Ninja Gaiden 4

Vuosi 2025 on varmasti ollut tapahtumarikas kaikessa, mikä liittyy Ninja Gaideniin. Juuri toissa päivänä pelisarjan kehittäjä Tomonobu Itagaki menehtyi valitettavasti sairauden jälkeen, mutta onneksi kaikki ei ole ollut niin synkkää viime kuukausina. Kyseinen pelisarja oli ollut pitkään hiljaiselossa, mutta pelkästään tänä vuonna on julkaistu Ninja Gaiden: Ragebound (kaksiulotteinen toimintapeli) ja Ninja Gaiden 2 Black (uusi versio pelisarjan toisesta osasta). Eikä hauskuus lopu tähän, sillä vain muutaman päivän kuluttua Team Ninja, yhteistyössä PlatinumGamesin kanssa, palaa sarjaan julkaisemalla Ninja Gaiden 4:n. Kysymys kuuluu kuitenkin, voiko hyvää saada liikaa ja onko kiihkeän ninjatoiminnan nälkä nykyään yhtä suuri kuin silloin, kun Tomonobu Itagaki oli toimintapelien kuningas.

Kuten jo mainittiin, Team Ninja ei ole tällä kertaa yksin ruorissa, vaan se on värvännyt avukseen PlatinumGamesin, jolla on pitkä historia toimintagenressä. Bayonetta, Vanquish, Nier: Automata ja Metal Gear Rising: Revengeance ovat vain kourallinen nimikkeitä, joiden parissa kehittäjä on työskennellyt, ja vaikka studion kukoistuskausi lienee ollut noin 10-15 vuotta sitten, ei voi kieltää, etteikö PlatinumGamesin brändiin liittyisi suuria odotuksia. Ninja Gaiden 4 täyttää osittain nämä odotukset, sillä se tarjoaa pätevää toimintapelaamista, jossa keskitytään vauhtiin ja vauhtiin. Samaan aikaan peli tuntuu kuitenkin joiltakin osin yhä siltä, että kalenterissa lukee vuosi 2009, ja kun otetaan huomioon hauskanpitoon osallistumisen vaatima hinta, kuluttajat voivat odottaa enemmän.

Tarinan osalta kehittäjät ovat päättäneet siirtää painopisteen pois nykyään tunnetusta superninjasta Ryu Hayabusa ja seurata sen sijaan, ainakin aluksi, uutta hahmoa Yakumo. Yakumo on, aivan kuten Ryu, taitava taistelija, joka luottaa nopeisiin reflekseihin ja yliluonnollisiin kykyihin, eikä päätös vaihtaa päähenkilöä tuo peliin juuri muuta kuin mahdollisuuden pelata nuorena ja trendikkäänä emo-ninjana. Toki Ninja Gaiden 4:n pelaaminen tuntuu erilaiselta kuin esimerkiksi Ninja Gaiden 2:n, mutta se johtuu luultavasti enemmän siitä, että PlatinumGames on ohjaimissa kuin tietoisesta yrityksestä lisätä jotain uutta. Ryu on edelleen osa Ninja Gaiden 4 -peliä (ja pelattava hahmo), mutta koska en halua paljastaa mitään spoilereita, pidättäydyn kertomasta hänen osallisuudestaan liian yksityiskohtaisesti.

Pelattavuudeltaan Ninja Gaiden 4 tuntuu sekoitukselta sarjan vanhempien pelien ja PlatinumGamesin oman toimintatyylin välillä. Pelissä on ajoittain paljon Bayonetta-tunnelmia, ja yleensä keskitytään enemmän siihen, että pelaaja tuntee itsensä voimakkaaksi kuin siihen, että tarjottaisiin todellisia haasteita. Toisin kuin Itagakin elämäntyö, tämä on paljon helpompi matka, ja vaikka välillä on haasteita, on se enimmäkseen taistelua, jossa pitää opetella väistelemään, torjumaan ja käyttämään voimavarojaan viisaasti menestyäkseen. Tämä ei sinänsä ole negatiivinen asia, ja vaikeusastetta voi nostaa haastamaan itseään enemmän, mutta olisin silti odottanut vaikeampaa matkaa lopputekstejä kohti, kun otetaan huomioon sarjan historia.

