Planet Coaster 2 on ansaittu jatko-osa

Vuoristoratojen rakentaminen ja suunnittelu on ollut varmaankin lukemattomien lasten unelmana vuosien varrella. Ei siis ihme, että videopelit ovat yrittäneet tehdä unelmasta totta eri lähestymistavoillaan: aina pelihallimaisista peleistä kuten Theme Park, Thrillville ja uudempana Park Beyond, tai sitten realismia tavoitellen aina pseudoammattimaiseen NoLimits 2 -peliin saakka. Ehkä se parhaiten tunnettu sarja tällä saralla on RollerCoaster Tycoon, jonka loi Chris Sawyer, ja jonka myöhemmin otti hoitoonsa Frontier Developments hyvin myyneellä (yli 10 miljoonaa kappaletta) kolmannella osalla (julkaistiin 20 vuotta sitten Euroopassa).

Frontier julkaisi Planet Coasterin PC:lle vuonna 2016, ja sitten konsoleille 2020, sillä henkiset jatko-osat (nykyaikainen RollerCoaster Tycoon) ovat paljon, paljon huonompia, ja laajasti oltiin sitä mieltä, että Planet Coaster on se todellinen peli tässä lajityypissä. Mikään toinen peli ei osaa kohdilleen realismia ja helposti lähestyttävyyttä kera kauniin grafiikan, joilla huvipuistot tuntuvat eläviltä. Jatko-osa Planet Coaster 2 on saatavilla PC:lle, Playstation 5:lle ja Xbox Series X:lle (ja S:lle).

Tällaisten simulaatiopelien arviointi on usein hankalampaa kuin muiden pelien, joissa odotukset saattavat vaihdella suurestikin. Tietynlaisen pelaajan miellyttäminen (esimerkiksi sellaisen, joka nauttii huvipuiston pyörittämisen haasteesta ja niiden voittamisesta) saattaa ajaa pois toiset pelaajat, jotka nauttivat luovasta puolesta, ja haluavat antaa mielikuvituksensa sännätä vapaana keskittyen vain siihen "hauskaan" osuuteen.

Planet Coaster 2, kuten muutkin lajityyppinsä pelit, ratkaisevat tämän dikotomian tarjoamalla eri pelimuodot. Career Mode on niille, jotka haluavat testata taitojaan ennalta määrätyissä skenaarioissa, ja rajaton Sandbox Mode (jossa jokainen vuoristoratatyyppi on saatavilla alusta asti ja ohittaen uudet ominaisuudet, kuten sähkön, joka on rehellisesti sanottuna vain haittana). Kuitenkin yritettäessä löytää se hyvä tasapaino, on riski, ettei kukaan pelaajista ole täysin tyytyväinen. Ensimmäisen ryhmän pelaajat saattavat pitää hallinnointia turhan ohuena, ja näin se todellinen strategia puuttuu Careerin tavoitteista, ja näin rakennetaan vain se, mikä pakollista on. Ja edelleen ennakkoon muovattujen skenaarioiden geometria saattaa joskus olla vaikea saattaa kohdilleen.

Toinen turhautuva ryhmä saattaa olla se joukko, joka ei pidä HUD-elementeistä ja valikoista, ja kerrassaan ohjaamaton reitinvalinta ja kovinkin korkea oppimiskynnys yksilöitäessä teemoja, ratoja ja rakennuksia saattavat nekin olla liikaa.

Tietenkin räätälöidyn pelin suunnitteleminen kaikille pelaajille on epärealistista. Peli ei ehkä ole täydellinen joka tavalla, mutta se on niin pätevä kuin mikä tahansa simulaatiopeli voi olla esitellen Frontierin mittavan kokemuksen lajityypissä, ja on pakko-ostos vuoristoratojen ystäville. Koska saatavilla on laaja valikoima simulaatiopelejä, kaupunkirakennuspelejä ja strategiapelejä, jos on kiinnostunut tästä erityisesti, on hyvä mahdollisuus sille, että vuoristoradat ja huvipuistoajelut ovat se, mitä etsiikin. Tällä tavalla Planet Coaster 2 on hyvinkin kilpailijoidensa yläpuolella tarjoten mittavan valikoiman huvilaitteita, vuoristoratoja ja vesiliukuja, joiden innoitus on oikeassa elämässä.

