Quake Arena Arcade

Quake III sai huiman suosion ilmestyessään reilut 11 vuotta sitten, joulukuussa 1999. Peliä kehuttiin tuolloin uskomattomilta näyttäneistä grafiikoista, pökerryttävästä pelitemposta ja hyvästä nettipelistä. Jälleen kerran Quake löysi vannoutuneen pelaajakunnan frageja janoavista PC-pelaajista, ja siitä tulikin varsin pelattu peli esimerkiksi LAN-tapahtumissa. Mutta tuntuuko peli vielä tänä päivänä yhtä ajankohtaiselta? Entä kuinka hyvin Xbox 360:n peliohjain pystyy korvaamaan perinteisen ohjauksen: hiiren ja näppäimistön?

Vastaus kysymyksistä ensimmäiseen on kyllä. Pelin idea tuntuu yllättävänkin tuoreelta vielä nykyään. Nettiräiskinnöistä on viime vuosina tullut aiempaa verkkaisempia ja taktisempia, joten Quake Arena Arcaden klassiselle räjähtävälle vimmalle on reilusti tilaa. Yksinkertaisimmillaan peli on silkkaa polygonimurhaa, mikä on sekä tervetullutta että hauskaa. Kysyntääkin on - ainakin PC:llä. Siitä selvänä osoituksena on selainpohjainen ja ilmainen Quake Live, joka nousi viime kesänä välittömästi suosituksi.

Vastaus toiseen kysymykseen on kyseenalaisempi. Muutaman tunnin pelaamisen jälkeen emmin edelleen, onko peli riittävän toimiva ohjaimella. Halo: Reachin ja Killzone 2:n moninpeli toimii loistavasti siitä yksinkertaisesta syystä, että ne on suunniteltu varta vasten peliohjaimelle. Quake Arena Arcadesta ei voi sanoa samaa. Vaikka ajan myötä pelin tiukkaan tempoon alkaakin sopeutua, pelaaminen ei tunnu missään vaiheessa läheskään yhtä luonnolliselta kuin PC:llä. Mutta se oli tietysti odotettavissa aiempien käännösten pohjalta. Esimerkiksi Dreamcast-käännös vuodelta 2000 kärsi samasta ongelmasta.

Kömpelö ohjaus vaikuttaa suoraan aseiden tasapainoon. Pelissä pärjätäkseen turvallisin vaihtoehto on raketinheitin tai vastaava laaja-alaista tuhoa lähelle läiskivä kuolemanlinko. Seitsemästä polygonista koostuvan pään kaukotähtäily pikkutarkemmilla aseilla sen sijaan ei tuota muuta kuin turhautumista.

Graafisesti peli on - ilmeisistä syistä - vanha ja väsynyt. Se, mikä sai pelaajat flippaamaan 11 vuotta sitten, näyttää tänä päivänä jo varsin rujolta. Quake Arena Arcade on kuitenkin funktionaalinen: resoluutio hipoo pilviä ja kuvanpäivitys pysyy silkinpehmeänä. Jo näillä eväin pääsee verrattain pitkälle. Olisin kuitenkin kaivannut ulosantiin joitakin uusia 3D-malleja ja uudistettuja, rikkaamman näköisiä kenttiä, jotka olisivat antaneet kuvamaailmalle sen kadottamaa potkua.

Quake Arena Arcadella toimii parhaiten lyhyissä erissä. Kuinka paljon riemua siitä lopulta irtoaa, riippuu paljolti siitä, miten moni tutuista nettipelitovereista on kehissä. Pelin nettipuoli vaikutti arvion aikaan melko tyhjältä, joten sopivan ottelun löytäminen voi viedä aikaa. Jaetun ruudun moninpeli olisi voinut helpottaa ongelmaa, mutta sellaista ei ole mukana. Puute on pettymys erityisesti siksi, että aiemmat konsoliversiot sisälsivät ominaisuuden.

Muilta osin paketti on tukeva. Pelattavia kenttiä on tuotu alkuperäisestä pelistä yhteensä 30 kappaletta, minkä lisäksi mukaan on ympätty 15 vain tätä versiota varten luotua kenttää. Pelimuotoja on kourallinen, ja nettipeliin mahtuu 16 pelaajaa samaan aikaan. Mukana on myös yksinpelitila, jossa kamppailua käydään botteja vastaan, mutta se käy nopeasti itseään toistavaksi.

Kokonaisuutena Quake Arena Arcade on umpiklassinen moninpeliräiskintä pohjimmiltaan hyväksi havaitussa, mutta vain osittain konsolille sovitetussa muotissa. Sen kannalta suurin kynnyskysymys on, miksi frag-nälkää ei tyydyttäisi Quake Livessä, joka tarjoaa sekä paremman ohjaustuntuman että vankemman yhteisön ilmaiseksi.