Lähtökohdan, pelimekaniikan, rakenteen ja tunnelman osalta Pacific Drive kuuluu vuoden parhaimpiin peleihin. Samalla se kertoo siitä, miten paljon erilaista indiestudioilla on tarjottavanaan. Niin sanotun Olympic Exclusion Zonen tutkiminen omalla kärryllä ajellen on kokemus, jonka aikana voi tapahtua mitä tahansa. Harmillisesti tunnelman ohella peliin vaaditaan muutakin, sillä Pacific Drive kaipaisi lisää teknistä hiomista. Samoin selviytymisen mekaniikat eivät toimi parhaimmalla mahdollisella tavalla.
Pacific Drivessa Yhdysvaltain luoteisrannikko on jäänyt suuren, sata kilometriä halkaisijaltaan olevan, kummallisen alueen vaikutuksen alle. Tämä aiheuttaa muutoksia niin ihmisille, eläimille kuin kasveillekin. Aluetta päätetään tutkia, ja sitten päätetään luoda useamman sata metriä korkea kupu kaiken komeuden päälle. Joitakin ihmisiä jääkin sitten kuvun sisäpuolelle. Pelaaja on yksi sisäpuolelle jääneistä, ja tavoitteena on paeta. Moinen voi onnistua ainoastaan vanhalla 1970-luvun autolla, josta tehdään työkalu alueen kartoittamiseksi ja lopulta pakenemiseksi.
Peli onnistuu asettamaan vallitsevan tilanteen paikoilleen erittäin tehokkaasti ja saumattomasti. Pelillisesti kyseessä on sekoitus erilaisia osasia, joita on nähty aiemmin. Peli koetaan ensimmäisestä persoonasta, ja sitten tukikohdasta lähdetään matkoille tutkimaan ympäristöä. Siellä sitten kerätään tarvikkeita, vältellään vihamielisiä ilmiöitä ja palataan takaisin tekemään korjauksia ja päivittämään autoa edelleen. Ajan kanssa voi monipuolistaa omaa tukikohtaa uusilla työkaluilla, joiden avulla sitten pääsee entistä kauemmas matkailemaan. Vähän roguelitea, vähän selviytymistä ja vähän nikkarointia. Osaset ovat paikoillaan.
Peli rakentuu asettamalla selkeitä tavoitteita. Tutkiminen onnistuu vapaasti, mutta mukana on tehtäviä, kuten tietylle alueelle pääseminen tai esineen käsitteleminen. Kokonaisuus on luotu varsin hyvin, joskin selvä tarinavetoisuus puuttuu. Hyvin Pacific Drive silti onnistuu, vaikka juurikaan henkilöhahmoja ei mukana ole ruudulla. Äänetön päähenkilö on silti virhe.
Ongelmaksi muodostuvat ne pienet asiat. Ensinnäkin teknisesti peli on huonossa kunnossa ainakin Playstation 5:llä. Ruudunpäivitys on yleensä 30 fps, mutta putoaa ajoittain sinne 20 fps luokkaan. Lisäksi eri nappien käyttäminen kussakin tilanteessa on niin monimutkainen, että ohjauksen oppimisessa kesti useita päiviä. Päivityksien tekeminen vaatii liian paljon kaikenlaisia raaka-aineita, yöt ovat liian pitkiä vaikeuttaen näkemistä ja jotkut vihamieliset ilmiöt ovat suorastaan epäreiluja.
Pacific Drive olisi siis voinut olla muutaman tarkemman ideapalaverin päässä mahtavasta peli-ideasta. Pelin suurimmat ongelmat liittyvät hienosäätöön, tasapainotukseen ja tekniseen suoriutumiseen. Kaikki tämä olisi voitu korjata riittävän lisäkehitysajan turvin. Ehkä peliä päivitetään, ja eräänä päivänä siitä tulee helmi.
