Huomio: Gamereactorin kotimainen NHL 20 -arvio on tulossa linjoille myöhemmin.
Viime vuonna tein sen huomion, että NHL 19 teki paljon sellaista, jonka päälle seuraavien vuosien painoksien on hyvä rakentaa. Nyt sitten on aika katsoa, junnaako sarja paikallaan, vai onko kehitysaskeleita otettu.
On todettava, että suurin osa uudistuksista on kosmeettisia, eivätkä ne siis ole suuria muutoksia verrattuna viime vuoden versioon: Be a Pro on ennallaan, samoin Ultimate Team. Ehkä se suurin muutos on, että ärsyttävät selostajat on vaihdettu uusiin. Aiemmat selostajat Doc Emerick ja Eddie Olczyk on korvattu James Cybulskilla ja Ray Ferrarolla. Onko muutos hyvästä? Osittain on, ja osittain ei. Tilanteeseen sopimatonta tunnelmaa ja joidenkin fraasien toistoa on edelleen mukana havaittavissa määrin. EA on oman ilmoituksensa mukaan käyttänyt selostajakaksikon äänitykseen 300 tuntia, mutta ihmettelen, mihin se aika oikein on kulutettu. Kokonaisuutena muutos on kuitenkin positiivisen puolella.
Samaa ei voi sanoa grafiikasta. Käytössä on edelleen se sama muinainen Ignite-pelimoottori. Käytössä moottori on ollut NHL-sarjassa osasta NHL 15 saakka, ja FIFAssa pelistä FIFA 14 lähtien. NHL 20 ei ole ruma peli, mutta graafinen vanhentuneisuus on selvästi havaittavissa. Pelipaitojen ulkonäkö ja fysiikkamallinnus tuntuvat olevan peräisin edelliseltä konsolisukupolvelta. Valittelin jo viime vuonna graafisen asun vanhentuneisuutta, eikä tänä vuonna asialle ole tehty mitään. On silti sanottava, että pidän niin sanotusta ottelugrafiikasta eli taulukoista, joista näkee otteluiden tuloksia sun muuta tietoa pelien aikana.
Entä sitten ne erilaiset pelimuodot? Viime vuoden painosta pelanneille on sanottava, että kaikki on edelleen paikoillaan. Kohokohtana on World of Chel, jossa valitaan oma pelaaja, ja otetaan sitten matsia kokoonpanoilla 1 vs. 1 vs. 1, 1 vs. 1, 3 vs. 3 ja niin edelleen. Pelaaminen on hauskaa, nopeaa ja kaoottista. Haasteita suorittamalla saa avatuksi kosmeettista tavaraa. NHL Onen Eliminatorissa pelataan turnauksena 1 vs. 1 vs. 1. Peliaika on puolitettu, eikä sääntöjä ole. Häviäjä joutuu turnauksesta ulos. Voittaja taas etenee seuraavaan erään, ja tavoitteena on olla se "last man standing" kaikkiaan 81 pelaajasta. NHL Threesin Eliminator toimii samalla tavalla, joskin kussakin joukkueessa on kolme pelaajaa. Pelaaminen onnistuu niin kahden kaverin kuin tekoälypelaajienkin kanssa.
Mikäli verkossa pelaaminen ei kiinnosta, on tarjolla ProAm, jossa pelataan kahden NHL-staran kanssa kolmen NHL-staran muodostamaa joukkuetta vastaan. Ones Now on inspiroitunut tästä pelimuodosta, sillä kyseessä on paikallisesti pelattava 1 vs. 1 vs. 1 -moninpeli. Tätä pelimuotoa suosittelenkin lämpimästi.
Franchisea ja Be a Pro -pelimuotoja en vastaavasti voi suunnitella. Totta kai niiden pelaaminen on edelleen hauskaa, mutta ne ovat pysyneet täysin samanlaisena jo ikuisuuden ajan. Be a Pro'ssa pelataan ottelu toisensa jälkeen, ja siinä kaikki. Kaipaisin jo jonkinlaista tarinaa, eikä sen tarvitsisi olla edes erityisen hyvä. Franchise kärsii samasta ongelmasta, mikä on harmillinen juttu. Mikään ei ole muuttunut sitten viime vuoden version.
World of Chelissa hienoa on se, että siinä voi tuunata peliä mieleisekseen. Käyttöön avautuu jos jonkinlaista päälle pantavaa, jolla saa luotua omille pelaajilleen persoonallisen ulkonäön. World of Chel on parasta, mitä EA Sports on tehnyt vuosikausiin NHL-sarjalle.
Oman mainintansa ansaitsee myös Ultimate Team, mutta kauheasti sitä sanottavaa ei ole. Ideana on edelleen ostaa kortteja, saada niistä pelaajia ja sitten pelata otteluita näillä pelaajilla. Harmillisesti NHL:n Ultimate Team on ehkä se huonoin urheilupelien Ultimate Team -pelimuodoista. Erilaisten haasteiden suorittaminen on tylsää, eikä oman joukkueen rakentaminen sekään kauhean hauskaa ole. Mukaan on kuitenkin otettu FIFAn menestyksekäs Squad Battles, jossa pelataan muiden pelaajien (tekoälyn ohjastamia) joukkueita vastaan. Pisteitä jaetaan pärjäämisen ja valitun vaikeustason mukaan. Jokainen kausi on viikon mittainen, joka päivä pääsee pelaamaan neljää eri joukkuetta vastaan (lauantaina ja sunnuntaina kahdeksaa joukkuetta vastaan). Ranking-sijoituksen karttuessa saa tietysti parempia palkintoja pakettien ja kolikoiden muodossa. Tätä pelimuotoa voikin hyvällä syyllä luonnehtia onnistuneeksi.
NHL 20 on parhaimmillaan jäällä, eli se itse pelattavuus on edelleen mahtavaa. Toisin sanoen niin kauan kuin haluaa vain pelata jääkiekkoa, on kaikki hyvin. Siksi onkin harmillista, että NHL 20 kompuroi niin monella muulla osa-alueella. World of Chel on koko paketin paras osuus, mutta ei siitä pääse mihinkään: jääkiekko on hyvää, muu sisältö huonoa.