Pokémon-pelien on täytynyt tehdä jotain oikein, ovathan ne onnistuneet ylläpitämään suosiotaan jo lähemmäs parikymmentä vuotta. Kuudennessa sukupolvessaan etenevä sarja saa viimein ensimmäisen täysiverisen edustajansa Nintendo 3DS:llä, jolla kehittäjä Game Freak on saanut tehtäväkseen luoda jotain tuoretta.
Kyse ei ole täysivaltaisesta mullistuksesta, vaan sen sijaan kehittäjät ovat uudistaneet ulkoasua, päivittäneet pelimekaniikkoja ja lisänneet uusia mausteita. Pokémon X/Y on tutunoloinen matka läpi vakiintuneen muodon. Pelin ytimessä olevat vuoropohjaiset taistelut ovat pitkälti samanlaisia kuin aina ennenkin - syviä ja vaihtelevia -, mutta samalla erinäiset hienosäädöt tuntuvat tervetulleilta.
Tarkoituksena on tietysti nousta mahtavaksi pokémon-valmentajaksi, tällä kertaa Ranskasta inspiraationsa saaneella Kaloksen alueella. Maailma on mittavan kokoinen, ja sen halki lähdetään seikkailemaan vain yhden hirviön ja pokédexin voimin. Edetessä napataan uusia hirviöitä, koulutetaan niitä ja taistellaan muita vastaan. Tiet risteävät niin ystävien kuin kilpakumppanienkin kanssa, mutta Kalos on yleensä pelaajaa kohtaan ystävällinen paikka. Edes pelin päävastustaja Team Flare ei ole järin uhkaava, vaan pikemminkin harhaanjohdettu pyrkimyksessään luoda parempi maailma.
Edellisten osien lättänät 2D-kuvitukset on tässä osassa hylätty kokonaan, ja niiden sijasta nähdään tyylikästä 3D-grafiikkaa. Maailmaa täplitetään metsiköillä, vuoristoilla, aavikoilla ja lumikentillä, ja mukavan näköisiä ympäristöjä tutkii mielellään. Lisäksi jotkut sisätilat ovat ihastuttavan mielikuvituksellisia. Näistä mainittakoon erityisesti kahdeksan salia, joissa seikkaillessa vieraillaan.
Paikasta toiseen tarpomista vauhditetaan sopivasti erilaisilla liikkumistavoilla. Jo ensimmäisen tunnin aikana saadaan rullaluistimet, jotka ovat hauska lisä ja mahdollistavat määrätyissä paikoissa jopa grindailun. Tuttu polkupyörä tekee paluun, kunhan muistaa käydä pyöräkaupassa. Suuremmat pokémonit puolestaan toimivat ratsuina muutoin mahdottomissa maastoissa, ja lento- ja surffailukyvyt avataan seikkailun puolivälin tienoilla.
Taisteluanimaatiot ovat vaikuttavampia kuin aiemmissa peleissä, ja mukaan on ympätty yllin kyllin uusia monsuja, jotka kaikki on toteutettu omalla tyylillään. Pitkästä aikaa mukana on myös täysin uusi monsterityyppi, keiju-pokémonit, jotka ovat verrattain kovia vastuksia ja siksi makeita hahmoja taktisille pelaajille. Ne ovat myös uskomattoman tehokkaita lohikäärmeitä vastaan. Vahva keiju voi iskeä kertalaakista kuutamolle aikaisemmin ylivoimaiselta tuntuneen loharin.
Pelin puolivälin kieppeillä avautuu uusi megaevoluutiokyky, jonka avulla monsterit voivat väliaikaisesti kasvaa yli viimeisestä evoluutiovaiheestaan. Vaikka kyky esitellään Kaloksen suurimpana salaisuutena ja kovin vaikeasti hallittavana, käytännössä se on vain lisäoptio taisteluvalikossa, josta sen voi poimia tiettyjen ennakkoehtojen täytyttyä. Se on joka tapauksessa tervetullut ominaisuus. Megaevoluutio ei vain näytä siistiltä, vaan se myös muuttaa taisteluita. Charizard esimerkiksi muuttuu tulityypin pokémonista lentotyypin pokémoniksi, mikä muuttaa hahmon vahvuuksia ja heikkouksia.
Taisteluista on myös muutamia eri variaatioita, kuten Horde Battle, jossa taistellaan viittä heikkoa pokémonia vastaan samanaikaisesti, ja harvinaisempi Sky Battle, joka rajaa taistelussa käytettävät pokémonit lentotyyppiin. Näistä mekaniikoista huolimatta valtaosa taisteluista ei tarjoa tarpeeksi haastetta. Kenties vaikeustasoa on viilattu nuoremmalle yleisölle, mutta voittojen saavuttaminen on aika ajoin jopa turhauttavan yksinkertaista, kun tekoälyvastustajat käyttävät toistuvasti tehottomia liikkeitä ja vaikuttavat autuaan tietämättömiltä, miten elementaaliheikkouksilta suojautua. Etenemisen ollessa helppoa pelin suurimmaksi haasteeksi muodostuu harvinaisten hirviöiden metsästäminen, täydellisen tiimin kasaaminen ja hahmojen kykyjen maksimoiminen.
Kilpailullisempaa taistelua on tarjolla moninpelin puolella. PSS eli Player Search System on sarjan tähän asti paras tapa vaihtaa pokémoneja ja taistella kavereita vastaan. Valikko on melkein aina saatavilla 3DS:n kosketusnäytöllä. Se näyttää linjoilla olevat kaverit, aiemmin verkossa kohdatut ihmiset ja 3DS:n havaitsemat ohikulkijat. PSS-valikosta voi lähettää valitulle henkilölle vaihto- tai taisteluehdotuksen, ja vastaanottaja voi tallentaa pelinsä ja valmistautua ennen viestiin vastaamista.
Kosketusnäytöltä löytyy myös Super Training, jossa boostataan pokémonien ominaisuuksia minipeleissä, sekä Pokémon Amie, jossa parannetaan suhteita otuksiin niitä hoitamalla. Maalitaulujen ampuminen, nyrkkeilysäkin moukuttaminen tai pokémonien paijaaminen ei ole kuitenkaan järin kestävää viihdettä ja nämä ominaisuudet käyvät nopeasti puuduttaviksi häiriötekijöiksi. Pintapuolinen tarina uhkaavasta joukkotuhosta ja ystävyyden tärkeydestä ei ole myöskään pelin vahvinta antia, mutta ainakin Pokémon X/Y on täynnä veikeää huumoria.
Peliä kantaa seikkailun ilo mukaansatempaavassa ja rikkaassa maailmassa, jossa riittää tekemistä vielä tarinan läpäisyn jälkeenkin. Taisteluihin tuodut uudistukset ja päivitetty kuvitus osoittavat sarjan menneen eteenpäin 3DS:llä, vaikka tekoäly kaipaisikin vielä vähän kiristämistä. Epäilemättä Pokémonin kuudes sukupolvi ilahduttaa nuoria pelaajia ja useita aikuisiakin.
