Gamereactorin aiemman arvion voi lukea täältä.
Pokémonit ovat olleet kuluneen vuoden aikana näyttävästi esillä Switch-konsolin pelivalikoimassa, kun Game Freak ja Nintendo ovat tuutanneet markkinoille vuoden sisällä kolme isoa nimikettä. Marraskuussa 2021 julkaistu pelikaksikko Brilliant Diamond & Shining Pearl toi Switchille kiillotetut käsikonsolipelit Diamondin ja Pearlin (2006) uusien pelaajapolvien ulottuville, ja tammikuussa 2022 pelikauppojen hyllyille pamahtanut Pokémon Legends: Arceus päästi pelaajat samoilemaan aiempaa avoimemmissa maisemissa. Arceus vaikutti lupaavalta mutta varovaiselta uudistukselta vähemmän lineaarisen Pokémon-seikkailun suuntaan, mutta usealle pienemmälle alueelle pilkottu perusseikkaileminen ei riittänyt täysin lunastamaan odotuksia.
Arceusin kanssa tänä vuonna ahkeroineet Pokémon-fanit saivat uutta pelattavaa marraskuun 2022 puolivälin paikkeilla, kun taskuhirviöiden yhdeksäs sukupolvi käynnistyi Pokémon Scarletin ja Violetin muodossa. Valitettavasti ripeä julkaisutahti ja Game Freakin kyvyttömyys tai haluttomuus oikeasti uudistaa ja syventää Pokémon-sapluunaa ovat johtaneet siihen, että uudet seikkailut tuntuvat viihdyttäviltä mutta selkeästi viimeistelemättömiltä kokonaisuuksilta. Scarletin ja Violetin aiemmin arvostelleen Ruben Jonesin tavoin uusi avoimen maailman Pokémon-matka jätti minut kylmäksi niin tekniseltä kuin pelisuunnittelulliselta puoleltaan, vaikka ongelmien alla sykkikin sinänsä sujuva ja värikkään vauhdikas peliseikkailu. Tämä arvio on tehty Pokémon Scarlet -version pohjalta.
Scarletin alussa pelaajan muovaama nuori sankari on aloittelemassa Pokémon-uraansa välimerellisellä Paldea-saarella, jonka keskiössä törröttävä Naranja Academy -opinahjo tarjoaa keskeiset eväät ja opit seikkailuun. Sankari saa kuitenkin yllättävää apua Paldean laaksojen, aavikoiden ja metsien valloittamiseen, kun matkaan lyöttäytyy salaperäinen Koraidon. Violet-versiossa pelaajan ajokkikaverina toimii Miraidon-niminen tuttavuus, ja Scarlet ja Violet erottuvatkin toisistaan näiden kahden legendaarisen Pokémonin lisäksi muutamalla muulla värikoodatulla yksinoikeushirviöllä toisistaan.
Edellä mainittu Arceus otti muutamia kuva- ja pelisuunnittelullisia vaikutteita The Legend of Zelda: Breath of The Wild -seikkailusta (2017), joka päästi pelaajat tutkimaan rajoituksetta Hyrulen avointa fantasiamaailmaa. Arceuksen Breath of the Wild -innoitukset jäivät kuitenkin muutamien selviämismekaniikkojen hyödyntämiseen ja villien Pokémonien aggressiivisen olemuksen esittämiseen. Valitettavasti Scarlet hylkää nämäkin ominaisuudet puhumattakaan oikeasti avoimen pelimaailman toteuttamisesta. Naranja-akatemian perehdytyssessiosta selviävä pelaaja saa näennäisesti valita, mistä ilmansuunnasta lähtee aloittamaan seikkailuaan, mutta edellä mainitut korkeat mäet ja vesialueet ovat ennen Koraidonin kehittämistä ylitsepääsemättömiä esteitä, eikä pelaaja voi lähteä ruokkimaan seikkailuviettiään esimerkiksi haahuilemalla suoraan tuntemattomalle alueelle. Pokémon-pelien nuoren kohderyhmän huomioiden on toki ymmärrettävää, että seikkailemisesta ei ole tehty liian haastavaa, mutta näin keinotekoisilla rajoituksilla seikkailuinto ja kiinnostus pelimaailmaa kohtaan kärsivät aika lailla.
