Oddworld: Stranger's Wrath julkaistiin vuonna 2005, eikä se myynyt kuin 600 000 kappaletta alkuperäisellä Xboxilla. Peli olisi ansainnut enemmän huomiota, ja onneksi HD-versio tekee juuri näin. Switchin painos on hyvä tilaisuus tutustua tähän kulttiklassikkoon 15 vuoden takaa.
Stranger's Wrath on tunnelmaltaan länkkäri, ja nimiosassa on tuntematon palkkionmetsästäjä Stranger. Hän saapuu kaupunkiin ottamaan pahiksia kiinni rahasta. Hän haluaa säästää rahat tärkeään leikkaukseen, joka on pelin alussa mysteeri. Aluksi tarina on varsin suoraviivainen, mutta muuttuu jälkipuoliskolla monipuolisemmaksi. Stranger on lopulta paljon monitahoisempi persoona kuin mitä aluksi annetaan ymmärtää. Käsitellyt teemat ovat pääasiassa aikuismaisia, mutta mukana on myös selvää hassuttelua. Stranger on moraalinen hahmo, ja pelillä on sanoma kerrottavanaan.
Tarina ei ole ainoa pelin ominaisuus, joka jää mieleen. Edeltäjästään poiketen Stranger's Wrath keskittyy lainsuojattomien metsästykseen eikä niinkään orjien pelastamiseen. Tavallisesti Stranger saapuu uuteen kylään, jonka asukkaat ovat pelokkaita rumia kanoja. Sitten valitaan joukosta palkkionmetsästyskeikkoja, ja suunnataan kohti toimeksiannon määrittämää paikkaa. Kun työ on tehty, palataan oikoreittiä takaisin kylään ja tehdään sama uudelleen. Tämä kuulostaa tylsältä, mutta vaihteleva pelattavuus ja avoin kenttäsuunnittelu mahdollistaa paljon erilaisia lähestymistapoja. Tällä tavalla pelaaminen tuntuu tuoreelta alusta loppuun saakka.
Yksi mieleenpainuva ominaisuus on mahdollisuus vaihdella ensimmäisen ja kolmannen persoonan näkymien kesken milloin itse haluaa painamalla oikeaa tattia. Näin pääsee valitsemaan kulloiseenkin tilanteeseen sopivan pelinäkymän. Esimerkiksi kolmannen persoonan näkymä on omiaan tasoloikkaosuuksissa ja ympäristön tarkkailussa. Ohjauksen tuntuma ei ole paras mahdollinen, ja varsinkin kameran liikkuminen ylös ja alas saisi olla sujuvampi. Ensimmäisen persoonan kuvakulma taas loistaa ennen kaikkea taisteluissa. Strangerin varsijousi käyttää erilaista elävää ammuttavaa ("live ammunition"), ja niiden osuessaan kohteeseen ne voivat joko tappaa tai lamauttaa riippuen siitä, mitä pelaaja haluaa tehdä. Kuten jo tuli mainituksi, erilaiset mahdollisuudet pitävät pelaamisen vaihtelevana alusta loppuun saakka. Pelitilanteen pystyy lisäksi tallentamaan melkein milloin vain, joten kokeilujen tekeminen kannattaa.
On huomioitava, että taistelut pystyy myös välttämään kokonaan. Olkoonkin, että pelaaminen on hyvin tylsää silloin. Chippunk on kovaa ääntä pitävä jyrsijä, joka houkuttelee pahikset luokseen. Bolamite puolestaan on kätevä verkkoansa, johon astuneen pahiksen pystyy keräämään talteen. Mitään erityistä syytä tällä tavalla jatkuvasti pelaamiselle ei kuitenkaan ole. Tulitaistelut ovat yleensä varsin helppoja, ja terveyttä pystyy palauttamaan nappia painamalla (jos on jäljellä tarpeeksi sitä kestävyyttä eli staminaa). Lisäksi kenttäsuunnittelu ei yleensä rohkaise hiiviskelyyn, vaan rehelliseen paukutteluun.
Pomotaistot ovat mahtavia. Metsästettävät rosvot muuttuvat toki ajan kanssa koko ajan haastavammiksi, ja taistot käydään vaihtelevilla areenoilla. Vaihtelua riittää, joten pomotaistoja odottaa mielellään.
Huvittavien nimien ja yleisen huumorin ansiosta Stranger's Wrath on ikääntynyt kunnialla. Parhaita hahmoja ovat ehkä kärttyisät kylien kanat. Luvassa on loukkauksia tai ylistystä riippuen siitä, mikä sattuu olemaan mielentila.
Harmillisesti äänipuoli ei ole saanut samaa käsittelyä kuin se visuaalinen ulkoasu. Lopputuloksena on hieman puuroiset äänet. Isolla ruudulla peli rullaa tasolla 1080p, ja käsikonsolimuodossa 720p. Ruudunpäivitys pysyttelee pääasiassa lukemassa 60 ruutua sekunnissa, mutta putoaa välillä sen alle huolimatta ajoittain yksinkertaisesta grafiikasta. Toisaalta latausajat ovat hyvin maltilliset. Tähtääminen onnistuu liikeohjauksen eli "gyron" avulla, jos sellaista haluaa.
Toiset pelit ovat ikääntyneet rumasti näyttäen ja tuntuen antiikkisilta, mutta tämä sääntö ei koske Stranger's Wrathia muuta kuin hiiviskelyn ja joidenkin teknisten ominaisuuksien osalta. Pelaaminen on yhtä nautittavaa kuin silloin joskus 15 vuotta sitten, ja varsinkin tarina tuntuu nyt jopa ajankohtaisemmalta kuin ennen. Jos et ole ennen kuullut Oddworld-peleistä, kannattaa aloittaa Switchin Oddworld: Stranger's Wrath HD:sta.