Kun pelaa kilpa-ajamisen simulaatiopeliä, voi odottaa kaikkien valmistajien olevan mukana viimeisimpien malliensa kanssa, eikö? Sama pätee vuoristoratoihin. Vaikka kyse ei ole virallisista malleista, eikä mukana ole lisenssejä tai sen sellaisia, kaikki vuoristoradat on mallinnettu oikean elämän vastaavista. Aina erilaisista ratatyypeistä pienimpiin kosmeettisiin yksityiskohtiin koskien tukien, vaunujen tai ratojen suunnittelua, ovat vuoristoradat kovin kauniita katsella, ja kattavat melkein millaisen mallin tahansa: teräs, puu, käänteinen, siipinen, laukaisualusta, sukkula, vesi ja jopa aivan uusia, kuten pystyssä olevia Surf-ratoja.

Kuten aiemmissa peleissä, Frontier parodioi yhtiöiden nimiä usein hauskoin tuloksin: Bolliger & Mabillard muuttuu muotoon Valais & Nibwalden, Intamin onkin nyt Outamax, Rocky Mountain Construction on nyt High Peaks Construction... Nimet eivät tarkoita mitään suurimmalle osalle maailman väestöstä, mutta ne ovat kuin Ferrari, Audi tai Toyota vuoristoratojen maailmassa. Frontier osoittaa tuntevansa suuren osan Planet Coasterin pelaajista, jotka siis tuntevat myös heidät, ja haluavat tarjoilla leikkimistä geneerisen suunnittelun sijaan. Kun mukana on yli viisikymmentä ratatyyppiä (mukana lukemassa ei ole tasaisia ratoja ja vesiliukuja), on tarjolla jokaiselle jotain (joskaan en turhauttavasti voinut rakentaa Intaminin mestariteosta Batman: Gotham City Escape, sillä tarkkaa mallia ei ole saatavilla).

Realistiset mallit ovat etu eivät vain siksi, että vuoristoratojen ystävät voivat nörtteillä vähän (tai siis paljon), vaan myös luovat mahdollisuudet ovat aiempaa laajemmat. Ei ole tarvetta ajatella painovoimaa uhmaavaa fantasiarataa luodakseen vetoavan näköisiä ja omaperäisiä vuoristoratoja: huvipuistojen ala on jo toteuttamassa sinun lapsuutesi villeimpiä unelmia.

Mukana on perinteisiä vuoristoratoja kera klassisen mäkinousun, mutta myös laukaisualustaratoja. Jotkut sekoittavat molempia keinoja (ja niissä voi olla sekä nousumäki että laukaisualustat), osa laukaisualustoista voi kulkea eteen- ja taaksepäin, kun taas jotkut nostomäet ovat epätyypillisiä, kuten pystysuuntaan kulkevia hissejä, joita on Gerstlauerin vuoristoradoissa (jotka on nyt nimetty "Jerry St Laueriksi"). On mahdollista luoda sukkularatoja (ei suljettuja ratoja) ja, se isoin muuttava asia on, että joissakin radoissa on vaihtoratoja ja pudotusratoja, joten on ohjelmoitava, jos haluaa radan kulkevan eteen- tai taaksepäin... Voi jopa käyttää kellahtavia ratoja, jolloin rata kirjaimellisesti kellahtaa pystyasentoon, malli Vekoma ("Vector" siis pelissä) rakennettiin vain kerran kaksikymmentä vuotta sitten, ja on jälleen saavuttamassa suosiotaan. Ja RMC:n hybridiradat, jotka yhdistävät puurakenteita teräsrataan ja voivat kääntyä ylösalaisin, ovat saavuttaneet kovasti suosiota vuoristoratamallien keskuudessa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Voisin jatkaa, ja jatkaa...

