Ninja Gaiden: Ragebound, nopea, tarkka ja tappava

Ninja Gaiden on tehnyt paluun. Eikä vain paluun, vaan se on parempi kuin ennen, ja jopa kolme peliä on tulossa ulos vuoden aikana. Ensin oli Ninja Gaiden 2 Black eli vitamiineja saanut versio Sigma-painoksesta, ja huolimatta vioistaan ja vaikeustasostaan peli onnistui löytämään paikkansa toimintasarjan fanien keskuudessa. Muutaman kuukauden kuluttua saadaan se neljäs osa sarjaan, mutta sitä ennen on vielä kolmas projekti, mutta trailereiden näkemisen jälkeen, tietäen pelin luojat ja nautittuani uusimmasta pelattavasta demosta Steamissa etukäteen olen sitä mieltä, että paras tapa palata Hayabusan klaanin ninjojen pariin on oleva Ninja Gaiden: Ragebound.

The Game Kitchen nauttii arvostusta Metroidvanian pelaajien keskuudessa kahden Blasphemous-pelinsä ansiosta, mutta kumpikaan loistavasta pelistä ei ollut erityisen nopea, mikä on yksi selkein ominaispiirre Ninja Gaidenissa. Sevillessa majaansa pitävä studio on tehnyt kotiläksynsä, ja ottanut oppia Ryu Hayabusalta laittaen pelin pikseliseksi 2D:ksi kera ylevän nopeuden. Ragebound on nopea, tarkka ja tappava. Sanavalinta on enemmän kuin vain 1980-luvun elokuvatokaisu.

Ragebound on nopea, sillä jokaisen soturin, joka kohtaa maailmaa vaivaavia demoneja, on oltava nopea, mikäli mielii selviytyä yli 15 sekuntia. Liikkuminen päähenkilöillä Kenji ja Kuromi on salaman kaltaista, kun he kiipeävät, hyppivät ja heilauttavat itsensä näyttämölle ja pahisten esteiden yli kiihdyttäen pelin tempoa ja pelaajan sykettä kenttien läpi, jotka kestävät tiheän kymmenen minuutin verran. Ja usko kun sanon, että jokaisen jälkeen on hetkeksi pysähdyttävä, juotava hieman vettä ja henkäistävä syvään, jotta käden saa taas vakaaksi.

Kaikki keskittyminen on tarpeen, jotta saa tehtyä hypyt, vastahyökkäykset ja väistöt demoneille, jotka piinaavat maailmaa. Ryu ei ole paikalla vahtimassa klaania, joten on lupaavien, joskin kokemattomien, päähenkilöiden asia hoitaa uhka. Demo itse asiassa alkaa opastusosiolla Ryu Hayabusalta itseltään (ennen kuin lähtee itse ensimmäiselle seikkailulleen), missä hän nopeasti havainnollistaa, että loppuun pääsee vain katsomalla ympäristöään, ja suorittamalla toimintoja tarkasti, joskus sekunnin murto-osassa. Piikkien kuopan ylittäminen saattaa tuntua mahdottomalta tehtävältä, jos ei ole tottunut vaativaan pelihallikokemukseen, mutta jos pääsee alun kynnyksen ylitse, on kaikki sen jälkeen mahtavaa tanssia, missä strategia kohtaa intohimon ja taiston.

Pienestäkin epäonnistumisesta rangaistaan ankarasti, ja kuolema on läsnä jatkuvasti kolmessa kentässä (ja opastusosiossa), joista demo koostuu. Ragebound kehottaa kokeilemaan erilaisia mahdollisuuksia jokaisessa tilanteessa, ja jos nopea reaktio riittää, kun taas joskus on toistettava sama osio moneen kertaan ennen kuin saa tehdyksi kaiken oikein. Tähän rohkaistaan myös siten, että on mahdollista käyttää kahta erilaista päähenkilöä. En halua painottaa heidän taustojaan liiaksi, mutta Kuromi ja Kenji täydentävät toisiaan hyvin. Kuromi voi liikkua lyhyen aikaa henkimaailmassa, ja hän on hyvä kauempaa taistoissa, kun taas Kenji on se lyömäaseiden heppu, joka yleensä hoitaa suurimman osan taistoista. Molemmilla on tavalliset ja ladatut iskunsa, ja yhdessä he voivat yhdistää taitonsa luodakseen Wrath Attackin, joka tyystin hoitaa päiviltä melkein kaiken, mitä ruudulla näkyy. Viimeinen keino, jota peli ei anna liiaksi käyttää.

Kentät noudattavat tuttua "beat' em up" -tyyliä, joskin mukana on myös korkeuseroja ja salaisia paikkoja The Game Kitchenin tyylin mukaan, joissa voi sitten etsiä kerättäviä tavaroita, joita sitten kokonaisessa pelissä voi käyttää päivityksien hankkimiseksi. Odotan innolla, millaisia salaisuuksia Ninja Gaiden: Ragebound tarjoilee tullessaan ulos 31. heinäkuuta. Jos etsinnässä on 2D-mallin sivuttain rullaavaa toimintaa tarkalla ohjauksella, on tässä mitä parhain peli, jota ei kannata ohittaa Steam Next Festin humussa.