Overlord II

Overlord II yhdistää ovelasti toimintaroolipeliä ja tosiaikastrategiaa. Pelaaja on tietenkin itse yliherra, joka voi mätkiä vastustajia aseillaan ja erilaisilla loitsutyypeillä. Tärkein ase muuta maailmaa vastaan on kuitenkin pikkupahikset, joita voidaan käskyttää muutamalla eri tavalla. Alamaiset osaavat hyökätä, seurata ja asettua puolustamaan pelaajan valitsemalle paikalle. Lisäksi kavereita käytetään ennalta määrätyissä paikoissa mm. miehittämään erilaisia aseita ja kantamaan pelaajan tarvitsemia tavaroita alamaailmaan.

Erityyppisillä ököillä on omat erikoisuutensa, esimerkiksi ruskeat pirut keskittyvät lähitaisteluun ja kykenevät ratsastamaan. Nämä myös keräävät kokemusta taisteluista, ja kokeneemmat erottaa taistelutehokkuuden lisäksi kehittyneemmästä varustuksesta. Pirujen ohjaaminen ei valitettavasti käy aina kovinkaan sujuvasti, varsinkaan jos pelaajalla on hallittavanaan useampia eri värisiä pahiksia. Pirulaisia kun voi käskyttää koko joukkona, väreittäin tai yksittäin, eikä joukkojen asetteluun ole aikaa mitenkään määrättömästi. Valtaisia vsihollislaumoja vastaan taistellessa myös kameran hallitseminen tuppaa tuottamaan ongelmia, sillä oikea tatti liikuttaa kuvakulman lisäksi myös sillä hetkellä valittuja joukkoja. Sanottakoon kuitenkin, että ohjauksen klikeistä huolimatta homma toimii suhteellisen hyvin, kun vain muistaa opastaa poppootaan maltilla.

Yliherrailua ryydittää aimo annos huumoria, eikä peli ota itseään liian vakavasti. Melkein kaikki on tehty ripaus pilkettä silmäkulmassa, ja vaikka vitsit eivät lähentelekään sopimattomuuden rajaa, ei peliä voi juuri tosikoille suositella. Pelaajalle tarjotaan myös mahdollisuus tehdä moraalisia valintoja, jos pahan ja pahemman välillä valintaa moiseksi voi kutsua. Yliloordina joudutaan nimittäin tekemään jos jonkinlaista ilkeyttä, kuten söpöjen pikku hylkeenpoikasten nuijiminen tai tuhannen tontun liiskaus.

Tehtäväpohjaisesta rakenteestaan huolimatta Overlord II antaa pelaajalle suhteellisen vapaat kädet etenemisen suhteen, ja kertaalleen miehitetyille, tai siis örkitetyille alueille voi palata uusien ja ehompien voimien kera etsimään kätkettyjä salaisuuksia. Myös alamaailmaa pääsee tutkiskelemaan, ja esimerkiksi uusien aseiden takominen täytyykin suorittaa manalan majoilla. Pikkupuuhasteltavaakin siis riittää hetkeksi, mutta lataustaukojen takia peliä tulee edettyä isommissa osissa jatkuvan kotona puuhastelun sijaan.

Alakerran ison isännän pelaaminen on kaikin puolin hauskaa puuhaa. Pelattavuus ei välttämättä ole täysin suvereenia millään osa-alueella, mutta kokonaisuus toimii riittävän hyvin, jotta pienet virheet voidaan antaa anteeksi. Nokkelaa huumoria ei voi koskaan olla liikaa, joten Overlord II ansaitsee paikkansa vuoden 2009 pelikartalla jo hauskuutensa takia. Ensimmäisen osan kalunneet voivat tuntea olonsa liiankin tutuksi, mutta muiden kannattaa heittää lätty koneeseen ja antaa pahuuden viedä mukanaan.