Ninja Blade

Joitakin vuosia sitten maailmaa järkytti katastrofi Ground Zero, jossa maan alta esiin mönkineet parasiitit, Alpha-madot valtasivat ihmisten kehot ja uhkasivat koko maailmaa. Ihmiskunta oli pakotettu tekemään raskaan päätöksen - oli käytettävä suurinta mahdollista tuholaistorjujaa eli atomipommia. Ongelman luultiin olevan ohi, mutta kuinka ollakaan, Alpha-madot nostavat rumaa päätään toistamiseen. Koska atomipommi on vähän turhan jykevä ratkaisu, lähetetään matkaan tällä kertaa vain yksi mies.

Tarina on tarpeeksi viihdyttävä kantaakseen koko pelin läpi, vaikka sillä on tapana herättää enemmän kysymyksiä kuin mihin se vastaa. Useat dialogissa läpi käydyt asiat unohdetaan heti seuraavaan kenttään kuljettaessa, ja pelaaja jää usein raapimaan päätään mitä milloinkin tapahtuu. Tarinasta huokuukin selkeä editoinnin maku: juonta on viime metreillä ruuvattu tiukemmaksi, jotta rytmitys on saatu pysymään oikeana, juonenkuljetuksen kustannuksella. Tämä ei sinänsä haittaa, sillä vauhti on niin henkeäsalpaavaa, että pelaaja jää hyvin harvoin pohtimaan miksi hän tekee mitä tekee.

Ninja Bladen taistelujärjestelmä on toimiva, vaikkakin pinnallinen. Pelaajan mukana kulkee kolme miekkaa, jotka sopivat tiettyihin tilanteisiin paremmin kuin muihin. Miekkoja päivittämällä niille avataan uusia liikkeitä, ja vahvimmilla tasoilla sankari äityy hienosti koreografisoituun balettiin aseidensa kanssa. Tyylikkyydestä huolimatta useimmiten on helpompaa vain hakata lyöntinappeja ja vihulaiset lakoavat kuin kypsä kaura. Liiallinen helppous ei suuremmin kannusta opettelemaan pelin hienompia liikkeitä, eikä pelaajan juurikaan tarvitse turvautua tehokkaisiin ninjutsu-taikavoimiin.

Siinä missä perustaistelut toistavatkin itseään hyvin nopeasti, leipiintymistä vältetään hienosti vauhdikkailla toimintakohtauksilla. Ajelua moottoripyörällä lentävien rekkojen päällä? Löytyy. Lentämistä taivaalla purkupallon päällä? Juu, löytyy. Lentokoneiden pysäyttämistä paljain käsin? Voi kyllä. Stunt-hetkien selkeä camp-henkisyys, sekä täydellinen piittaamattomuus minkäänlaisista fysiikanlaeista sopii pelin aiheeseen kuin nyrkki silmään.

Nämä osuudet, samoin kuin välianimaatiot ja jokaisen pomovihollisen kuolinisku, on hoidettu nopeaa reagointia vaativilla minipeleillä. Niiden suunnittelusta on pakko nostaa hattua. Reaktioaikaa annetaan tarpeeksi hitaammillekin pelaajille, ja koska pidempiin jaksoihin on ripoteltu tallennuspisteitä, väärää nappia painamalla ei tarvitse pelätä joutuvansa takaisin kentän alkuun. Mutta vaikka ninjailusta puolet onkin enemmän interaktiivista elokuvaa kuin toimintapeliä, ei se onneksi ole vienyt huomiota pois oikealta taistelulta.

Lähestymistapa on rohkea, sillä oikeastaan mikään peli ei ole vielä onnistunut käyttämään reaktiominipelejä nautittavasti. Ninja Blade näyttää miten homma tehdään oikein, eikä peliä oikein olisikaan voinut tehdä millään muulla tavalla. Tämä paitsi mahdollistaa lennokkaan upeita toimintakohtauksia, myös antaa pelaajalle selkeän mahdollisuuden olla vuorovaikutuksessa välinäytöksien kanssa.

Ninja Blade on komea ja teknisesti loistava taidonnäyte From Softwarelta, mutta se sisältö....Vaikka ninjailulta ei voida hyvällä omallatunnolla riisua peli-nimikettä, ei siitä olla kaukanakaan. Reaktiopelit ovat täysin samoja jokaisella pelikerralla, ja niiden haukatessa niin massiivisen osan peliaikaa ei uudelleenpeluuarvoa jää juurikaan jäljelle. Pomotaisteluihin palaaminen kiehtoo muutamia kertoja, kuten myös joidenkin erikoisesineiden avaaminen toisella pelikerralla, mutta ne eivät silti riitä paikkaamaan pelin pinnallisuutta.

Ninja Blade on omiaan massiivisena adrenaliinipaukkuna sekä visuaalisena tykityksena. Ne jotka inhoavat reaktiopelejä tuskin vakuuttuvat tästäkään. Itseni se kuitenkin teki käännynnäiseksi, sekä valoi uskoa siihen, että tällainenkin pelityyli voi oikeasti toimia. Epäröivien onneksi pelin demo antaa tarpeeksi kattavan läpileikkauksen siitä, mitä tuleman pitää.