Scarlet ei myöskään onnistu juuri motivoimaan tai innostamaan pelaajaa tutkimaan ja seikkailemaan pelimaailmassa. Pahisten tukikohdat, Pokémon-salit mestarikouluttajineen ja luonnossa laiduntavat titaanitaskuhirviöt odottavat pelimaailman kartalla olevien kuvakkeiden alla, ja maastossa möyrivä pelaaja avaa pelimaailmaa vierailemalla kioskimaisissa Pokémon-keskuksissa, joissa omien taskuhirviöiden parantaminen ja varusteiden täydennys onnistuvat. Pahisleirien konnien kurmottaminen ja salimestarien selättäminen edustavat sitä perinteisempää Pokémon-pelaamista. Edellä mainitut titaanimalliset hirviöt avaavat niiden päihittämisen jälkeen Koraidonille uusia lentämisen, uimisen ja kiipeämisen kykyjä ja taitoja, joiden myötä pelimaailmaa kelpaa tonkia lisää ja päästä käsiksi korkeilla mäillä tai saarilla oleviin aarteisiin.
On kuitenkin harmi, että Scarlet ei anna pelaajan itse tehdä edellä mainitun Breath of the Wildin tavoin merkintöjä maailmankarttaansa, eikä pelimaailman tutkiminen muutenkaan oikein tunnu houkuttelevalta. Siellä täällä olevista Poké-palloista saatavat aarteet koostuvat tylsästi perusvarusteista ja uusia kykyjä hahmoille opettavista TM-levykkeistä, joita saa kaupastakin. Koraidonin kyydissä paikasta toiseen jolkotteleminen tekee sinänsä suurehkosta pelimaailmasta vähän pienimuotoisen, ja sinne tänne maastoon sijoiteltujen Pokémon-keskusten välillä voi sen ensivisiitin jälkeen pikamatkustella ilman rajoituksia. Näin kompaktissa pelimaailmassa ei yhtään haittaisi, jos peli vähän rohkaisisi poikkeamaan reitiltä uusien yllätysten perään. Ainoa oikeasti yllättävä juttu tapahtui eräillä kalliomuodostelmilla, kun sain kokemustasolla 50 salamoivan Jolteon-sähkökoiran huomattavasti vähemmän kokeneen Pokémon-kaartini kimppuun, mutta muuten pelimaailma tuntuu harmittavan tyhjältä.
Siellä täällä laiduntavia Pokémoneja pääsee tietysti pyydystämään ja tappeluttamaan, jotta läkähtyneen monsterin nappaaminen Poke-pallolla onnistuisi, mutta Rubenin sanoin edellisistä peleistä tutut hahmomallit tepastelevat vähän tylsännäköisesti siellä täällä. Toisaalta Arceuksen astetta toimintapelimäisempi lähestymistapa toimii edelleen tehden aikaisemmin vähän raskaasta hahmonkehityksestä astetta rennompaa. Pelaajan joukoissa voi olla edelleen samanaikaisesti kuusi Pokémonia, joista yhden kerrallaan voi valita joukon johtajaksi. Tämän ykkösvalinnan voi usuttaa tappelemaan villejä luontokappaleita vastaan Switchin ohjaimen R-painikkeella, jolloin hahmot käyvät kamppailemaan ilman vuoropohjaista viritelmää. Toisiaan mätkivät Pokémonit tappelevat, kunnes toinen pökertyy, ja tällä tavalla pelaaja voi helposti kerryttää kaikille hahmoille kokemuspisteitä.
Valitettavasti R-painikkeella komentaminen jättää tarkkuudessaan toivomisen varaa. Ilmeisesti kyseisellä painikkeella voi valita hyökkäyksen kohteeksi tietyn pokémonin, jota punainen nuoli osoittaa sen merkiksi, että pelaajan pokémon on käymässä tämän kimppuun. Valitettavasti ruudulla rynnivän, pelaajan käskyttämän pokémonin oma tekoäly ei tunnu riittävän useinkaan erityisen joustavaan komentojen vastaanottamiseen, vaan pelaaja joutuu itse väistelemään ja varomaan villien pokémonien hyökkäystä. Esimerkiksi Mareep-lammasolennoilla on hauska taipumus reagoida laumaan suuntautuvaan hyökkäykseen niin, että monsteriparat säntäilevät joka suuntaan. On yllättävän terapeuttisen vahingoniloista vapauttaa tuhovoimaltaan melkoinen taskuhirviö nokkimisjärjestyksessä vähemmän nohevien luontokappaleiden sekaan; esimerkiksi väkivahva Gyarados-eväkäs tekee alueella kuin alueella keskiverrommista olennoista selvää todella helposti.
