Videopelimaailmassa, kun puhutaan eurooppalaisesta kehityksestä, Puola mainitaan usein yhtenä ensimmäisistä maista. Tämä johtuu siitä, että tämä entinen Neuvostoliiton tasavalta on nykyään koti joillekin maailmanlaajuisen alan suurimmille pelisarjoille, ja ala jatkaa kukoistustaan. The Witcher, Cyberpunk 2077, The Medium, Dying Light, Frostpunk, Blood of Dawnwalker...
Mutta mistä kaikki tämä luovuus on peräisin? Ja miksi puolalaiset fantasia- ja tieteiskirjallisuuden tarinat, vaikka ne ovatkin tuttuja, vaikuttavat silti meistä jotain ainutlaatuista? Kaikkiin näihin kysymyksiin on epäilemättä monia tulkintoja, mutta harvat vastaukset ovat yhtä painavia kuin Jacek Dukaj:n, puolalaisen tieteiskirjailijan, Dukaj Gamesin perustajan ja Euroopan unionin kirjallisuuspalkinnon voittajan, antamat. Meillä oli ilo tavata Dukaj Madeira Summit -tapahtumassa, jossa hän osallistui paneelikeskusteluun yhdessä Gathin Aldousin kanssa (jonka kanssa meillä oli myös tilaisuus keskustella), ja pääsimme keskustelemaan hänen kanssaan tieteiskirjallisuudesta, Sagrada Familiasta inspiraationsa saaneista avaruuskatedraaleista, Neuvostoliiton sensuurista ja monista muista aiheista. Alla on koko haastattelu, jota ei kannata jättää väliin.
Palataksemme alussa esittämäämme kysymykseen, kysyimme Jacekilta suoraan, miksi muu maailma - ja erityisesti eurooppalaiset - ovat niin yllättyneitä puolalaisen tieteiskirjallisuuden rikkaudesta, syvyydestä ja lahjakkuudesta. Kaikki alkoi noin 50 vuotta sitten...
"Meillä oli 70- ja 80-luvuilla erittäin vahva kirjallinen liike, jota kutsuttiin sosiologiseksi tieteiskirjallisuudeksi. On muistettava, että elettiin vielä kommunistiaikaa. Teoksia kirjoitettiin siis sensuurin alla, ja käytännössä kaikkea tätä käytettiin verukkeena kommunistisen järjestelmän syvälliselle sosiologiselle kritiikille. Koska oli mahdollista kirjoittaa tieteiskirjallisuutta, jossa kritisoitiin kommunistisen järjestelmän roolia, mutta ei niin sanottua vakavaa kirjallisuutta, sillä sensuuriviranomaiset eivät kiinnittäneet juurikaan huomiota tieteiskirjallisuuteen. Niinpä syntyi paljon todella hyviä teoksia, jotka ammentivat Orwellin, Zamyatinin ja kaikkien näiden suurten dystopian luojien perinteestä."
"He loivat perustan myöhemmille sukupolville puolalaisia tieteiskirjailijoita, myös pelisuunnittelijoita, sillä ne, jotka perustivat Puolan suurimmat ja menestyneimmät pelikehitysyhtiöt, ovat kaikki peräisin tästä sukupolvesta, joka kasvoi noiden tieteiskirjojen parissa. Se on siis heidän DNA:ssaan. Näin syntyi siis eräänlainen puolalainen scifi-pelien koulu."
Itse asiassa Dukajille raja hänen työnsä romaanikirjailijana ja videopelien käsikirjoittajana (sekä pelaajana) on niin ohut, että se on lähes atomitasolla.
"·"Olen aina pelannut pelejä ja ollut kiehtynyt peleistä uutena kulttuurin ja taiteen muotona. Jopa varhaisissa kirjoituksissani on paljon asioita, joita voidaan kuvata pelien säännöistä ammentavaksi maailmanrakennukseksi. Käsittelet siis koko maailmaa eräänlaisena pelinä: asetat säännöt. Tarkkailet, mihin suuntaan se kehittyy ja millaisia erityispiirteitä sillä on."
"Olen kirjoittanut teoksen nimeltä 'Irehare', novellin tai lyhyen romaanin, joka julkaistiin, luullakseni, 10 vuotta ennen Matrixia, ja se on pohjimmiltaan Matrix eri esteettisessä muodossa. Myöhemmin julkaisin myös romaanin Line of Resistance, joka on enemmänkin teoreettinen lähestymistapa tähän ongelmaan ja jossa pohditaan pääasiassa, millä tavalla koko elämää voi käsitellä pelinä. Voiko koko ihmiskokemusten maailman pelillistää? Aion joka tapauksessa edetä tähän suuntaan."
Älä missaa koko haastattelua, jossa Jacek kertoo meille tekoälyn roolista pelaajille tarjottavan absoluuttisen vapauden elää omia tarinoitaan, sekä keskustelee suuresta projektistaan, joka koskee The Cathedral -teoksen sovittamista Dukaj Gamesille.