Pro Evolution Soccer 2011

Taas kerran on syksyn myötä saapunut aika aloittaa kinastelu kauden jalkapallopelien paremmuudesta. FIFA ja Pro Evolution Soccer ovat kilpakumppaneita jo useiden vuosien varrelta. FIFA on ollut alati askeleen edellä myyntiluvuissa kattavien joukkuelisenssiensä ja tehokkaan mainontansa turvin, mutta vuodesta 2008 eteenpäin se on kirinyt edelle myös laadukkaampana futispelinä. Viime kaudella PES-sarja osoitti vihdoin elpymistä hyvin toteutetun nettipelinsä ansiosta, mutta kokonaisuutena FIFA10 oli edelleen niskan päällä. Tälle kaudelle FIFA-sarjaa on viilailtu entisestään, mutta samalla PES on uudistunut rajusti. Kahdesta kilpailijasta on tänä vuonna vaikea valita se selkeästi parempi, sillä julkaisut painottavat hieman erilaisia vahvuuksia. Futisfaneille onkin nyt kaksi erittäin hyvää vaihtoehtoa.

PES 2011:n merkittävin kontrolliuudistus liittyy syöttelypelin toteutukseen. Pelin perussyöttöjen voima määritellään napin painalluksin pienellä suunta-avustuksella, mutta vasenta liipaisinta käyttämällä syöttösuunnat voi valita täysin vapaasti. Näin vanhat syöttelyyn liittyvät ongelmat ovat jääneet taakse ja osaavissa käsissä riittävän taitavilla pelihahmoilla voi tehdä näyttäviä syöttelykombinaatioita. Myös keskitykset voi samalla tavoin suunnata aiempaa tarkemmin, ja nopeat puolenvaihdot onnistuvat viimeinkin.

Toinen iso muutos liittyy harhautusten tekemiseen. Ne tehdään nyt FIFA:n tapaan ohjaimen oikealla tatilla. Uutena ajatuksena kikkoja voi määrittää ennen ottelua omiksi automaattisiksi sarjoikseen, joita voi nyt vaivatta käyttää myös nopeissa pelitilanteissa pienen harjaantumisen myötä. Tämä tuo aivan uuden ulottuvuuden peliin, sillä nyt harhautusten tekeminen nopeiden pelitapahtumien aikana ei vaadi monimutkaisten ja keinotekoisten näppäin- sekä ohjainkombinaatioiden muistamista. Peli ei kuitenkaan ole muuttunut pelkäksi kikkailusimulaattoriksi, sillä peruskuljetuksilla ja tavallisilla vauhdinmuutoksilla pärjää edelleen hyvin.

Pelitapahtumissa näkyy tempon rauhoittuminen viime vuodesta. Enää eivät ainoastaan tietyt salamannopeat pelihahmot dominoi kenttätapahtumia, vaikka taitavat ja nopeat hahmot erottuvatkin edelleen edukseen. Pelkästään juoksemalla on paljon vaikeampaa päästä vastustajasta ohi. Syöttelyn korostaminen ja siihen annetut uudet kontrollit painottavat hyvän syöttelyn tehokkuutta pelkän päädystä toiseen ravaamisen vastapainoksi. Viime kaudella nettipeleissä oli nähtävissä Barcelonan suosiminen yli muiden joukkueiden, koska Lionel Messillä pelaaminen oli varmin tapa voittaa ottelu. Nyt maailman parhaana pidetty pelaaja on helpompi pitää kurissa, sillä puolustaminenkin on hieman muuttunut.

Puolustuksessa pelkkä napin pohjassa pitäminen ei enää ole ainoa tapa toimia, sillä nyt pallonriistoon voi pyrkiä aktiivisesti kääntämällä samalla ohjainta kohti vastustajaa. Omaa maalia kohden kääntämällä puolustaja taasen pyrkii seuraamaan vastustajan liikettä hieman etäämmältä. Tämä tuo puolustukseen uuden elementin ja turha innokkuus pallonriistoihin kostautuu näppärän hyökkääjän harhauttaessa pakin sivuttaisliikkeellä. Maalivahditkin ovat muuttuneet, osittain edukseen, mutta toisaalta etenkin muista pelaajista maalia kohti kimpoavat vedot tuntuvat olevan myrkkyä tekoälyn ohjaamille veräjänvartijoille. Ajoittain näkee helpohkon näköisiä maaleja, mutta maalimäärät pysyvät silti kurissa. Pelin tuomarityöskentely herättää eniten kritiikkiä, hyötynäkökohtaa kun ei juuri tunneta ja turhia paitsiovihellyksiä näkee usein. Hyvänä puolena varoituksia nousee yleensä herkästi holtittomista taklauksista.

