Gamereactorin tuunaamattoman version arvion voi lukea täältä.
Muistan Abe-nimisen Mudokon-olion seikkailut videopeleissä jo yli kahdenkymmenen vuoden takaa. Omaperäinen tasoloikkapulmailu kiinnitti huomioni näyttävän grafiikan ja pidemmälle mietityn tarinan ansiosta. Ensimmäinen nykyisen Playstation-sukupolven Oddworld-seikkailu Soulstorm julkaistiin vain noin seitsemän kuukautta sitten, ja jo nyt se on saanut parannellun version Enhanced Edition -nimikkeen suojin. Uusi versio hioo muun muassa hahmoanimointia ja vihollisen tekoälyä, mutta samalla se myös mahdollistaa seikkailun kokemisen Xboxilla ensimmäistä kertaa.
Abe on pelastanut työkaverinsa raadollisesta ja pidemmän päälle kuolettavasta työympäristöstä. Orjuutuksen partaalla olleet Mudokon-työläiset ovat juuri paenneet entistä tyrannipomoaan Molluckia vuoristoon ja juhlivat vapauttaan. Juhlat loppuvat kuitenkin lyhyeen. kun Molluck kätyreineen aloittaa pakolaisten jahtaamisen ja Aben pitää rientää apuun.
Suoraviivainen tarina selviytymisestä ja pelastamisesta kohtaa Oddworld: Soulstormissa piristävän energisen ja monipuolisen tasoloikkapulmailun. Nokkela kenttäsuunnittelu tarjoilee mielenkiintoisia tilanteita ja kutkuttavia tapahtumia pelaajalle koettavaksi. Pulmat koostuvat lähinnä fyysisistä suorituksista, kuten väistelyistä, oikein ajoitetusta etenemisestä ja esteiden raivaamisesta perinteisten aivopähkinöiden sijaan. Hoksottimia kuitenkin vaaditaan tilanteiden monimutkaistuessa ja varsinkin, jos mielii selvittää kntät mahdollisimman korkein pistein. Tämä kun vaikuttaa koettuun loppuratkaisuun.
Pelaajan ohjaama Abe osaa tyypilliset tasoloikkatoiminnat juoksusta tuplahyppyyn. Erityisen käytännöllinen toiminta on hiiviskely, jonka avulla voi edetä herättämättä huomiota tarkkaavaisissa vartijoissa. Osana etenemistä pelaaja voi myös esimerkiksi viskoa erilaisia nesteitä tai ansoja ja hypnotisoida vihollisia omaan käyttöönsä laulullaan. Kentistä kerättävästä tavarasta voi myös askarrella tavaroita helpottamaan pelaamista. Esimerkiksi itsekyhätyillä miinoilla voi saada viholliset helposti raivattua tieltä ja luolista kaivetut sienilajikkeet muuntuvat yhdistettynä parantavaksi lääkkeeksi sairastuneille mudokoneille. Monipuoliset toiminnat eivät ole valitettavasti niin hyvin hallittavissa kuin haluaisi. Pelimekaniikat ovat nimittäin hieman epätarkat ja jäykät käyttää. Abe tuntuu reagoivan menoon hieman viiveellä, eikä mitenkään kovin sulavasti. Myös heittotehtävien kohteet tuntuvat vaativan äärimmäistä tarkkuutta onnistuakseen, joiden suorittaminen näillä mekaniikoilla voi vaatia useampia yrityskertoja. Onneksi muuten peli on varsin suurpiirteinen tarkkuutensa kanssa, joten kohtuullisen laiskalla ohjauksella pärjää. Jos pelin Enhanced Editioniin on pelattavuutta parannettu, en uskalla edes miettiä, minkälaista meno alkuperäispelissä on.