Ruben antoi omassa arvostelussaan Scarletille ja Violetille huutia graafisesta ruokkoamattomuudesta, joka on kieltämättä huippupaikalla teknisten ongelmien jäävuoren laella. Tyhjät ja kulmikkaat maisemat ovatkin kehnon näköisiä, ja tätä arviointia kirjoitettaessa edelleen julkaisun jälkeisiä päivityksiään odottavan Scarletin ilme tuntuu todella pysyvän Rubenia siteeratakseni kasassa ilmastointiteipillä ja pyhällä hengellä. Pelimaailman maastossa olevat varjot ovat väreilyssään ja sahalaitaisuudessaan todella amatöörimäisen näköisiä, ja esimerkiksi kallioiden takana olevan auringon maahan heittämät varjot saattavat tehdä todella kömpelönnäköisiä katoamistemppuja.
Myös Rubenin mainitsemat ikivanhat hyökkäysanimaatiot ja se ainainen ääninäyttelemisen puuttuminen ovat täysin käsittämättömiä puutteita Pokémonin kaltaisessa ikivanhassa pelisarjassa, vaikka varsinkin ihmishahmojen hahmomallit ovatkin aika näyttäviä ja yksityiskohtaisia. Scarletin ja Violetin myötä Pokémonien kokonaismäärä on noussut tuhanteen taskuhirviöön, mutta uusissa peleissä on mukana noin 400 pyydystettävää hahmoa. Uusista aloitushirviöistä vedessä viihtyvä Quaxley-töyhtöhyyppä nousee hauskalla olemuksellaan ankkamallisten Pokémonien harvaan joukkoon, ja myös kiinnostavia uusia tuttavuuksia on mahtunut sekaan. Sympaattinen Lechonk-töpselikärsä ja salaperäinen Gimmighoul omituisine siellä täällä lojuvine lantteineen uinevat hitaasti mutta varmasti mukaan uusklassisten Pokémon-hahmojen sekaan.
Ruben suhtautui myös vähän nihkeästi uuteen Terastallizing-taistelumekaniikkaan, jossa kristallimaiseksi muuttuva taskuhirviö osaa lasautella entistä voimakkaampia elementti-iskuja. Terastallizing ei kuitenkaan tarjoa Rubenin sanoin mitään uutta tai yllättävää lisää taisteluihin, vaan lähinnä uusilla valotehosteilla höystettyjä liikeanimaatioita, jotka pitävät yllä sarjan elementtityyppien keskinäisiä heikkouksia korostavaa taistelumekaniikkaa. Rubenin tavoin jäin miettimään, että olisiko tämä uusi Pokémon-pelikaksikko välttämättä tarvinnut uusia käänteitä sinänsä luontevasti toimiviin taistoihin, kun moninpelipuolikin on teknisestä takkuamisestaan huolimatta ihan hauskaa puuhaa niin avoimen pelimaailman koluamisineen kuin maksimissaan neljän pelaajan kimppamatseineen.
Olisinkin ehkä mieluummin nähnyt pelimaailmassa liikkumisessa hyödynnettävän Koraidonin vahvempaa hyödyntämistä ja hahmon syventämistä, sillä kulkupelinä toimivassa Pokémon-hahmossa olisi sekä tarinallista että pelillistä potentiaalia, joka ei tällä kerralla pääse täyteen loistoonsa. Koraidonilla kulkeminen on itsessään varsin paljon pelimaailman tutkimista muuttava sivujuonne, joka toivottavasti tuo tuleviin seikkailuihin mukaan oikeaa avoimen maailman meininkiä jatkossa mahdollisesti hyödynnettävine kieseineen ja muine kulkupeleineen.
Käsikonsolipeleillä uransa aloittanut Game Freak on osoittanut Switchille julkaistujen kolmeulotteisten Pokémon-eeposten myötä, että firmalta ei syystä tai toisesta tunnu onnistuvan rohkea loikka avoimen maailman Pokemon-seikkailun tekemiseen. Scarlet ja Violet sisältävät onneksi edes vähän niitä muutoksia, jota pelisarja olisi kaivannut kaavaansa jo vuosikausia sitten. Tekninen takkuaminen ja samat vanhat puutteet saavat pohtimaan sitä, että ehkäpä se seuraava suuri Pokémon-seikkailu tarvitsisi pelisarjan tuulettamista kokonaan uuden kehittäjän muodossa?
Jo nyt leivän tavoin kaupaksi käyneiden Scarletin ja Violetin muikeiden myyntitulosten perusteella kovin jyrkkää suunnanmuutosta ei kannata välttämättä odottaa lähitulevaisuudessakaan. Rentoa Pokémon-pelaamista alkutalveen kaipaavat pelaajat tuskin tulevat kauheasti pettymään, kunhan vain Game Freak saisi ne pelikokemusta parantavat päivityspaketit linjoille jossain vaiheessa.