Opus: Prism Peakin ennakko: kun taika tulee kameran linssin läpi

Vielä tänäkin päivänä, niin monta vuotta myöhemmin, muistan elävästi suuren osan Firewatch-pelaamisestani. Mutta se ei ollut vain sen ainutlaatuisen kerrontatyylin tai taidesuunnittelun takia, aikana, jolloin indiet alkoivat ottaa vauhtia isolla tavalla, mutta eivät vielä olleet saaneet valtavirtaa kiinni. Firewatch oli yksi niistä nimikkeistä, jotka auttoivat indiekehitystä saamaan sen painoarvon, joka niillä on videopelien kokonaisuudessa vuonna 2025. Ja sen tekijät ovat sen jälkeen käytännössä kadonneet kartalta.

Onneksi tuollainen peli avasi polun muille tarinallisille peleille, jotka seurasivat tarinoineen ja teemoineen vuosien varrella. Nyt Sigono ja Shueisha Games antavat meille uuden tarinan, joka on tunteella ladattu ja jonka syvyys tuntuu mieleenpainuvalta pelissä Opus: Prism Peak. Pääsin kokeilemaan noin 40 minuutin mittaista demoa ennen sen julkaisua tänä syksynä, jossa oli vain pari pelikohtausta ja päähenkilöiden esittely, ja mielestäni se on yksi niistä yksinkertaisista, mutta sielukkaista peleistä, jotka auttavat torjumaan tulevan talven kylmiä ja ankeita päiviä.

Opus: Prism Peak tulee Opus-sarjan (The Day We Found Earth, Rocket of Whispers ja Echo of Starsong) tekijöiltä, sarja tarinoita, joissa on paljon syvyyttä, ja sinun on katsottava tarkkaan selvittääksesi niiden salaisuudet ja todellisen taustatarinan. Nämä ovat hienoja sarjoja, joita on myyty yli 13 miljoonaa kappaletta, ja nyt ne pyrkivät koskettamaan vieläkin useampia sydämiä pelissä Prism Peak. Se on tarina miehestä, joka on keskellä keski-iän kriisiä, erossa ja vailla elämänsuunnitelmaa, ja joka päättää palata kotikaupunkiinsa osallistuakseen isovanhempansa, todellisen kasvatushahmonsa, hautajaisiin. Juuri tämä henkilö opasti häntä valokuvaustaiteeseen ja rohkaisi häntä etsimään erityisiä asioita ympäröivästä maailmasta.

Mutta matkalla vanhaan kotiinsa Eugene melkein ajaa teini-ikäisen tytön päälle, ja yhdessä he päätyvät eksymään metsään, eräänlaiseen taianomaiseen paikkaan, jota asuttavat eläinten henget, kun he yrittävät päästä vuoren huipulle. Heidän tarinansa sekä paikat ja hahmot, jotka niissä asuvat, näyttävät kietoutuvan toisiinsa enemmän kuin miltä näyttää. Kaikkea ympäröi maagisen realismin ilmapiiri, joka muistuttaa jatkuvasti Spirited Awaysta, kun Eugene on vuorovaikutuksessa muiden hahmojen ja esineiden kanssa lähinnä isovanhempiensa vanhan kameran kautta.

Se tuntuu enemmänkin lineaariselta tarinalta kuin pulmaseikkailulta, ja eksymismahdollisuuksia on nähdäkseni todella vähän. Käyttöliittymä ei voisi olla yksinkertaisempi, vain 2-3 toimintoa. Valokuvauksessa näyttää kuitenkin olevan lisäpontta, sillä siinä on mahdollisuus muuttaa suljinnopeutta, tarkennusta ja muuta manuaalisesti. Traileri uskaltaa kertoa, että myös zoom-objektiivi löytyy, joten tässä demossa nähdään vain pieni osa kokonaisuudesta. Kameralle on myös kulutustarvikkeita, kuten puhdistussarjat, joten vielä on paljon tuntematonta siitä, mitä Opus: Prism Peak voi meille antaa.

Epämiellyttävä huomio (vaikka kyseessä on varhainen testiversio, joten en ole erityisen huolissani) on se, että liikkuminen ja valojen tutkiminen tuntuu kömpelöltä nykyisillä näppäimistöohjaimilla. Myöskään peliohjaimen toiminnot eivät toimineet (mikä epäilemättä tulee olemaan lopullisessa versiossa, sillä se on tulossa myös Nintendo Switch -konsoliperheelle), ja yleisesti ottaen valikoissa ja kokemuksen räätälöintimahdollisuuksissa on vielä tekemistä. Tärkeintä on se, että se lyhyt aika, jonka vietin Eugenen ja hänen nuoren matkakumppaninsa kanssa, oli mielestäni ihastuttava, ja uskon, että tämä uusi peli Opus-sarjassa tulee olemaan jälleen hitti.