Nintendon näkemys reaaliaikastrategiasta on jo vajaan 20 vuoden ajan ollut Pikmin. Vuonna 2002 Gamecubelle julkaistu peli laittoi lilliputin kokoisen astronautin pulaan vaaralliselle planeetalle, joka näytti kovasti takapihan puutarhalta. Vieläkin pienempien kasvimaisten pikmin-olioiden avulla taisteltiin suuria ötököitä vastaan. Lisäksi ratkottiin pulmia, ja kannettiin omaan avaruusalukseen jättimäisiä hedelmiä, pullonkorkkeja, sormiparistoja ja ties mitä muuta.
Jatkoa seurasi vuonna 2004 edelleen Gamecubella. Nyt mukana oli kaksi pelattavaa hahmoa, ja ensimmäisen pelin tiukka 30 (peli)päivän aikaraja oli poistettu. Sitä kolmatta osaa saatiin odottaa kauan, sillä julkaisu tapahtui vasta vuonna 2013 Wii U:lle. Kolmannessa osassa pelattavia hahmoja oli peräti kolme: Alph, Brittany ja Captain. Nyt tämä vähemmälle huomiolle jäänyt kolmas osa julkaistaan Nintendo Switchille lisänimellä Deluxe. Päivitetyssä versiossa on muutamaksi tunniksi lisää pelattavaa, mutta muuten kyseessä on sama hurmaava Pikmin 3 kuin ennenkin. Ylimääräiset pelimuodot eivät silti kykene peittämään sitä, että tarina on turhan lyhyt.
Pikmin 3 koostuu kourallisesta isokokoisia kenttiä, joissa pelaaminen muistuttaa pulmanratkontaa. Eteenpäin päästäkseen on aukaistava oikoreittejä, taisteltava suurikokoisia pomoja vastaan ja kartutettava omaa armeijaa. Tällä kertaa erilaisia pikmineitä on viisi. Punainen pikmin on kova taistelemaan, ja immuuni tulelle. Keltainen pikmin on kevyt, ja kestää sähköä. Näin ollen keltaisilla pääsee käsiksi muuten tavoittamattomissa oleviin paikkoihin. Lisäksi keltaisilla voi johtaa sähkövirtaa uusiin paikkoihin. Sininen pikmin pystyy toimimaan vedessä kiduksiensa ansiosta. Violetti pikmin lentää, mutta ei ole kovinkaan tehokas tappelija. Musta pikmin on painavaa ja kestävää tekoa, joiden avulla lasiset ja kristalliset pinnat hajoavat.
Tarina etenee varsin lineaarisesti. Tarkoituksena on kunnostaa avaruusalus, ja päästä takaisin kotiin. Korjaus edellyttää varaosien etsimistä, ja näitä vartioivat tavallisesti isokokoiset pomovastukset. Nintendolle ominaiseen tyyliin jokainen pomokohtaaminen on omanlaisensa pulma. Kun oikea strategia on löytynyt, kaatuu pahis vaivatta. Pomopahiksia ei ole kuin kourallinen, mutta jokainen niistä jää mieleen jännittävänä. Oman paineensa tilanteeseen tuo se, kun koettaa lennossa pohtia oikeaa taktiikkaa.
Joissakin pulmatilanteissa vaaditaan useamman kuin yhden pelattavan hahmon ohjastamista. Kovinkaan vaikeita nämä ongelmat eivät onneksi ole. Yleensä ratkaisuna on heittää yksi iso hahmo (Alph, Brittany tai Captain) muuten saavuttamattomissa olevalle alueelle, ja viskoa sitten riittävästi pikmineitä perään. Tämän jälkeen viskattu hahmo ottaa joukon komentoonsa, ja suorittaa tehtävän. Kokonaisuus toimii onneksi hyvin myös yksin pelattuna. Ainoastaan tarinan viimeinen tehtävä tunnutaan suunnitelleen ennen kaikkea kahdelle pelaajalle. Yksinkin siitä selviää, mutta sormilleen saa melkoisesti harjoitusta Pro Controllerilla pelatessa.
