Nintendon Switch-konsolin kirjastoon on vuosien varrella valunut melkoisen kirjava kattaus indiekehittäjien hämyisiä helmiä niin uudempien julkaisujen kuin vanhempien ilmestysten osalta. Maaliskuussa 2022 valikoima vahvistui melkoisella ammoisten julkaisujen arkkivaarilla, kun alun perin vuonna 2012 ilmestynyt Primordia-seikkailupeli livahti Nintendon hybridikonsolille. Peli ei ole vuosikymmenen varrella juuri menettänyt viehätysvoimaansa, joka välittyy pelaajalle Switchilläkin ilman suurempia ongelmia tai yllätyksiä.
Primordia alkaa, kun apokalyptisissa aavikkomaisemissa rojua keräävät peltiheikit Horatio ja Crispin joutuvat itse omaisuuden sosialisoinnin kohteeksi. Inha pahisrobotti vie kaksikon aluksesta energiasirun, ja hiekkadyyneille haaksirikkoutuneet seikkailijat sotkeutuvat Metropol-suurkaupunkiin selvittyään melkoisiin seikkailuihin.
Horation ja Crispinin keskinäiseen dynamiikkaan ja sanailuihin nojaava juoni etenee osoittamalla ja haluttua kohdetta Switchin ohjaimen A-napin painalluksen kera. 90-luvulla suosioissa paistatelleille LucasArtsin letkeille seikkailuille kumartava seikkailu voisi olla visuaalisesti samalta vuosikymmeneltä ruskeansynkkine aavikkomaisemineen ja hahmojen reunojen sahalaitaisine pikseleineen. Ääninäyttelijöiden taidokkaasti tulkitsema dialogi kulkee tuttuun tapaan hahmojen päiden yläpuolella, ja maailmantuhon autioittamat, rusehtavat aavikkomaisemat vievät ajatukset LucasArtsin pelien ohella kahteen ensimmäiseen Fallout-seikkailuun, vaikka isometrisen näkökulman sijaan Primordiassa eteneminen koostuukin seikkailupeleille ominaisesti maisemaruudusta toiseen siirtymisestä ja miljöiden esineiden tutkimisesta.
A-painikkeen näpäyttämisen jälkeen pelaajan ohjaama Horatio voi vaikuttaa kolmella tavalla esineiden tai ihmisten kanssa: nasevan kommentin ja kohteen käyttämisen tai koskettamisen ohella Horatio voi käskeä Crispinin hommiin. Uusia kykyjä ja raajoja itselleen asentava pikkukaveri on taitokavalkadiltaan ainoa suurempi muuttuja muuten varsin perinteisessä seikkailupelikokonaisuudessa. Mikäli Horatio seisoskelee pitkään paikallaan, Crispinillä on hauska tapa nälviä tätä ja piikitellä mahdollisesti pulmia pähkäilevää pelaajaa, ja oikeasti hauskat läpät tuovat suuriin olemassaolon kysymyksiin paneutuvaan tarinaan mukavasti tasapainoa. Useampaan erilaiseen loppuratkaisuun venyvä kokonaisuus tuo teemoiltaan ohimennen mieleen niin ikään hiljan Switchille ilmestyneen 13 Sentinels: Aegis Rim -avaruussaippuaoopperan, vaikka Primordia onkin rakenteeltaan astetta yksinkertaisempi.
Primordian valikot ovat kuitenkin harmittavan karut ja epäselvät, eikä Primordia esimerkiksi käytä juurikaan aikaa selittämään sitä, miten eri paikkojen välillä voi siirtyä karttaruudun kuvakkeiden kautta. Onneksi selkeys toimii ihan peruspelaamisenkin puolella, sillä Y-namiskalla Primordia näyttää kaikki vuorovaikutettavissa olevat kohteet seikkailupelien perinteiden mukaisesti. Mitään sen kummoisempia vinkkitoimintoja ei ole tarjolla, mutta Crispinin suunpieksännästä voi toki tehdä tulkintoja siitä, miten seuraavaksi kannattaisi edetä seikkailussa.
Primordia ei varsinaisesti tuuleta seikkailupelien lajityyppiä kovinkaan pontevalla puhurilla, mutta hiekanjyvien seassa piilee persoonallinen ja kieltämättä kokemisen arvoinen matka.
