Puzzle Quest 2

Siinä missä ykkösosassa oli yllättävän hyvä juoni, kakkosessa koko kehystarina on selvästi vain tekosyy vetää örkkejä pataan. Neljästä erilaisesta hahmoluokasta valittu nuori seikkailijanalku eksyy kaupunkiin ja häätää muutaman hiiden asukkaita kiusaamasta, ja jatkaa sitten kylän alta löytyviin tunneleihin tutkimaan mikä ajoi örkit sotapolulle. Juonta ei oikeastaan avata mitenkään, eikä siinä ole minkäänlaisia mutkia tai kuvioita. Vaikka tarinalta nyt ei älypelissä mitään ihmeitä yleensä odottaisikaan, Puzzle Quest 2:n ylimalkainen ja selkeästi yhdentekevä suhtautuminen juoneen kismittää silti.

Itse pelimekaniikka on selvästi hyvin hallussa. Käytännössä pelin kaikki tapahtumat, olivat ne sitten taistelemista, tiirikointia, ansojen purkamista tai aarrearkkujen tonkimista hoidetaan älypelillä, joissa yhdistetään samanvärisiä kiviä kolmen tai useamman palikan letkoiksi. Neljän suorasta tulee ylimääräinen vuoro ja viiden sarjasta lohkeaa muhkeat bonarit ja joka jonon osaksi kelpaava turbopalikka tuhteine kertoimineen.

Yhdisteltyjen kivien värillä on väliä - kunkin värisistä kivistä tulee tietynlaista taikavoimaa, joka kelpaa vain tiettyjen taisteluliikkeiden tai loitsujen polttoaineeksi. Toisin sanoen, pelaajan pitää jatkuvasti pitää silmällä juuri niitä palleroita, jotka antavat pontta halutunlaiseen toimintoon. Iskuja ja lyöntejä voi osata kerrallaan korkeintaan viisi, joten niiden tarjoaman kirjon valinnassa pitää olla tarkkana. Käytössä olevien varusteiden optimoiminen näyttelee myös suurta osaa - jokaista astaloa ja korua saa paranneltua kaupungissa entistä tehokkaammaksi.

Siinä missä älypelin tuoma haaste pysyy addiktiivisena helposti sadan tunnin tuolle puolen, Puzzle Quest 2:n muu toteutus ei oikein yllä ytimensä tasolle. Käytäviä pitkin liikkuminen on hidasta ja joka hemmetin asia vie uuteen älypeliin. Tämä ei olisi ongelma, jos pähkäily olisi pienten annosten riemujuhlaa - viiden minuutin rupeama sopii aivojen nollaamiseen erinomaisesti, jättäen pelaajan janoamaan lisää. Sen sijaan Puzzle Quest 2:ssa taistelut vievät järjestään reilun vartin, mikä on vähän turhan pitkä aika vaikkapa kahvitaukoa ryydittämään.

Isompi ongelma on pelin haastetaso. Se on nimittäin todella alhainen. Tekoäly ei osaa optimoida omia toimiaan ja tekee välillä räikeitä virheitä. Lopputuloksena taisteluissa on miltei mahdoton hävitä - allekirjoittanut otti pataansa pelin aikana tasan kerran. Koska haastetta ei ole, mutta kaikki mittelöt kestävät niin pitkään, etenemisestä tulee vaativan pähkäilyn sijasta puuduttavaa puurtamista.

Mukinoista huolimatta Puzzle Quest 2 on oiva valinta älypeleistä pitäville. Sen peliydin on täyttä timanttia, hahmon taitosetin optimoiminen on yllättävän palkitsevaa ja pelattavaa piisaa typerryttävän pitkäksi ajaksi. Vaikka rahalleen saakin selvästi vastinetta, tarinan ohuudesta, helposta haastetasosta ja varsinaisen seikkailuhengen olemattomuudesta johtuen siitä ei kuitenkaan ole samanlaiseksi ikiklassikoksi kuin edeltäjästään.