Yleensä reaaliaikastrategiapelien ohjaus on se osa-alue, jossa lajityyppi kompuroi konsoleilla. Odotetusti Nintendo selviytyy tästäkin haasteesta hyvin. Jokainen sormi saa kyllä harjoitusta, ja sujuvaksi omien pikminien hallinta muuttuu muutaman tunnin pelaamisen jälkeen.
Pikmin 3:ssa on kaksikin aikarajaa. Tavallisesti inhoan aikarajoja niiden kaikissa muodoissa, mutta Pikmin 3:n aikarajojen kanssa oppii kyllä elämään. Jokainen päivä kestää noin 15 minuuttia, ja sen lopuksi on omat pikminit koottava takaisin turvaan. Tämä aiheuttaa tietynlaisen paineen, koska joskus aloitettu projekti jää kesken. Peli tallentaa onneksi tilanteen hyvin, joten seuraavana päivänä jatkaminen onnistuu hyvinkin kivuttomasti. Se toinen aikaraja muodostuu mehusta, jota kolmen hengen miehistö kuluttaa yhden astian päivässä. Mehua saadaan keräämällä erilaisia hedelmiä maastosta, jonka jälkeen hedelmistä puristetaan mehu talteen. Toisin sanoen tätä mehua on oltava riittävästi varastossa, tai muuten peli päättyy.
Mehun keräämisen luoma paine ei ole suuri asia, koska muutaman ensimmäisen päivän jälkeen varastoa on mukana runsaasti yli välttämättömän tarpeen. Minulla kesti tarinan läpäisyssä 31 päivää, jonka päätteeksi mehua oli vielä 67 annosta jäljellä. Olisin siis pystynyt pelaamaan samalla varastolla koko pelin ympäri vielä kaksi kertaa.
Tarinan läpäisyssä menee noin 15 tuntia, jos kaiken tekee tavallisella vaikeustasolla pelaten. Ne muut kovemmat vaikeustasot ovat nimeltään Hard ja Ultra-Spicy. Uusien vaikeustasojen ohella pelin arvoa on haluttu jatkaa ylimääräisillä pelimuodoilla. Mission-tilassa pääsee pelaamaan jo suoritettuja tehtäviä eri tavoilla, ja mukana on myös pomotaistoille omistettu pelitila. Bingo Battle puolestaan asettaa kaksi pelaajaa toisiaan vastaan, ja taistot käydään jaetulla ruudulla. Pystysuunnassa jaettu ruutu pienentää pelinäkymää melkoisesti, mutta muuten homma toimii hyvin. Itse asiassa kaikki Pikmin 3 Deluxen pelimuodot ovat pelattavissa myös kaverin kanssa jaetulla ruudulla.
Kokonaan uutta on kahteen osaan jaettu Side Stories, joista toinen aukeaa pelin puolivälissä, ja toinen sitten tarinan läpäisemisen jälkeen. Molemmissa on kyse tehtävistä, joista tulee suoriutua käsketyllä tavalla tiukan aikarajan puitteissa. Pelillisesti Side Stories ei tuo mukaan mitään uutta, mutta tarinallisesti se saa kokonaisuuden tuntumaan aiempaa paremmalta. Side Stories tarjoaa lisäpelattavaa muutaman tunnin ajaksi.
Noin kokoavasti voi siis todeta, että varsinainen tarina on laadukas, ja tarjolla on hyvää pelattavaa noin 10-15 tunniksi. Mukana on muutakin ylimääräistä, mutta silti se oikea tarina olisi saanut olla mittavampi. Ei kuitenkaan pidä antaa nykymittapuulla lyhyen keston lannistaa, sillä se mukana oleva sisältö on alusta loppuun laadukasta ja viihdyttävää.