Laukominen on entistä vaikeampaa, sillä viime kausilla on totuttu vaivatta onnistuviin koviin laukauksiin. Nyt entistä herkemmin puolustajan painostus pilaa laukauksen ja helpoistakin maalipaikoista on ajoittain vaikeuksia saada maalia. Harjoittelun myötä ja parempien laukaisupaikkojen löytyessä komeatkin laukaukset onnistuvat. Vapaapotkuissa viime kaudella käytetyt kikat eivät enää toimi aivan samoilla tavoilla. Pilkkujen ampumiseen liittyy PES:n kiistanalaisin ominaisuus, sillä viime kaudella käytettyä omaperäistä laukausmenetelmää on jälleen mutkistettu. Rangaistuslaukausta ampuva pelaaja määrittelee ensin napin painalluksella potkun voiman, sitten ohjaimella kummalle puolelle tähtää ja vielä lopuksi laukauksen korkeuden. Tämä kaikki vaatii tarkkaa ajoitusta, joka vaihtelee pilkkua ampuvan pelihahmon kykyjen sekä rangaistuslaukausanimaation mukaan. Monimutkaiselta kuulostava menetelmä on hankala omaksua, mutta palkitsee pienen harjoittelun jälkeen. Tarkan pilkun upottaminen maalin kulmaan onkin tässä pelissä vaikea saavutus. Aikaisemmissa videopeleissä rangaistuslaukauskilpailu on yleensä ollut vain arvauspeliä, mutta tässä kyseessä on todellinen taitokilpailu.

Monille tärkein osa-alue joukkueurheilua käsittelevässä videopeleissä on nettipelin toteutus. Toisia ihmisvastustajia vastaan pelatessa ottelut saavat sellaista ennakoimattomuutta ja varianssia, mihin pelkkä tekoälyvastus ei koskaan kykene. Huonosti toimiva ja nykivä nettipeli pilaa hyvänkin julkaisun. Arvostelukappaleessa nettipeliä pääsi testaamaan viikkoa ennen julkaisua, lähinnä espanjalaisia ja ranskalaisia pelaajia vastaan. Tavallisesti ottelut eivät kärsi nettiviiveestä, mutta etenkin eteläeurooppalaisia vastaan pientä nykimistä oli ajoittain havaittavissa. Uudistunut syötönvoimamittari helpottaa kuitenkin nettiviiveen takia rekisteröimättä jääneiden syöttöpainallusten havaitsemisessa, joten hidastelevien otteluidenkin kanssa pystyy elämään.

Kiinnostavin nettipeliominaisuus on Master League Online, jossa pelaajat valitsevat itse pelihahmot ja koostavat joukkueensa nettiotteluihin. Uusien joukkueenjäsenten hankintaa rajoittaa varsin näppärästi toteutettu rahasysteemi, jossa pelihahmojen hinnat määritellään automaattisesti niiden kykyarvojen ja suosion suhteen. Rahaa kerätään hitaasti otteluita voittamalla, mutta ennen kaikkea cup-otteluissa menestymällä. Pelaajat jaetaan viidelle divisioonatasolle. Tämän johdosta alemmilla tasoilla pelataan heikkokykyisillä pelihahmoilla, ja se tekee pelaamisesta virkistävän erilaista verrattuna muiden pelimuotojen valmiisiin huippujoukkueisiin. Erityisesti miellyttää mahdollisuus valita joukkueekseen kotoinen Helsingin Jalkapalloklubi ja koostaa pienin askelin voittoisa kokoonpano valtavasta pelaajalistasta. Näppäränä yksityiskohtana peli tallentaa cup-otteluiden finaalien kohokohdat kaikkien nähtäville videokoosteiksi, joita katsomalla voi ehkäpä oppia maalintekokikkoja ja saada toimivia joukkuekokoonpanovinkkejä.

Mahdollinen ongelma nettiliigassa voi olla cup-otteluiden tärkeys, sillä testattaessa niihin riitti osallistujia ruuhkaksi asti. Muutaman kerran päivässä pelattaviin sarjoihin oli halukkaita reilusti yli 300, ja paikat täyttyivät viikonloppuna sekunneissa. Testijakson aikana osallistujamäärää nostettiin 500:aan, mutta jopa arkipäivänä mukaan haluavia oli paljon enemmän. Toisaalta ongelmallista on myös vain 16 parhaimman kelpuuttaminen jatkokierroksille satojen kilpailijoiden joukosta. Jatkoon meneviltä pelaajilta vaaditaan näin käytännössä lähes poikkeuksetta kolme peräkkäistä voittoa, vieläpä runsaalla maalierolla. Päivityksiä pelimuotoon voi kuitenkin vielä tulla.

Master League Online on pohjimmiltaan erittäin addiktoiva ja kilpailevan sarjan Ultimate Teamia kiinnostavampi; tässä joukkueensuunnittelua ei sotke korttipakkojen muodostama satunnaisuus, ja MLO:n markkinahintojen muuttuminen automaattisesti on FIFA:n vapaata huutokauppalottoa järkevämpää. Yhtenä puutteena MLO:n pelaajahahmojen kykyarvoja ei voi treenata tai kehittää, joten nuorten pelaajien hankkimisessa ei ole juuri järkeä. Toki kaukaa viisas voi sijoittaa tosielämässä upeita suorituksia esittäviin pelaajiin ja toivoa Konamin nostavan myöhemmässä ladattavassa pelaajapäivityksessä hahmojen kykyarvoja ylöspäin. Uhkakuvana voi olla, että tulevaisuus osoittaa MLO:n toteutuksessa olevan ennalta havaitsemattomia porsaanreikiä ovelien pelaajien hyödynnettäväksi, mutta tällä hetkellä pelimuoto vaikuttaisi olevan tasapainossa. Muutama pelihahmo on ollut aluksi hinnoiteltuna turhan halvaksi kykyihinsä nähden, mutta näiden hinta on kohonnut automaattisesti oikealle tasolle.