Vaihtelu on muuten osa-alue, jota voidaan arvostella, ja varsin ankarasti. Tunnit eivät juuri eroa toisistaan, ja sen lisäksi, että ympäristöt muuttuvat marginaalisesti ja viholliset pyörivät, kokemus tuntuu helposti hieman yksitoikkoiselta ja yksiulotteiselta. Tehtäväsuunnittelu säilyy enemmän tai vähemmän ennallaan alusta loppuun, ja useimmiten liikutaan melko lineaaristen, tyhjien ja toistuvien, vihollisia täynnä olevien käytävien läpi, kunnes lopulta tullaan kasvokkain pelottavan pomon kanssa. Se on hyväksi todettu konsepti, joka toimii, mutta samalla tuntuu, että peli on peräisin vuodelta 2013 (hyvässä ja pahassa), joten sinun ei kannata odottaa mitään innovatiivisia yksityiskohtia pelimekaniikassa tai teknisissä seikoissa.

Grafiikan osalta Ninja Gaiden 4 jättää toivomisen varaa. Toki peli ei ole ruma, mutta kaikki tekstuureista yleiseen suunnitteluun tuntuu vanhentuneelta, huonolta ja vanhanaikaiselta verrattuna saman genren uusiin nimikkeisiin. Se, että tämä seikkailu on yksinoikeudella uusimman sukupolven konsoleille ja PC:lle, tuntuu oudolta, sillä kokemus viittaa peliin, jota olisi yhtä hyvin voinut pelata osoitteessa Xbox One. On huomattava, että ruudunpäivitysnopeus pysyy suurimman osan ajasta korkeana ja sulavana, mutta on sääli, ettei seikkailua ole voitu tarjota hiotummin, kun otetaan huomioon, miten näyttäviä kohtauksia yritetään kuvata.

Ninja Gaiden 4 loppujen lopuksi tuntuu hieman vanhentuneelta peliltä, mutta se ei tarkoita, etteikö se tarjoaisi hyvää viihdettä. Huolimatta heikosta grafiikasta, mauttomasta tarinasta ja tiettyjen resurssien jatkuvasta uudelleenkäytöstä, toimintajaksot tarjoavat sitä patentoitua "Platinum-tunnelmaa" jossa liiallinen ultraväkivalta kohtaa yhtä liiallisen leikkimielisyyden. Välillä vaihtelu saattaa olla hieman puutteellista, mutta robottininjojen ja demonien mätkiminen erilaisilla aseilla ei ole koskaan tylsää. Se, että voi käyttää Yakumon erilaisia aseita puolustuskyvyttömiä hirviöitä vastaan yhtenä hetkenä ja sitten seuraavana hetkenä pilkkoa yhtä puolustuskyvyttömien vihollisten päät irti Ryuna, sai minut aina hymyilemään, ja samankaltaisuudestaan huolimatta molempien hahmojen ulkonäkö tarjoaa tarpeeksi asennetta ja röyhkeyttä pakottaakseen pelaajan etenemään eteenpäin. Visuaalista spektaakkelia on helppo rakastaa, ja väkivaltabalettinsa avulla PlatinumGames ja Team Ninja onnistuvat toimintapelien tärkeimmässä asiassa, nimittäin hyvän taistelun tarjoamisessa.

Ninja Gaiden 4 antaa siis melko ristiriitaisen vaikutelman, mutta kuitenkin positiivisen vaikutelman. Seikkailun rakenteessa on tuttua charmia, ja vaikka en halua sivuuttaa kritiikkiä ala-arvoisesta grafiikasta ja vanhentuneesta suunnittelusta ja puolustaa sitä ruusunpunaisella nostalgialla, yksinkertaisen toiminnan konsepti, joka on rakennettu yhtä yksinkertaisella pelikoodilla, toimii yllättävän hyvin. Peli ei jää historiaan samalla tavalla kuin edeltäjänsä, mutta se on silti pelaamisen arvoinen seikkailu, jos kaipaat raivokasta ninjatoimintaa. Tomonobu Itagakin suuruutta saatetaan kaivata ikävästi tämän ikonin traagisen poismenon jälkeen, mutta Ninja Gaiden elää tavalla, joka lupaa hyvää tulevaisuutta ajatellen.