla vain niitä päin ja kokoerot tuntuvat tulevan selvemmin esille. Tappelut puolestaan limittyvät luonnollisemmin muuhun peliin eivätkä tapahdu enää erillisessä ensimmäisen persoonan tilassa. Tekoäly voi myös hyökätä puolustamaan ruman taklauksen uhria, ja maalinedustalla nähdään enemmän halailua.
NHL 94 -moodissa on enemmän vauhtia kuin peruspelissä.
Nämä ovat kaikki tervetulleita, pelin soljuvuutta ehostavia muutoksia, mutta yleisvaikutelma on silti kovin tuttu aiempia osia pelanneelle. Alussa tervehtivät tutunnäköiset valikot, animaatiot näyttävät samalta ja tutut pelimuodot ovat ennallaan. Kenties olen vain spoilaantunut uudesta sukupolvesta, mutta jo useita vuosia käytössä ollut pelimoottori alkaa selvästikin näyttää ikänsä. Valikoissa liikkuminen on välillä raskasta ja jäällä laukaukset lähtevät yhä miltei mahdottomistakin asennoista.
Ja niin kuin aiemminkin, joskus uudet ominaisuudet johtavat ylilyönteihin. Onko enää tarkoituksenmukaista, jos miltei joka ottelussa tapellaan? Uudella taklaussysteemillä on myös yllättävän helppo ottaa tahattomia jäähyjä. Toisaalta tekoäly on edelleen hieman lepsu pitämään linjaa, laitakahinoissa on yhä luonnottoman tuntuinen imuefekti ja oma molari tuntuu joskus imaisevan turhan helppoja maaleja, kun peli on pelaajan hallussa. Näitä ominaisuuksia voi toki yrittää muokata mieleisekseen tutun monipuolisilla säätimillä, mutta jos valitsen hardcore-simulaation, odottaisin pelin myös toimivan sen mukaisesti.
Be A Pro -moodissa urakehitykseen vaikutetaan nyt myös kentän ulkopuolella.
Be A Pro -moodissa ovat uutta haastattelut, jotka vaikuttavat fanien, joukkuetovereiden, joukkueenjohdon ja perheen suhtautumiseen. Tällä tavoin peli pyrkii mallintamaan oman pelaajan urakehitystä paremmin myös kaukalon ulkopuolella, mutta valitettavasti haastattelut koostuvat perin yksinkertaisista monivalintakysymyksistä, jotka alkavat toistaa itseään nopeasti. Parempi uudistus on Hockey Ultimate Team - kolikoiden ansaitseminen myös pelimuodon ulkopuolella yksittäisotteluista, jonka ansiosta satunnainenkin pelaaminen tuntuu aiempaa palkitsevammalta.
En siis tarkoita, että NHL 14 olisi millään tavalla huono peli, mutta ei se ole myöskään kovin yllättävä tai tuore. Pelimoottori ja presentaatio ovat vanhaa perua jo useamman vuoden takaa eikä kaikkia ongelmia ole vieläkään saatu kuriin. Vaikka uudistukset ovat sinänsä onnistuneita ja parantavat hienokseltaan pelin viihdyttävyyttä, ovatko ne yksin täyden hinnan veroisia? Minusta eivät välttämättä. Päällimmäisenä NHL 14:stä jää mieleen NHL 94 -moodi. Jos NHL 13 jäi välistä, arvosanaan voi tietenkin lisätä yhden pluspisteen.