Planet of Lana ei ole erityisen yllättävä

Olen seurannut mielenkiinnolla Wishfullyn Planet of Lana -pelin edistymistä sosiaalisessa mediassa. Ruotsalaispulju on kerännyt huomiota näyttävillä videopätkillä, mainostaessaan Early Access -ostoa ja nostattaessaan hypeä jo toista vuotta. Positiiviseksi yllätykseksi peli julkaistaan PC:n rinnalla samanaikaisesti myös Xboxille, jonka ansiosta pääsin itsekin käsiksi näyttävään seikkailuun heti julkaisussa.

Lanan viettämä rento päivä siskonsa kanssa muuttuu kertaheitolla, kun taivaalle ilmestyy lukuisia avaruusaluksia. Vihamieliset robottioliot alkavat järjestelmällisesti keräämään planeetan eliöitä ja ihmisiä häkkeihin, jolta Lana täpärästi välttyy. Hänen tehtäväkseen jääkin pelastaa siskon ohella kylänsä asukkaat tältä järkyttävältä kohtalolta.

Planet of Lanan tarina on hyvin suoraviivainen seikkailukertomus, jossa tekeminen menee tarinallisten elementtien edelle. Itse asiassa tarinan käynnistäviä avaruusolioita näkyy matkan varrella harvinaisen vähän pelin keskittyessä enemmän paikalliseen ympäristöön ja sen aiheuttamiin haasteisiin. Pelaajan ohjaaman Lanan avuksikin tulee paikallinen kissa-apinaolio, jolla on iso merkitys pulmien ratkaisussa.

Sivunäkymästä pelattava Planet of Lana kuljettaa pelaajaa pitkin erilaisia ympäristöjä pulmien ollessa pelin keskiössä. Ympäristöön sidotut ongelmat ratkaistaan pitkälti vihollisia väistelemällä, oikeita ajoituksia suorittamalla sekä erilaisia nappeja ja laitteita aktivoimalla. Lana liikkuu sivusuunnassa ja osaa lisäksi kiipeillä, hyppiä sekä kulkea kumarassa. Näitä toimintoja vaihdellaan tilanteen mukaisesti ja yhdistellään erilliseen aktivointikäskyyn muodostaen sujuvaa etenemistä ja ratkoen pulmia monipuolisessa ympäristössä. Lanan pelastamaa kissa-apinamaista ötökkäkaveria voidaan käskyttää pysymään paikallaan, seuraamaan, liikkumaan tiettyyn pisteeseen tai aktivoimaan nappeja. Olion tehokkaasta hyppyvoimasta onkin hyötyä useita kertoja pulmia ratkaistaessa.

Planet of Lanan pulmat ovat tasoloikan tuntijoille hyvin tuttua puuhaa, eikä peli missään vaiheessa pelimekaanisesti tee mitään yllättävää. Helposti ratkaistavat ja osaksi itseään kierrättävät pulmat toimivat sujuvana viihteenä jarruttelematta rullaavaa tempoa.

Pelin voimavarat ovat sen upeassa grafiikassa ja vahvassa tunnelmanluonnissa. Tasoloikan maailma on luotu erittäin eläväksi rakentamalla lukuisia kerroksia parallaksityyliin ja tekemällä näiden kerrosten elementeistä dynaamisia esimerkiksi heiluttelemalla puunoksia ja liikuttelemalla olioita. Tyylillisesti orgaaninen ja käsin piirretyn oloinen laadukas yleisilme on todella kirkas ja värikäs tehden tunnelmasta miellyttävän. Hahmosuunnittelu on sympaattista ja yksityiskohtaista saaden pelin näyttämään parhaimmillaan kuin laatuanimaatiolta. Ainoastaan animoinnin laskelmoitu jäykkyys tekee hahmojen liikkeistä hieman elotonta ja mekaanista. Xbox Series X pyörittää Planet of Lanaa ongelmitta ja äänettä, mutta lataustauot ovat yllättävän pitkiä. Myös pelin ja välivideoiden vaihto suoritetaan aina mustan kautta, mikä häiritsevästi katkaisee tunnelman. Wishfully mainitsi peliin tulevan julkaisupäivänä päivityksen, joka muun muassa korjailee graafisia ongelmia.

Ääninäyttely on vähäistä, mutta sitäkin osuvampaa. Hahmot puhuvat jotain tuntematonta kieltä, joka muistuttaa Ico:n (Team Ico, 2001) hahmon huutelua ja tekee hahmoista persoonallisempia. Ääniefektejä on vähemmän kuultavissa eivätkä ne erotu juuri edukseen. Musiikki on taas todella laadukasta, hyvin elokuvamaista ja kaunista tunnelmointia, mikä istuu hienosti yhteen pelin näyttävän ilmeen kanssa. Ainoastaan tarinan kannalta isossa osassa oleva teemasävel on häiritsevästi otettu suoraan Whitney Houstonin ja Mariah Careyn 1990-luvun hitistä When You Believe.

Planet of Lana tarjoaa juuri sitä, mitä sen esittelyvideot lupaavat: kuvankaunista tasoloikkaseikkailua ja kevyttä pulmailua omaperäisessä maailmassa. Paikoittain Another Worldia (Éric Chahi, 1991) muistuttava peli ottaa varsin varman päälle mitä pelimekaniikkoihin tulee, mutta kompensoi sitä onnistuneesti miellyttävällä tunnelmalla ja reippaalla etenemisellä. Noin neljän ja puolen tunnin läpipeluu menee harmillisen nopeasti, ja jatkoa jää kaipaamaan.