Brendan Greenen modiprojektista alkunsa saanut Playerunknown's Battlegrounds on vajaan parin vuoden elinkaarensa aikana muodostunut melkoiseksi hittituotteeksi. Pelaajamäärät kasvavat jatkuvasti, ja pelillä on vahva jalansijansa tällä hetkellä myös elektronisen urheilun kentällä. Alkujaan peli oli puhtaasti PC-projekti, mutta viime vuoden lopulla PubG saatiin lopulta myös konsoleille.
Tietyssä mielessä on varmasti oikeutettua sanoa, että PubG käynnisti koko tällä hetkellä rehottavan Battle Royale -huuman. Vaikka jo aiemmin peleissä kisattiin kukkulan kuninkuudesta, vasta PubG:n jälkeen BR-pelejä alkoi ilmaantua markkinoille jatkuvalla syötöllä toisensa kanssa kisaamaan. Itselleni BR-skene on ollut Fortnite-testejä lukuun ottamatta suhteellisen tuntematonta maaperää, joten PubG:n konsoliversio vaikutti hyvältä tavalta ottaa selvää, mistä oikein on kysymys.
Tässä vaiheessa jokaiselle pelin fanille varoituksen sana: minä en selvästikään kuulu tämän pelin kohdeyleisöön. Minun silmissäni PubG oli aivan tavattoman tylsä kokemus. Selviytymistaistelu yksin sataa vastaan todella suurella kartalla on ajatuksena kiinnostava, mutta pelin näkemys siitä on yllättävän puisevaa pelattavaa. Luultavasti vain pelaan väärin, sillä kerta toisensa jälkeen loikkasin alussa mahdollisimman kauaksi muista pelaajista, jotta saisin kerättyä resursseja riittävästi edessä lymyilevää kiivasta tulitaistelua ajatellen.
Mutta kun sitä tulitaistelua joutui pahimmillaan odottelemaan 15 minuuttia, ilman että missään näkyi ristin sielua siitä huolimatta, että peli oli täysi - itse asiassa kaikki pelaamani matsit olivat jatkuvasti täynnä, mikä osaltaan myös kertoo pelin suosiosta kaiken oleellisen. Ympäristöt ovat monesta muustakin pelistä tuttua postapokalypsia, mutta erilaisia paikkoja on monenlaisia ja tutkimustyöstä sinänsä palkitaan hyvin.
Muuten pelimekaanisesti vikoja ei ole juuri löydettävissä. Monella tavoin kyseessä on hyvin viilattua ja toimivaa nettiräiskintää, joka varmasti puhuttelee monia. Itse jäin kuitenkin kaipaamaan esimerkiksi muinaisesta MAGista tuttua intensiivisyyttä ja taistelun tuntua, sillä vaikka PubG pienenevän pelialueensa myötä sellaista jossain vaiheessa peliä lopulta tarjoaakin, odottavan aika on usein aivan liian pitkä.
Niinpä PubG ei valitettavasti ole minun kana-ateriani, mutta entäpä sitten muuten? Jos peli ei ole aiemmin tuttu, onko pleikkariversio sitten se, jonka myötä rynsesteri kannattaa viimein rasvata ja loikata mukaan?
No ei. Ainakin perus-PS4 takelteli pelin kanssa ihan huolella. Jo pelkästään alun lentokoneesta loikkaaminen nyki ja pätki toisinaan pahasti siitäkin huolimatta, että tekstuurit latautuivat joka pelissä todella hitaasti. Itsekseen samoillessa ruudunpäivitys pysyi vielä ihan siedettävänä, mutta sitten kun viimein alkoi tosissaan tapahtua, myös PS4 kävi kamppailua elämästä ja kuolemasta tuuletin vimmatusti apua huutaen. Myös pelin käyttöliittymää olisi voinut viilata vielä tovin. PubG sisältää yksinkertaisen perusluonteensa ohella paljon erilaisia toimintoja, jotka ovat sijoitettu DualShockin nappuloihin vähän sinne päin. Jotkut tutut perustoiminnat löytyivät toki sieltä mistä pitikin, mutta ensimmäistä kertaa aikoihin jouduin tukeutumaan valikoihin selvittääkseni sen, mistä tapahtuu mitäkin.
PubG on ilmiö, joka maistuu monelle, mutta minun pelini se ei valitettavasti ole. Jos peliin haluaa tutustua, ainakin vielä tässä vaiheessa lienee myös parasta vilkuilla muiden kuin PS4-version suuntaan. Teknisiä ongelmia korjaillaan päivityksillä ahkerasti, joten ehkäpä myöhemmin tätäkin versiota voi pelistä kiinnostuneille suositella lämpimämmin.