Power Rangers Rita's Rewind on mukavan retroa läiskettä ja mäiskettä

Kasvoin 1980-luvulla, ja kulutin suurin piirtein kaikki saatavilla olevat animaatioiden kulttiklassikot. Kun sitten Power Rangers ilmaantui 1990-luvulla, olin jo turhan vanha ottaakseni vakavasti värikkään sankariköörin. Nuoremmat veljeni sen sijaan katselivat, ja sen avulla pääsin kokemaan, miten paljon sarjasta pidetään. Jopa siinä määrin, että sarja on pinnalla edelleen.

Videopelejäkin on, joskin on kulunut aika kauan, kun viimeksi oli mitään isomman budjetin teosta saatavilla. Puoliksi kalliin pelin sijasta on Digital Eclipse päättänyt valita toisenlaisen tien pelillään Power Rangers Rita's Rewind. Tuloksena on totaalisen retroa, ja idea on samanlainen kuin niissä peleissä, jotka olivat pinnalla silloin joskus vuonna 1993. Käytännössä tämä tarkoittaa klassista läiski ja mäiski -pelaamista, jossa päästään tappamaan kaikenlaiset viholliset liukuhihnalla.

Ja ollakseen vielä enemmän retro, esitetään kaikki klassisten TV-sarjojen tyyliin. Muutaman valinnan saa tehdä, mutta oletusarvoinen tila näyttää fantastiselta. Lisäksi mukana on tyypillinen videopelien innoittama ja kertakaikkisen ilmiömäinen musiikki (jonka on säveltänyt Sean 'CosmicGem' Bialo) ja ääninäyttely, joka kuljettaa minut värikkäämpään ja mahdollisesti miellyttävämpään aikakauteen.

Jos pelasi Teenage Mutant Ninja Turtles: Shredder's Revengen, tai edes Battletoadsin ja Streets of Rage 4:n, Tunnistaa pelattavuuden välittömästi. Rita Repulsa on tehnyt pahojaan matkaten ajassa taaksepäin tekemään yhteistyötä itsensä kanssa, ja tuloksena on, että on pakko lyödä pahiksia naamaan liukuhihnamaisesti, ja siinä sivussa päihittäen myös pomovastuksia.

Tällaisessa pelissä tärkeää on helposti omaksuttava ja hauska taistelumekaniikka, ja onkin mukava sanoa, että homma toimii kuin ajatus. On helppoa jakaa turpasaunaa pahiksille, yhdellä napilla väistetään kohti suuntautuva isku ja pelaaja voi myös hyppiä ja käyttää superhyökkäystä siivoamaan ruudun pahiksista (tai ainakin ne heikommat). Edellä kuvatun ansiosta Power Rangers Rita's Rewind saa pelaajan tuntemaan itsensä taidokkaaksi, ja näin peli on kuin riippuvuutta aiheuttava sokeri, joka saa jatkamaan pelaamista. Lisäksi perinteiset turhautumisen aiheet ovat vähissä, kuten se, että jos vaikka putoaa sillalta, menettää vain neljäsosan elämästä sen ihan kokonaisen sijasta.

Lajityyppi hyötyy aina kavereiden kanssa pelaamisesta, ja sama pätee nytkin. Power Rangers Rita's Rewind on pelattavissa paikallisesti peräti kuuden pelaajan kesken (joskin vain neljän pelaajan voimin PS4:llä ja PS5:llä). Aluksi pelaajia on kuitenkin vain viisi, sillä saadakseen kuudennen on pelattava peli kertaalleen läpi. Verkkopelaamisen tuki on tulossa, mutta Digital Eclipsen mukaan lanseeraus tapahtuu hieman myöhemmin. Yksin tappeleminen toimii hyvin, mutta jos on kavereita lähellä, nousee nautinto uusiin korkeuksiin nopeasti.

Power Rangersin faneille Digital Eclipse on lisännyt mukaan Juice Barin eräänlaiseksi keskusalueeksi, jossa voi piehtaroida Power Rangersin nostalgiassa, ja pidän erityisesti siitä, että mukaan on lisätty kolme odottamatonta pelihallipeliä, joihin käytin äkkiä kaksi tai kolme tuntia aikaani. Perusseikkailulla on kestoa kolmisen tuntia, mutta mukana on salaisuuksia löydettäväksi, aikarajallisia haasteita voi suorittaa ja niin edelleen. Mukana on myös erillinen pikapelaamisen tila, joten fanikunta on otettu huomioon, ja näin pelaamista haluaa jatkaa pidempään.

Power Rangers Rita's Rewindin yksi ylistetyimmistä asioista on, miten läiskettä ja mäiskettä jatkuvasti sekoitetaan muiden elementtien kanssa, ja näin mieleen tulee usein klassinen Space Harrier tai Panzer Dragoon omanlaisen raideräiskinnän malliin, kun ratsastetaan Dinozordilla (ja myös Megazordilla) unohtamatta moottoripyöriä. Ja kyllä, tällaiset hetket ovat erinomaisen mahtavia ja jos mahdollista, vielä toiminnantäyteisempiä kuin se peruspelattavuus sillä erolla, että se ei ole läheskään yhtä helposti omaksuttavaa kuin muu peli. Pelaaja varmaankin kuolee muutaman kerran ennen kuin ymmärtää, mitä pitäisi tehdä ja miten kaikki toimii. Erikoisesti perinteisestä taistelusta on lyhyt opastusosio, mutta tässä toisenlaisessa osiossa ei pelaajaa opasteta lainkaan - ja juuri tässä se olisi ollut paikallaan.

Hauskana yksityiskohtana Power Rangers on lajityypille uskollisesti tehnyt niin, että eri hahmot ovat eri tavoilla hyviä ulottuvuuden, vastustuskyvyn ja voiman suhteen. Mutta kuten sanoin, mäiske ja läiske -hetket on ripoteltu kokonaan erillisiin hetkiin pelissä, ja silloinkin eri hahmojen erilaiset ominaisuudet tulevat esille. Possunpunainen Ranger lentämässä Pterodactyl Dinozordilla on minusta selvästi terävämpää kuin punainen Ranger Tyrannosaurus Dinozordilla. Moinen tekee pelaamisesta aina vain parempaa.

Onko kaikki siis ilman vikaa? Ei, en sanoisi niin, ja Power Ranger's Rita's Rewindissa on asioita, joihin kehittäjät olisivat voineet keskittyä enemmän. Erityisesti olen harmistunut siitä, että kaikki iskut lukuun ottamatta hyppypotkuja ja lyöntejä - eli siis lentävä koukku ja ylhäältä alas iskeminen - eivät lisää mukaan mitään uutta, ja niiden suorittaminen on liian vaikeaa. Tämä tarkoittaa, että pelaan melkein yksinomaan lyöntinapilla, mikä tekee pelaamisesta liian paljon yhden napin hakkaamiseen nojaavan. Lisäksi mukana on yksi pomovastus, joka on täysin epätasapainoisesti suunniteltu, ja lisäksi raideräiskintäjaksot ovat turhan kaoottisia, eikä pelaaja tunne olevansa täysin ohjaksissa. Ja näin varsinkin useamman pelaajan co-opissa.

Mutta kokonaisuutena on helppoa suositella Power Rangers Rita's Rewindia. Kyseessä on rakkaudella tehty kunnianosoitus Power Rangersin ilmiölle ja lisäksi hauska peli, jonka mielellään läpi pelaa. Vaikka ei sarjaa entuudestaan tuntisi, mutta pitää silti mäiskeestä ja läiskeestä retropeleissään.