Prince of Persia: Trilogy 3D

Vanhoja sarjoja päivittävät kokoelmat ovat selvästi muodissa tällä hetkellä. Yksi tämän trendin edustajista on Prince of Persia: Trilogy 3D, joka kokoaa yksiin kansiin pelisarjan "toisen syklin", sisältäen pelit The Sands of Time (2003), Warrior Within (2004) ja The Two Thrones (2005). Tämä kolmikko julkaistiin alun perin PS2:lle, PC:lle ja alkuperäiselle Xboxille, mutta uusi tripla avaa seikkailun portit uudelle laitesukupolvelle PS3:n muodossa.

Siinä missä sarjan ensimmäinen sykli keskittyi vaatimattomammin pussihousuiseen herraan joka vipelsi akrobaattisesti haastavien kenttien lävitse, on Sands of Time -trilogia suuri, juonivetoinen kokonaisuus, jonka keskeisenä teemana on aika ja sen vääntely. Pussihousut, akrobaattisuus ja haastavat kentät ovat silti pysyneet mukana, ja nimeämätön Prinssi etenee suvereenisti niin lattioita kuin seiniäkin pitkin, tilanteen sitä vaatiessa.

Trilogian ensimmäinen peli tutustuttaa pelaajat sarjan kolmeen päähahmoon. Prinssi on isänsä rinnalla valloittamassa uusia maita, joihin kuuluu myös Prinsessan isän valtakunta. Paha Visiiri teeskentelee kääntyneensä valloittajien puolelle, mutta huijaakin Prinssin vapauttamaan Ajan Hiekat, jotka muuttavat valtakunnan väen hirviöiksi. Prinssi kuitenkin saa samalla haltuunsa Ajan Tikarin, ja lähtee tämän kanssa korjaamaan tekemäänsä pahaa.

Pelin erikoismekaniikat nojaavat kyseiseen tikariin. Sen avulla pelaaja voi kelata taaksepäin mönkään menneitä tilanteita, sekä jäädyttää tai hidastaa vihollisia. Erityisesti näistä ensimmäinen on kiehtova ominaisuus, joka tasapainottaa harvassa olevia talletuspisteitä antamalla pelaajalle harvinaista kontrollia tapahtumiin. Tätäkään ei toki voi tehdä loputtomasti, mutta se luo hieman joustoa toimintaan.

Trilogian toinen ja kolmas osa jatkavat ensimmäisen tarinaa. Aikalinjan kanssa temppuilu ei ole ilmaista hupia, ja sillä on kauaskantoisia seuraamuksia, jotka Prinssi joutuu kestämään. Tämä vetääkin sarjaa tarpeettoman synkkään suuntaan. Ensimmäisen osan Aladin-henkisyys jää taakse, kun Prinssistä tulee synkkäpiirteinen muskelisankari, joka taistelee niukoissa nahka-asuissa keikisteleviä pahisnaisia vastaan. Tämä ei ollut aikanaan suosittu muutos sarjaan, eikä se ole sitä edelleenkään.

Vaikka pelin olemus muuttuikin näin, sen suosio säilyi tasaisena koko trilogian lävitse. Kyseessähän kuitenkin on hyvin viihdyttävä seikkailu, joka tasapainoilee taistelun, ongelmanratkaisun ja kolmiulotteisen tasohyppelyn välillä, useimmiten onnistuneesti. Taisteluosuudet voivat olla ajoittain hieman toistavia, mutta Ajan Tikarin kanssa temppuilu tuo niihinkin omaa väriään.

Graafisesti pelit on päivitetty HD- ja 3D-aikakaudelle. Niistä paistaa silti lävitse PS2:n aikainen tyyli, jota määrittelivät raudan rajoitukset. Ilmestyessään Sands of Time -trilogia edusti tästä huolimatta aikansa graafista kärkeä, ja sen maisemat ovat edelleenkin komeita ja tunnelmallisia, joten kenenkään silmiä ei pitäisi kirvellä tälläkään kierroksella. Ilmapiiriä vahvistavat musiikit eivät myöskään ole kadonneet minnekään.

Jos Sands of Time -trilogia jäi aikanaan kokematta, kannattaa tämä kätevä paketti napata ehdottomasti mukaan. Saman vuosikymmenen aikana julkaistiin monia tämäntyyppisiä pelejä, mutta tässä ovat mahdollisesti kuitenkin ne kolme vahvinta.