Operation Serpens (PSVR 2) sortuu typeriin virheisiin

Siinä missä isot pelitalot tekevät harmittavan vähän virtuaalipelejä, on hatunnoston arvoista, että indiepajat pitävät virtuaaliskeneä elossa lukuisilla julkaisuillaan. Indietekijöissä jaksaa ihmetyttää se, että pelintekomahdollisuuden saatuaan jotkut puljut riskeeraavat potentiaalisen pelinsä tyhmästi pelleilemällä. Ginra Techin Operation Serpens on tästä varoittava esimerkki.

Pelaaja hyppää taistelijan saappaisiin ja osaksi erikoissotilaiden joukkoa. Tavoitteena on kaataa pahamainen Snakes Organisation yksi johtaja kerrallaan. Operation Serpensin suoraviivainen tarina on jaoteltu useaan eri tehtävään tapettavien pomojen mukaisesti. Ensimmäisen persoonan näkökulmasta on tarkoitus räiskiä vihollisaaltojen läpi kohti lopussa odottavaa pomotaistoa. Pelissä liikutaan todella rajoitetusti tilanteiden yleensä muodostuessa yhteen paikkaan, kuten hissiin tai kuorma-auton lavalle, josta lyijyä jaetaan sitä kerjääville.

Aseita on käytössä varsin runsaasti revolvereista haulikoihin ja rynkyistä tarkkuuskivääreihin. Aseilla ampuessa tuntuma on yleisesti hyvä ja tarkkuus kohdallaan, tosin kiikaritähtäimen läpi sihtailu on aikamoista arpapeliä häkellyttävän tärinän takia. Aseet myös ladataan oudosti käyttämällä näitä lantiolla. Tämä johtuu siitä, että tietyt tilanteet on rakennettu yhdellä kädellä hoidettavaksi. Silti se tuntuu oudolta, eikä aina mitenkään kovin varmalta tavalta saada ase ladattua.

Paukuttelun ohella pelaajalle avautuu ajoittain mahdollisuuksia käyttää muun muassa terveyttä lataavia lääkkeitä ja viskoa tainnutuskranaatteja, joilla käynnistyy nokkelasti kymmenen sekunnin hidastus vihollisille. Nämä lisätarvikkeet antavat silmittömään räiskintään pientä strategista kulmaa, mutta myös tarvittavia apuja, sillä vihollisten määrä pelissä on varsin kattava, ja kohti ammuttujen luotien väistely pienessä tilassa menee ihan työstä. Hahmon kuollessa koko kenttä pitää aloittaa aina alusta, mikä alkaa pidemmissä tehtävissä jo tuntua nihkeältä.

Pelissä on seitsemän tarinapohjaista tehtävää, ja loppu jättää sopivasti oven auki jatkolle yllätyskäänteellään. Tämän lisäksi pelaaja saa lisää pelattavaa erillisestä zombihaasteesta, jossa päälle rynnistäviä eläviä kuolleita napsitaan aalloissa, kunnes kuolema korjaa pelaajan. Toisessa ampumahaasteessa omin tuloksin voi kisata muun maailman tilastoja vastaan.

Operation Serpensin grafiikka ei pyri mihinkään nykyajan hienouksiin vaan enemmänkin fiilistelee vanhojen pelien ilmeellä. Suttuiset tekstuurit ja palikkaiset hahmot luovat kieltämättä ihan sujuvan virtuaaliympäristön hauskaan räiskimiseen, varsinkin kun kenttiä on yritetty elävöittää jonkinlaisella määrällä yksityiskohtia. Harmillisesti ampuminen ei tuhoa ympäristöä millään muotoa, ja vihollisiin osuminenkin on aika selkeää K12-pöhinää. Oikeat ongelmat pelin ilmeessä tulevat kuitenkin tekijöiden lapsellisista sisäpiirivitseistä, kuten animoida hahmot todella kärjistetysti seksuaalivähemmistöjen tapaan. Myös vihollisten pöntöllä istuminen pieruäänien saattelemana saa pyörittelemään silmiä ja tarkoitettujen naurujen sijaan saa vain ärsyyntyneeksi. Miksi pilata potentiaalisesti hauska peli lapsellisilla typeryyksillä ja osoittaa oma kypsymättömyys? Jos tekijät eivät ota peliään tosissaan, miten pelaajat voisivat sen ottaa? Sentään Operatio Serpens rullaa sujuvasti Playstation 5:llä eikä latauksia tarvitse juuri odotella. Lähinnä paikallaan pysymisen ansiosta myöskään pahoinvointia ei pelissä tarvitse pelätä.

Pelin äänipuoli mukailee yksinkertaisuudessaan graafista ilmettä. Ampuminen on varsin vaatimatonta poksuttelua ja osumien aikaansaamat ulahdukset kohteissa todella geneerisiä. Puhe on selkeää, mutta yksitoikkoisuudessaan mahdollisesti tekoälyllä luotua. Musiikki on myös odotetusti pelihallimaista midifiilistelyä ilman varsinaista persoonallisuutta.

Operation Serpensin yksinkertaisesta sisällöstä huolimatta pelin perusteet ovat ihan kunnossa. Ampumisessa on hyvää tunnelmaa ja nopeatempoinen eteneminen lukuisine kohtauksineen pitää mielenkiinnon yllä noin kahden tunnin läpäisymitan ajan. Rentoa virtuaalipoksuttelua varjostaa ainoastaan lapsenmielisten tekijöiden typerä perseily, mikä syö turhaan pisteitä kokonaisuudesta. Potentiaalia olisi ollut parempaankin.