Jalkapalloa voi pelata lukuisilla eri tavoilla, ja Pro Evolution Soccer myös mahdollistaa sen helposti muokattavalla taktiikkaruudullaan. Pelin taktiikkataulun toteutus on FIFAa edellä, ja monipuolisten taktiikoiden luominen on pelaajasta itsestään kiinni. Ottelut ovat käytännössä voitettavissa jo ennen niiden alkua hyvillä taktisilla valinnoilla, eikä pelkästään sorminäppäryydellä. Pelihahmojen päivän kunto vaikuttaa myös ottelusuorituksiin, joten ainakin avaukseen kannattaa valita virkeimmät joukkueenjäsenet. Nyt uutuutena voi etukäteen määritellä taktiikkamuutokset pelin vaiheisiin. Esimerkiksi johtoasemaan siirryttäessä voi keskittyä pelkkiin vastahyökkäyksiin ja vastaavasti tappiolla pelattaessa voi etukäteen määritellä panostavansa ainakin loppuminuutit täysipainoiseen hyökkäämiseen.

Joukkuelisenssien määrässä PES 2011 on edelleen paljon jäljessä kilpailijaansa, mutta monet merkittävimmät joukkueet ovat viralliset lisenssinsä saaneet. Pelissä ovat mukana myös lisensioituina kilpailuina juhlava Mestareiden liiga ja eurooppalaisille varsin eksoottinen Etelä-Amerikan Copa Libertadores. Joukkueita voi tuttuun tapaan muokata, mikä vähentää lisenssien puutteesta koituvaa haittaa. Myöskään MLO-pelimuodossa joukkuelisenssien vähyydellä ei ole juuri merkitystä, kaikkien kuitenkin kootessa omat joukkueensa.

Kavereiden kanssa pelaaminen ei PES 2011:ssä onnistu FIFA:n veroisesti, sillä nettipelistä puuttuu tuki täysin ihmispelaajista koostuville joukkueille. Toisaalta toimiva 1 vs 1 -tila lienee käytännössä monelle se tärkein asia, sillä täysillä joukkueilla muiden kanssa pelatessa ottelut luisuvat helposti varsin sekavaksi ravaamiseksi jokaisen keskittyessä vain hyökkäämiseen ja henkilökohtaisiin onnistumisiin. Legends-pelimuodossa PES 2011:ssä onnistuvat ottelut neljän pelaajan kesken, mutta pelitila ei ole edelleenkään kovin kiinnostava. Hyvänä ominaisuutena tässä tilassa tehdyt komeimmat maalit voi ikuistaa muiden pelaajien nähtäville netin kautta.

Onko sitten PES 2011 kokonaisuutena FIFA 11:tä parempi peli? FIFA:n etuna ovat hieman sulavammat animaatiot, 22 pelaajan nettipeli ja uutuutena maalivahtina pelaaminen. PES 2011:n vahvuuksiin kuuluvat aavistuksen parempi pelattavuus esimerkiksi syöttöjen, harhautusten sekä taktiikkaruudun toteutuksen osalta. Lisäksi iso valttikortti on addiktoiva Master League Online -pelimuoto. Ehkäpä PES:n grafiikka on tyyliltään onnistuneempaa ja monet pelaajien kasvot uskottavampia, mutta toisaalta taas FIFA:n selostuksen toteutus on parempaa. PES:n äänimaailmasta voisi nostaa esiin etenkin autenttisilta kuulostavat tolppalaukausten äänet. Vaikka FIFA on pyrkinyt korjaamaan helmasyntiään geneeristen pelihahmojen osalta tuomalla näille lisää eroja ja persoonallisuutta, on PES-sarjalla edelleen etu hahmojen yksilöllisyyden suhteen. Valinta kilpailevien pelien välillä on siten tehtävä näiden painotusten perusteella. Kumpikin tämän syksyn futispeleistä on erittäin hyvä.

Viime vuosien aikana useat vanhat PES-pelaajat ovat siirtyneet FIFA:n pariin. Tämän vuoden FIFA 11 on enemmänkin päivitys viime vuoden oivalliseen esitykseen, samalla kun PES 2011 on suhteessa ottanut paljon suuremman harppauksen. Kiinniotettavaa takaa-ajajaksi joutuneella PES-sarjalla onkin ollut. Nyt ilmestynyt PES 2011 ei välttämättä tuo kaikkia FIFA:lle menetettyjä faneja takaisin, mutta ainakin PES-sarjan parissa itsepäisesti pysytelleet voivat pitää tätä julkaisua viimein korkeat odotukset täyttävänä.