Ei kuitenkaan voi sanoa, että se suurin pelin uutuus, vesiliukumäet ja rännit, tekisivät pelistä kovinkaan tuoreen. Vesiliukumäkien rakentaminen on samanlaista kuin vuoristoratojen rakentaminen ja edelleen yhtä hauskaa, mutta samalla on oltava varovainen, ettei ylitä sallittua vieraiden pelko- ja pyörrytysmäärää. Kuitenkin uima-altaiden rakentaminen saattaa olla melkoinen urakka, sillä se käyttää samaa tyyliä reitin rakentamiseen ja on lopulta aikaa vievä prosessi (on lisättävä veden suodatus, tikkaat, hengenpelastajat, aurinkovuoteet ja jopa varjo, sillä muuten vieraat voivat palaa auringossa). Ainakin se on hyvä muistutus aurinkovoiteen käyttämisen tärkeydestä!

Planet Coaster 1:n fanit saattavat pohtia, mitä on uutta muuta kuin ne kritisoidut vesipuisto-ominaisuudet. Pelissä on mukana uusi pelimuoto nimeltä Franchise, jossa voi pelata epäsymmetristä moninpeliä (alustojen kesken ristiin), rakentaa ja pyörittää huvipuistoketjua kera kavereiden, ja sitten ottaa mittaa muiden joukkueiden vastaavista.

Mukana ovat myös ne edellä mainitut yksilöintivaihtoehdot vuoristoradoille (esimerkiksi valojen lisääminen vaunuihin, tai erityisen teeman laittaminen ajeluihin) ja jopa voi ohjelmoida erikoistehosteita, animatroniikan lisääminen ja muitakin liikkuvia osia. Kuitenkin nämä vaativat mittavan määrän kärsivällisyyttä, ja hyötyisivät ehkä paremmasta opastusosiosta: mahdollisuus on mukana, mutta monet varmaankin eivät vain jaksa yrittää ymmärtää. Se ei ole iso ongelma, sillä kaiken rakentamansa voi ladata Frontierin palvelimille kaikkien käytettäväksi. Ja vaikka peli ei esitäkään mahdollisuutta selvästi, on pelaajakunta löytänyt sen mahdollisuuden, että voi luoda valottomia vuoristoratoja leikkimällä reaaliaikaisilla valaistusominaisuuksilla. Simpukkamaiset Haunted Mansion -ajokit ovat niin ikään mukana niiden ei-vuoristoratojen joukossa...

Kyllä, olen vuoristoratanörtti, joten vesipuistojen mukana oleminen tai puuttuminen eivät olisi vaikuttaneet kiinnostukseeni peliä kohtaan. En myöskään ole kovin kiinnostunut mittavista yksilöintimahdollisuuksista koristeille ja rakennuksille. Sen sijaan voin käyttää tunteja yrittäen luoda paikallisia vuoristoratoja peliin. Kuitenkin tiedän ihmisiä, jotka ovat innoissaan nimenomaan vesipuisto-ominaisuuksista ja käyttävät tunneittain aikaa luoden mahdollisimman kauniita vesipuistoja, ja kieltämättä ne näyttävät todella hyviltä: grafiikka on mahtavaa, veden sininen ja liukujen elävät värit ovat kertakaikkisen mahtavia, ja saavat kaipaamaan kesän paluuta jo nyt.

Tämä on se, mihin viittasin Planet Coaster 2:n arvion alussa: on monia erilaisia Planet Coasterin pelaajia erilaisine mieltymyksineen, joten pelin tuntuma saattaa vaihdella toisesta pelaajasta toiseen. Kuitenkin ei käy kieltäminen, että Frontier Developments on tehnyt mahtavaa työtä tasapainottaen sisältöä jokaiselle pelaajalle, ja samalla lisäten enemmän kuin tarpeeksi uusia asioita, ja siksi "2" pelin nimessä on ansaittu, kahdeksan vuotta myöhemmin.