Outward on selviytymistä painottava kolmannen persoonan toimintaseikkailu. Tavaroita nikkaroidaan, roolipeleille tutusti hahmoa kehitetään, oudoissa paikoissa vieraillaan ja päätarinakin jakautuu kolmeen linjaan. Moninpeli onnistuu niin paikallisesti kuin verkossakin.
Heti aluksi muistutetaan selviytymispelaamisen juurista. Kylmää ja lämmintä on vahdittava, samoin nälkää, uupumusta, janoa, myrkytystilaa, ruoansulatusta ja sairautta. Suurin osa edellä mainituista on onneksi vältettävissä riittävällä valmistautumisella, tai ainakin nopeasti muuten autettavissa. Erilaisten tavaroiden kerääminen maastosta nikkarointia varten on varsin vaivatonta, eikä varsinainen nikkaroiminenkaan vaadi erityistä työpöytää, vaan sen voi tehdä kätevästi valikossa. Peli koostuu neljästä suurikokoisesta alueesta, jotka ovat vuoristoinen aloitusalue, myrkyllinen suo, aavikko ja metsä.
Pelaamisen aikana pääsee käyttämään niin nopeutta kuin hiiviskelyäkin, mutta usein taisteluita ei voi välttää. Aseiden käyttötyylejä on useita, ja hahmonkehitys edellyttää odotetusti parempien haarniskojen ja aseiden käyttöön ottamista. Hyökkääminen on yhdistelmä nopeita sivalluksia, kyseisen aseen ominaishyökkäyksiä ja erillisten erikoishyökkäyksien käyttämistä. Tappeluissa sekä hyökkääminen että puolustaminen edellyttävät sekä terveys- että stamina-mittarin kulumista. Joskus pahiksia voi usuttaa myös toistensa kimppuun.
Outwardin keskeinen pelimekaniikka liittyy kuolemiseen. Päähenkilö ei koskaan oikeastaan kuole, vaan kuollessa tapahtuu jotain satunnaiselta vaikuttavaa. Hahmo saattaa vain herätä edelliseltä tarkistuspisteeltä, tai löytää itsensä aivan toiselta puolelta karttaa ilman varusteitaan. Peliä ei myöskään voi tallentaa ja ladata uudelleen edellisestä tilanteesta, jos jotain menee pieleen. Kuolemisen mekaniikkaa voi käyttää myös hyödykseen. Esimerkiksi jäytävän sairauden kanssa voi heittäytyä alas rotkoon, ja luolassa eksyttyään voi päästää itsensä päiviltä päästen siten ulos ihmisten ilmoille.
Outwardin pelialueet tuntuvat kookkailta. Vihollisia ei tule tarpeeksi vastaan tavallisessa maastossa liikkuessaan, joten suurimman osan pahiksista voi halutessaan kiertää. Summittainen kartta näyttää, mihin suuntaan voi lähteä paikkoja tutkimaan. Tarkkaa paikkaansa kartalla ei kuitenkaan tiedä, mutta kompassi osoittaa aina ilmansuunnan. Yksi pelin hyvistä puolista onkin juuri paikkojen tutkiminen. Outwardin maailmaa ja tarinaa ei kerrota kovinkaan selvästi, ja ajoittain saattaa hyvinkin olla vaikeuksia ymmärtää, mitä oikeastaan tapahtuu. Sivutehtävätkään eivät erityisemmin syvennä ymmärrystä pelin maailmasta.
Taikojen käyttäminen on epätavallista. Sitä ei ole käytössä alusta saakka, ja tarinassa riittävän edistymisen jälkeen voi manaa vaihtaa staminan ja terveysmittarin kustannuksella. Loitsiminen ei ole aivan niin helppoa ja nopeaa kuin muissa peleissä on ehkä tottunut. Tämän vuoksi noituminen edellyttää usein valmisteluja. Taikominen ei siis saa pelaajaa tuntemaan itseään mahtavaksi velhoksi, mutta taiat ovat yksi keino lisää työkalupakissa.
Suurin osa tarinasta kerrotaan yhdessä pelin kolmesta päälinjasta, jotka ovat toisensa poissulkevia. Tarina on vaihteleva ja mielenkiintoinen, mutta välillä työläs paikasta toiseen liikkuminen aiheuttaa tylsistymistä. Ehkä ikävin juttu ovat aikarajalliset tehtävät, joiden aikarajaa ei edes pelaajalle selvästi kerrota. Kartalla näkee vuorokaudenajan, ja tehtävä saattaa tulla saataville "kolmen vuorokauden kuluttua". Pelaajan on itse pidettävä kirjaa pelin kelloa seuraamalla, koska se tehtävä nyt oikeastaan pitääkään suorittaa. Toisaalta taas osa tehtävistä odottaa kiltisti pelaajaa niin kauan, kunnes tämä haluaa tehtävän suorittaa. Tämä vahingoittaa pelin omaa sisäistä logiikkaa. Tehtävät itsessään ovat mielenkiintoisia, ja niistä keskeisimmät voi selvittää useammalla eri tavalla.
Jaetun ruudun moninpelin ohella oman pelinsä voi avata oman kaverilistan ihmisille, jotka voivat sitten liittyä mukaan valitsemallaan hahmolla. Kaverin kanssa pelaaminen toki helpottaa etenemistä. Toisaalta on muistettava, että vierailija voi varastaa isännän pelimaailmasta melkein mitä tahansa. Moninpeli on suositeltava lisä sitten, kun molemmat ovat ensin pelanneet omia pelejään hieman eteenpäin yksikseen.
Outward ei sovellu kaikille, ja varsinkin pelin alussa olo voi olla kaikkea muuta kuin sankarillinen. Kaiken kaikkiaan kyseessä on hyvinkin muusta tarjonnasta poikkeava pelikokemus. Pelistä nauttiminen riippuu siitä, miten hyvin sietää Outwardin kankeampia puolia.