Jokaisella urheilupelillä tuntuu olevan tänä vuonna jokin hyvältä kuulostava sana tuomassa vaikutelmaa siitä, että jotain on tehtykin viimeisen vuoden aikana. Madden NFL 24: FieldSense, NBA 2K24: ProPlay ja EA Sports FC 24: HyperMotionV. EA Sports ei halunnut jäädä muita huonommaksi, joten se on sitten NHL 24: Exhaust Engine. Ja kyseessä onkin uusi hieno järjestelmä. Oikeastaan mitään muuta uutta ei sitten olekaan.
Exhaust Engine vaikuttaa ihan oikeasti pelattavuuteen, ja tekee otteluista erilaisia viime vuoteen verrattuna. Järjestelmä jakautuu kahteen erilaiseen osaan: Sustained Pressure ja Goalie Fatigue. Ensin mainittu mahdollistaa paineen kasvattamisen hyökkäyspäässä pitämällä kiekkoa hallussa, laukomalla ja karvaamalla. Mittarin täyttyessä puolustajat väsyvät nopeammin, kun taas hyökkääjät saavat nopeammat syötöt, nopeamman luistelun ja paremman laukomisen. Tämä rohkaisee pitämään kiekkoa hallussa sen sijaan, että syöksyisi suorinta tietä maalille aiempien vuosien tapaan. Goalie Fatigue puolestaan väsyttää maalivahdin uusien liikeanimaatioiden voimin. Puolustuspelin kannalta homman nimi on saada kiekko pois omalta alueelta. Silloin paine alkaa laskea, ja viiden sekunnin kuluttua se on kokonaan poissa. Pidän tästä uudesta pelimekaniikasta, sillä se tuo jotain aidosti uutta varsinaiseen pelaamiseen.
Toinen uudistus mahdollistaa syötön suuntaamisen yhden napin painalluksella. Perinteisen ohjaamisen ohella neljä muuta pelaajaa ovat omien nappiensa takana: X syöttää eteen, A puolestaan taakse vasemmalle. Näin ollen vastapuolen peliliikkeiden lukeminen on aiempaa vaikeampaa. Lisäys on onnistunut, joskin sen olisi pitänyt olla mukana jo useita vuosia sitten.
Ja siinäpä se onkin. Kaikki muu on kuin suoraan edellisen vuoden painoksesta kopioitua. Valikot ovat samat, ja pelaaminen on liian tuttu. Jopa Be a Pro -pelimuodon aloittava välivideo on aivan sama kuin ennenkin. Pelaamaan voi aloittaa niin CHL:n Memorial Cupia, Euroopan Champions Leagueta tai suunnata NHL:n pariin. Viime vuoden kopiointi kattaa myös Franchise Moden.
NHL-videopelit onnistuvat ennen kaikkea siinä, miten yksin pelaava viihtyy verkossa. World of Chelissa luodaan oma pelaaja muita vastaan pelaamista varten ulkojäillä joko 1v1 tai 3v3. Kavereiden kanssa voi pelata EASHL-tyyliin oikeaa kiekkoa 5v5-otteluita muita vastaan. World of Chel on ristiin pelattava saman konsolisukupolven sisällä. Sama koskee Ultimate Teamia, jossa entiseen malliin kerätään kortteja ja luodaan se oma unelmajoukkue. Club Finals on nyt muotoa paras seitsemästä kuin Stanley Cup Playoffeissa. Kaikki ei tietenkään ole silkkaa iloa, sillä mukana on nyt oma Battle Pass, jota ei olisi tarvittu. Onneksi kyse on vain kosmeettisesta tavarasta.
Selostajat olisivat joutaneet vaihtoon, ja puoliksi niin on tehtykin. Entinen olympiamitalisti Cheryl Pounde on korvannut erittäin huonon Ray Ferraron, ja se on hienoa se. Valitettavasti James Cybulski on edelleen paikoillaan.
NHL 24 on kuin NHL 23 muutamalla pienellä päivityksellä. Exhaust Engine on hyvä lisäys, mutta muuten kaikki on lähes täysin samanlaista kuin viime vuonna. Pelaaminen on edelleen hauskaa, mutta sarjan pysähtyneisyys alkaa jo huolestuttamaan.