Enhanced Editionissa pelillisen optimoinnin lisäksi on myös pelattava lisäominaisuus. Xboxin versiossa pelaajille avautuu erillisiä lisätehtäviä päävalikossa sijaitsevan Vykkers Lab -painikkeen alla. Nämä 10 lisätehtävää ovat nopeatempoisia esteratamaisia kisoja, joissa suoritusaika ja kuolemien määrä ratkaisee pisteytyksen, joilla voi kisata muita pelaajia vastaan. Vanhaan tasoloikkatyyliin kamera pysyy visusti sivuperspekstiivissä, kun Abella juostaan pitkin ja poikin kenttiä väistellen erilaisia vaarallisia esteitä ja avataan tietä eteenpäin aktivoimalla erilaisia laitteita. Pääpeliin verrattuna teknisesti ja visuaalisesti yksinkertaisemmat Vykkers Lab -kentät tuovat pientä lisäiloa pelin ystäville varsinkin, jos tykkää nopeatempoisesta juoksupulmailusta.
Pelin grafiikka on yleisesti näyttävää, mutta kärsii muutamista heikoista yksityiskohdista ja huonosta ohjauksesta. Pelimaailma itsessään hyödyntää kolmiulotteisuutta näyttävästi osana kaksiulotteista liikkuvuutta antaen pelikokemukseen syvyyttä. Kolmiulotteisista osista rakennetut kentät mahdollistavat hahmon liikkumisen myös syvyyssuunnassa ja kameran elävän tyylikkäästi hahmon mukana tullen välillä lähelle ja pyörien tämän ympärillä näyttäen ympäristöä laajemmaltikin. Yksityiskohdissa ei ole säästelty, tosin räjähdysefektit näyttävät tökerön palikkamaisilta ja aivan kuin jostain vanhasta pelistä suoraan otetuilta. Hahmomallit ovat kaikessa omaperäisyydessään mieleenpainuvia ja näyttäviä. Harmillisesti animointi on vähän kankeaa, ja esimerkiksi vihollisen kolkkausliike puuttuu kokonaan Aben pelkästään seisoessa annetun käskyn tapahtuessa ja vihollisen vain kaatuessa. Välivideot eivät edusta sitä näyttävintä laatua, mutta ilmettä enemmän niissä häiritsee huono rytmitys ja ohjaus, joiden takia videot ovat aika tylsiä ja jopa sekavia. Varsinkin koko pelin aloittava alkuvideo ei oikein innosta pelin ääreen liian pitkillä kohtauksilla ja sekavalla hyppelyllä. Yleisesti Xbox Series X:llä pulmailu rullaa ongelmitta eikä latauksiakaan juuri huomaa.
Ääniefektit ovat hyvin tyypillisiä, mutta tasokkaita istuen hyvin koettuun menoon. Hahmojen puheet taas häiritsevät ylikorostetun aksentin ja intonaation aiheuttaman lopputuloksen takia. Lasten animaatiotyylisten nasaalimaisten kimitysten ja jodlaavan sönkötyksen yhdistelmät alkavat rasittamaan harvinaisen nopeasti. Koska en saa mitään muistikuvia mieleen musiikista, on se varmaan kaikessa hyvässä ja huonossa täysin taustalla pysyttelevää.
Oddworld: Soulstorm on reipas ja laadukas kumarrus klassiselle tasoloikkapulmailulle. Hyvä kenttäsuunnittelu ulottuvuuksineen, monipuolinen tekeminen ja yleisesti reipas meno pitävät hyvin otteessaan tunnista toiseen. Aktiivinen kamera ja yksityiskohtainen maailma ihastuttavat ja omaperäiset hahmot huvittavat oudosta puhetavastaan huolimatta. Enhanced Editionin pitäisi parannella pelimekaniikkaa, mutta hahmon liikuttelu on edelleen hieman jäykkää. Erikoisversion mukana tulevat lisäkentät kuitenkin antavat lisämerkitystä julkaisulle. Jos aihe ja laadukas tasoloikka on oma juttu, Oddworld: Soulstormista saa hyvää sisältöä pukinsäkkiin.