NHL Slapshot

On jokseenkin eriskummallista, ettei EA:n uudistunutta kiekkosarjaa ole nähty Wiillä koko sen nelivuotisen elinkaaren aikana. NHL Slapshot korjaa tämän epäkohdan ja toimii samalla jatkuvasti realismia kohti pyrkivälle pelisarjalle piristävänä sivuaskelena. Piinkovan jääkiekkosimulaation sijaan Slapshot ottaa vaikutteensa EA:n vanhoista jääkiekkopeleistä ja tuokin mieleen voimakkaasti NHL 94:n uudelleenversioituna. Rakkaani, sinä tulit takaisin sittenkin!

Koska Slapshotin alustana toimii vain ja ainoastaan Wii, on luonnollista että peli hyödyntää konsolin liikeohjausta. Tätä tukemaan pelin mukana toimitetaan muovinen jääkiekkomailakehikko pelin ohjausta varten. Palapelivaiheen tuloksena kädessä on noin puolimetrinen ja yllättävän tukeva minimaila. Muuten hyvin suunnitelussa mailakehikossa on yksi ongelma: sen sisään eivät mahdu sen enempää MotionPlus kuin langattoman nunchuk-apuohjaimen lähetinkään. Niinpä ainoana vaihtoehtona on käyttää perinteistä ohjainpariyhdistelmää. Toisena murheena Wiimoten infrapunasäde ei pääse mailan lavan lävitse. Tästä johtuen Wiimote on irrotettava kehikosta Wii-valikoiden selausta varten tai vaihtoehtoisesti käytettävä pelin käynnistykseen toista Wiimotea. Pelin omissa valikoissa voi sentään liikkua nunchukin tatilla.

Vaan kunhan pelivaiheeseen asti lopulta päästään, yhdistelmä toimii mainiosti. Syötöille ja turboluistelulle varatut napit ovat sijoittuneet hyvin sormien alle ja kiekon lätkiminen maaliin mailaa heiluttelemalla toimii ja on myös hauskaa. Pieniltä murheilta ei tässäkään kuitenkaan säästytä. Ohjauksessa on nimittäin selkeitä herkkyysongelmia, jotka vaihtelevat ohjainkombon mukaan. Useat käyttäjät ovat valitelleet rannelaukauksen tunnistusongelmia, itselläni rannari puolestaan irtosi suurimman osan aikaa automaattisesti. Ongelma ratkesi vaihtamalla käyttämäni tarvike-nunchaku alkuperäiseen, mutta jonkinlaista herkkyyden säätöä ohjaukseen silti kaipaisi. Oli miten oli, ongelma on varsin vähäinen, sillä peli tarjoaa kaksi perinteisempää ohjausmallia mailakontrollien lisäksi. Näissä kummassakaan pieniäkään ongelmia ei ilmennyt, ja pelaaminen oli miellyttävän tarkkaa.

Pelin tempo on hektinen ja kannustaa joukkuepelaamisen sijasta komeisiin yksilösuorituksiin ja laukauksiin suoraan syötöstä. Puolustamiseen peli tarjoaa kaksi vaihtoehtoa, joko ronskin taklauksen tai laukauksen blokkaamisen. Yksinkertaisuus on valttia, sillä myös puolustus on nopeatempoista ja nopeista reflekseistä elävää, pitäen pelirytmin vauhdikkaana, vaikka jääkiekkopuristit varmasti nurisevatkin otteluiden havajikiekkoluonteesta. Maaleja syntyy joka sektorilta, eivätkä maalivahdit ole nyky-NHL-pelien malliin yli-inhimillisesti kiekon hanskaansa taikovia kummajaisia. Pelinrakentamisen on oltava nopeaa ja päätyttävä mahdollisimman nopeasti laukauseen, sillä kovat taklaukset saavat aikaan todella nopeita kiekonriistoja ja vastahyökkäyksiä. Näinhän se peli eteni jo 16 vuotta sitten.

Pelimuotoja on tarjolla varsin vähän. Pikaotteluiden lisäksi valittavana on vain yksittäisiä liigoja tai turnauksia sekä pelin selkärankana toimiva Peewee to Pro -osio. Junnuliigasta ylöspäin pyrkiminen on juuri niin hauskaa kuin kuvitella saattaa. Kiekkoilijan nuoruudessa kummallakin puolella kaukalossa on vain kolme kenttäpelaajaa plus maalivahti eikä paitsioita, pitkiä kiekkoja tai jäähyjä tunneta. Juniorivuodet muistuttavat erehdyttävän paljon EA:n latauspalveluissa julkaisemaa 3-on-3 NHL Arcadea ilman poweruppeja. Mikäs siinä, sillä vauhdikkaita pihalätkämatseja on erittäin hauska pelata. Hahmon kehitys toimii normaalien kokemuspisteiden lisäksi myös uran mittaan avatuilla saavutusbonuksilla, joilla pelaajan ominaisuuksia voi lisätä enemmän. Hauskaa tämäkin, mutta jostain ihmeen syystä EA on jättänyt nettipeliominaisuudet pelistä kokonaan pois. Nettipelaaminen toimi erinomaisen hauskasti jo mainitussa 3-on-3 NHL Arcadessa, joten verkkopiuhojen vetäminen Slapshotista ei mahdu järkeen. Ehkäpä sitten tulevissa osissa.

Kokonaispakettina Slapshot on hauska ja toimiva retrolätkä ja varsin piristävää vaihtelua muiden konsolien NHL-tarjontaan. Pieniä murheita on siellä ja täällä, mutta hyvän puolelle peli jää silti selvästi. Ja miten voisikaan, kun taktiikkana on taklaus, kiekonriisto, pitkä pystysyöttö ja lämäri. Yksinkertaisuus on joskus valttia ja sen homman NHL Slapshot hanskaa tyydyttävästi.