Persona-sarja on porskuttanut 1990-luvulta saakka, mutta länsimaissa pelisarja teki läpimurron pelillä Persona 5. On siis varsin luonnollista siirtää katse siihen, mitä sarjassa on tapahtunut ennen sitä viidettä peliä. Persona 3 julkaistiin vuonna 2006, ja tuolloin Atlus asetti paikoilleen sen nykyisin vallitsevana olevan Persona-kaavan. Persona 3 Reload on uusiksi tehty remake-versio, jonka pohjalla hyrrää Unreal Engine. En koskaan pelannut alkuperäistä Persona 3 -peliä, joten en osaa verrata tätä uutta versiota alkuperäisen kanssa.
Persona 3 Reload alkaa vahvasti. Pelaaja saapuu kummalliselle saarelle lukiota suorittamaan. Junasta noustessa on jo kummallinen tunnelma läsnä. Ympärillä on punaisena hohkaavia ruumisarkkuja, ja muuten niin vilkas rautatieasema on autio. Omassa majoituksessa kohdataan kummallinen poika, joka puhuu kaikkea kummaa vaarasta ja mahdollisuuksista.
Yöllä alkaakin sitten Dark Hour, jolloin kummalliset oliot ilmaantuvat saaren keskellä olevasta tornista kaappaamaan ihmisiä. Majoituspaikka on itse asiassa erikoisjoukko SEES (Specialised Extracurricular Execution Squad), joka sitten menee Tartarus-torniin tappelemaan kummallisuuksia vastaan pyrkien lopettamaan Dark Hourin. Tämä tehdään Persona-hahmoilla, jotka ovat henkiä oikean maailman vastineesta erikoisine kykyineen. Tartaruksessa voi olla montakin eri Persona-hahmoa, joita voi sitten yhdistää alati voimakkaammiksi.
Aika etenee jatkuvasti, joten pelaajan on pohdittava ajankäyttöään. Tekeekö mieli puhua muille paikallisille? Pitäisikö panostaa enemmän opintoihin ja näin olla enemmän academic, charming tai brave? Kolme mainittua ovat kykyjä ja määrittävät, mihin pääsee pelissä käsiksi. Samaan aikaan myös Tartarus seuraa ajan kulkua, tarkemmin sanottuna kuun vaiheita. Kun kuu on täysi, pomovastukset könyävät liikkeelle. Näin ollen aika ja päivämäärä ovat keskeinen pelimekaniikka.
Tarinan edistyessä käy ilmi, että kaikki myös toimii. Tunnelma on goottilainen ja hieman tummasävyinen. Huonojakin puolia silti on. Pelin käynnistyminen kestää aivan liian kauan. Ensimmäisen 20 tunnin aikana liikutaan hädin tuskin mihinkään tarinan osalta. Lisäksi Persona 3:n sivutehtävät ovat aluksi vain tylsiä. Näin ollen, vaikka aloitus on vahva, on pelaaminen aivan liian pitkään tylsää.
Sitä paitsi Tartarus on se ainoa paikka, jossa on sitä oikeaa pelaamista. Muualla lähinnä vain katsellaan välivideoita ilman, että pelaaja itse tekee juuri mitään. Tartarus on jaettu 200 kerrokseen. Kun sitten on kerroksen suorittanut, ei tunnu erityisen kiinnostavalta tehdä samaa uudelleen. Onnistuin yleensä saavuttamaan sen tarinan määrittämän ylimmän kerroksen yhdessä yössä, joten sen jälkeen oli vain kulutettava kuukausi aikaa kaikkeen muuhun.
Pelaaminen muuttuu kuitenkin selvästi paremmaksi 20 pelitunnin jälkeen. Tartaruksessa tulee vastaan pelastustehtäviä, torni muuttuu monin tavoin, uusia ovia avautuu ja haasteet ovat mittavampia. Pelaaja lähtee myös lomalle hyvässä seurassa, joka osaltaan edistää tarinaa. Pelaaminen siis monipuolistuu. Tarinakin etenee, uusia henkilöhahmoja ilmaantuu ja pelaajaa alkaa kiinnostaa. Pelisarjan veteraanit toki jo tietävät, että Persona-peleillä kestää oma aikansa käynnistyä.
Taistelumekaniikka on hyvin samanlainen kuin pelissä Persona 5. Vuoropohjaiset taistelut ovat niin sujuvia, että ne eivät edes tunnu vuoropohjaisilta. Kivi, sakset ja paperi ovat keskiössä pahisten heikkouksia pohdittaessa. Kun sitten kaikki pahikset ovat maassa, voi suorittaa lopullisen mahti-iskun aivan kuin Persona 5:ssä. Kaikilla omassa joukossa on kuitenkin omat erikoisemmat ultimate-kykynsä. Tämä kyky vaatii mittarin lataamisen, joka täyttyy tiettyjä toimintoja tekemällä. Taistelumekaniikan osalta uusittu Persona 3 tuntuu juuri niin modernilta kuin pitääkin.
Pelasin englanniksi puhutuilla äänillä, eikä Persona 3 Reload petä. Ja toisin kuin alkuperäisessä pelissä, uusintaversiossa ääninäyttelyä on enemmän. Teknisesti muutenkin Persona 3 Reload on vaikuttava. Mikään ei tunnu vanhentuneelta. On kuitenkin sanottava, että alkuperäistä peliä vaivanneet ongelmat rytmityksessä ovat edelleen mukana myös uusintaversiossa.
Rytmityksen ongelmista huolimatta uusittu Persona 3 on ehdottomasti suositeltava pelikokemus. Jos pelisarja ei ole tuttu, on tässä oiva aloituspiste. Hidas alku tarjoaa riittävästi aikaa oppia talon tavoille ennen toiminnan alkamista toden teolla. Jos taas Persona 5 on jo koettu, on syytä varautua hitaaseen alkuun.
