Kymmenien ellei satojen tuntien mittaisiksi odysseioiksi venähtävien pelieeposten valtakaudella on kiinnostavaa perehtyä myös pienimuotoisempien pelien puolella tapahtuviin julkaisuihin. Konsoleille juhannuksen aikoihin lipunut Promesa-pikkupeli lähtee kokeilemaan keskimäärin 45 minuutin mitassaan, voisiko vähemmän olla enemmän.
Kestoltaan lyhyen Promesan alkuasetelmasta tai juonen tapahtumista ei kannata spoilereiden pelossa juuri paljastaa liikoja tai oikeastaan sen enempää, että kyseessä on elämäänsä muistelevan kertojan ajatuksenjuoksun varassa etenevä kokonaisuus. Pelaaja liikkuu tajunnanvirtamaisesti etenevän kerronnan ohessa muistosta ja vuosikymmenestä toiseen tutkien koruttomia mutta toisiinsa yllättävillä tavoilla liittyviä peliympäristöjä, joissa tarinan käänteet ja päähenkilön omat muutokset näkyvät ja kuuluvat kauas.
Promesa on audiovisuaalisesti varsin yksinkertainen mutta toimiva kokonaisuus, vaikka Switch-versioon onkin livahtanut mukaan teknisiä ongelmia. Miljööt kylpevät upeasti toteutetussa päivänvalossa, jonka vuoroin utuisuus ja valoisuus tekevät tyylitellyn yksinkertaisesta Promesasta hämmästyttävän fotorealistisen silmäkarkin - rosoiset pikselit eivät haittaa menossa ollenkaan mukana, kunhan pelimaailman nurkkia ei erehdy nuohoamaan liian tarkasti. Ympäristöissä näkyvän arjen realismin lisäksi meininki kuulostaa varsin mainiolta, varsinkin jos pelaaja nauttii Promesasta päävalikon suositusten mukaisesti kuulokkeet korvilla. Luureissa soiva ja kuuluva pelimaailma liittyy Promesan koruttomaan kuvakerrontaan, sillä miljöön taustameteleitä kuunteleva pelaaja saa vihjeitä siitä, missä tapahtuu ja minne pitäisi mennä.
Promesa on varsin kokonaisvaltainen pelielämys, jonka kieltämättä toimivasta ja vaikuttavasta tunnelmasta sopii nauttia mahdollisuuksien mukaan hälinästä rauhoitetussa peliluolassa.
Valitettavasti tekniset pulmat ovat menossa sitkeästi mukana. Switch-version latausajat ovat huomattavan pitkät, ja uuden kohtauksen alun aikana käynnissä oleva taustalataus saa ruudunpäivityksen nykimään välillä hyvinkin huomattavasti. Tähän yhdistetty pelihahmon jäykkä liikuttaminen tekee sinänsä innostavien uusien kohtausten aluista melkoisia pettymyksiä, kun pelaaja joutuu odottamaan, että Promesa saa kursittua itsensä kasaan. Latausten mentyä peli pyörii sujuvasti, mutta pelihahmon raskas ja kömpelö ohjattavuus tekevät ympäristöjen tutkimisesta ja niissä kävelemisestä varsin hidasta puuhaa.
Raskassoutuinen liikuskelu ja eri etenemisvaihtoehtojen etsiminen eivät herättäneet kauhean kovaa paloa palata Promesaan heti läpipeluun jälkeen, vaikka ekalla läpipeluukerralla minulta jäikin pari kohtausta kokonaan kokematta. Promesan päävalikkoon aukeaa läpipeluun jälkeen sisällysluettelomainen lista pelin kohtauksista, ja näkemättä jääneet kohtaukset on piilotettu kysymysmerkkien taakse sen kohtauksen viereen, jossa saattaa piillä vaihtoehtoinen reitti ennennäkemättömään materiaaliin. Pelaajan pitää itse palata Promesan kyytiin kokeilumielen kera, mikäli uusi pelimateriaali kiinnostaa.
Promesa on rohkean persoonallinen ja krumeluureista riisuttu pelielämys, jonka unenomaiseen maailmaan kelpaa sukeltaa noin kolmen vartin ajaksi. Peli tuo oman omalaatuisen lisänsä uusia yrittäjiä kuhisevaan kävelysimulaattorigenreen, ja kyseessä on rauhallisiin kesäiltoihin sopiva jaloitteluvaihtoehto.