Operation Flashpoint: Dragon Rising

Ensimmäinen silmiinpistävä ero alkuperäisen Flashpointin ja Operation Flashpoint: Dragon Risingin välillä löytyy puhtaasta teknisestä toteutuksesta. Dragon Rising on jo ennakkovaiheessa teknisesti viimeistellympi kuin edeltäjänsä tai sen seuraajat. Tämä tuskin yllättää ketään, sillä keskeneräisyydestään tuttujen pelien kaltainen julkaisu tuskin menisi läpi konsolipiireissä.

Operation Flashpoint: Dragon Rising on myös graafisesti näyttävä, ja ArmA 2:a vertailukohtana käytettäessä peli ei tuntuisi jäävän sen enempää yksityiskohdissa kuin piirtoetäisyydessäkään, vaikka selkeät erot maastossa pelien vertailua hankaloittaakin. Pelialueeksi valittu vehreä Skiran saari perustuu Aleuttien saaristossa sijaitsevaan Kiskan saareen. Lääniä riittää rymisteltäväksi reippaasti, vaikka kahden tehtävän pituisen ennakkoversion aikana alueeseen päästiin tutustumaan vain jalkaisin. Alueen kokoa kuvaa hyvin se, että kehittäjien mukaan saaren halki käveleminen vie yhdeksän tuntia aikaa.

Alunperin suurin pelko pelin julkaisua kohtaan kohdistui lähinnä siihen, kuinka paljon realismissa säästeltäisiin pelin kohdeyleisön laajentamiseksi. Helpoimmalla vaikeusasteella näytölle annetaan huomattavasti enemmän pelaamista helpottavaa tietoa kuin vaikeimmilla hardcore-asetuksilla. Vaikeimmalla tasolla vihollisien havaitseminen on hankalaa, ja ensimmäinen näköhavainto saattaa tulla vasta, kun luodit jo viuhuvat ikävästi kuvaruutua kohti. Pelaaja tuntuisi kestävän kuritusta useamman osuman verran, enkä testijakson aikana muista kokeneeni yhtään Operation Flashpointille tyypillistä äkkikuolemaa. Liian helppoa vastapuolen kurittaminen ei missään nimessä ole, sillä huolimattomuudesta rankaistaan usein luotiryöpyllä persnahkaan.

Nykyaikaista jalkaväkitaistelua esittävä peli sisältää tietysti myös ryhmänjohtamista. Ennakkoversion tehtävissä päästiin pelaamaan merijalkaväen partionjohtajana. Nelihenkisen partion kolmen jäsenen käskyttäminen ei iskostunut ihan selkäytimeen, sillä kiitettävän monipuolinen käskyvalikko ei ole hirvittävän helppokäyttöinen. Pc-versiossa komentaessa ei voinut välttyä miettimistä toimisiko ohjaus paremmin, jos se olisi suunniteltu suoraan hiirelle ja näppäimistölle. Konsoli- ja pc-versiot ovat nimittäin käytännössä identtiset, ja jopa pc-version ladatessa ohjausopastukset näytettiin Xbox 360-ohjaimella.

Näppituntumalla suurin ongelma tuntuisi olevan taistelun tunnussa, sillä tulitaistelut eivät tunnu samalla tavalla intensiivisiltä kuin esikuvassaan. Siinä missä Bohemian tuotoksissa yhdenkin vihollisen kohtaaminen pisti helposti haukkamaan turvetta, tuntuvat Dragon Risingin kärhämät tavallaan jokapäiväisiltä. Parin tehtävän aikana vihollisia tavattiin vain tipoittain, eikä peli ainakaan vielä onnistunut vakuuttamaan sotimisen tuntumalla.

Ennakko aiheutti hieman ristiriitaisia fiiliksiä. Saattaa olla, että Codemasters on tehnyt peliin kohdistuville ennakko-odotuksille hallaa käyttämällä fanien palvoman pelin nimeä, sillä vertailu Operation Flashpointiin tai lähimmäksi todellista jatko-osaa pääsevään ArmA 2:een ei ole ihan reilu. Toisaalta Operation Flashpoint: Dragon Rising on selkeästi viimeistellympi kuin mainitut teokset, mutta samalla monipuolisuudessa tunnutaan jäävän jälkeen Bohemia Interactiven lempilapsista. Flashpoint-puristit saattavat pettyä pelin parissa, mutta kevyemmän realistisesta avoimen ympäristön taistelusta pitävät voivat varsin hyvin nauttia Dragon Risingin tarjonnasta.